Auttaako vanhemmat nykyään aina lapsiaan läksyjen teossa?
Onko koulu tullut vaativammaksi kuin silloin, kun itse sitä kävimme?
Tuli vaan mieleen, että meillä kotona aikoinaan vanhemmat olivat kyllä kiinnostuneet koulunkäynnistä = todistukset käytiin aina numero numerolta läpi ja " annettiin ymmärtää" , että tiettyjen numeroiden, kuten käytös ja huolellisuus, piti olla 10, ja muidenkin hyviä. Telkkaria katsoessa tuli hyvin usein jokin kysymys mieleen, mitä joku lähti tietosanakirjasta selvittämään.
Mutta siis muistan omasta lapsuudesta muuten vain sen, että lukemaan opetellessa äiti otti siihen osaa kunkin kanssa vuorollaan tasan sen yhden kerran. Samoin hän mietti meidän kanssa yhdessä, kun piti keksiä kirjoitelmien aiheita jne. Mutta läksyjen tekoon ei osallistuttu eikä hirveästi kyselty perään, onko ne tehty. Toisaalta ei annettu kovin myöhään olla esim. kavereiden kanssa ulkonakaan, jolloin oli paljon aikaa, myös läksyjen tekoon.
Meitä oli kolme lasta ja kaikilla todistuksissa yli ysin keskiarvot ja nykyään kaikilla yliopistokoulutus.
Kommentit (23)
että tosiaan, kuten joku kirjoittikin, vaikka omat vanhempani eivät tarkastaneet eivätkä kuulustelleet (no, musiikkiopiston teoriakokeisiin muistan joskus lukeneeni yhdessä äidin kanssa), minulle jäi kuitenkin _hyvin_ vahvasti sellainen vaikutelma, että vanhempani olivat kiinnostuneita meidän koulunkäynnistä. Äitini osti meille sanakirjoja joululahjoiksi jo ihan alaluokilla, äiti oli itse hyvin kiinnostunut mm. historiasta ja isäni taas luonnontieteistä. Kyllä se asenne siis meidän perheessä oli se, mikä oli ratkaisevaa.
Mutta toki ymmärrän, että auttaa pitää, jos lapsi tuntuu sitä tarvitsevan. Niin monta kertaa olen tähän jo lasten kanssa törmännyt, että suunnittelen jotenkin ja sitten asiat menevätkin ihan päinvastoin :)
tai muuta. Silloin koulunkäyntiä täytyy tukea alusta lähtien eri tavalla. Mutta kannattaa myös niellä ylpeytensä ja pyytää koulusta apua (esim. erityisopetusta), eikä sortua siihen, että tekee läksyjä alussa muutaman vuoden. Se kostautuu kuitenkin 3-4 luokalla, koska silloin alkaa jo sellaisia kokeitä, missä oppimisvaikeudet kyllä huomaa. Pari eka luokkaa saattaa mennä vaikka luokan priimuksena jos vain äiti viitsii kaikki läksyt tehdä puolesta. Mutta pitkälle sillä tavalla ei pötki.
Mutta toki alussa on hyvä katsoa, että tulee tehdyksi ja osoittaa kiinnostusta. Mutta ei tosiaan kannata opettaa siihen, että läksyjen teko liittyy siihen, että aloitetaan vasta kun mammalla on aikaa.