Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voiko puolisoonsa rakastua joskus uudelleen? Sen jälkeen kun kokee ettei toisesta enää välitä.

Vierailija
20.12.2007 |

En jaksa miestäni enää, olen aina paljon tyytyväisempi kun hän on poissa kotoa. En koe mitään halua edes koskea häneen enkä pidä pahemmin hänen kosketuksestaan.



Onko mahdollista että tilanne menee ohi ja rakkaus palaa? Kauanko pitäisi odotella ja katsoa? Yhdessä olemme olleet noin viivi vuotta ja meillä on kolmevuotias poika.

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

enkä tiedä miten saada tunteet takaisin..

Vierailija
2/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jatkuvasti on vain riitaa ja kränää, ja onnellisempi olen kun mies on työreissussa. Mietin usein, että tätäkö tämä mun elämä on, ilman rakkautta kunnes kuolema erottaa.



Yhdessä ollaan oltu 16 vuotta ja kaksi lasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

itsestäni tuntui tuolta kun toinen lapsi oli vauva, mutta nyt on jotenkin yllättäen tullut omaankin silmäkulmaan pilke takaisin. Jotenkin mies tuntuu taas niin ihanalta, hauskalta, pehmoiselta ja huomioi minuakin enemmän...



En osaa analysoida muutosta, koin olevani niin väsy etten kerta kaikkiaan jaksanut nostaa itseäni suosta. Yritin olla pahentamatta tilannetta, aloittamatta ihan jokaista riitaa jota mieli teki, ja suoraan sanon että seksiä oli ainakin vuoden ihan kohtuullisen usein, vaikkei huvittanut ei koskaan. Järki tiesi, että mies on niin priima kuin olla voi, eikä tässä kohtaa ainakaan kannata ruveta repimään mitään. Olin henkisesti varautunut sinnittelemään pidempäänkin, ja on ollut ihanaa huomata, ettei tarvinnut!



(Niin että kohta on varmaan taas vauvakuume ja here we go again...)

Vierailija
4/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta hieman erilailla, joka toinen viikko mietin että ois järkevämpää erota ja lapsetkin vielä niin pieniä niin tottuisi. Joka toinen viikko mietin että ei se vaihtamalla parane ihan kiltti hyvä mieshän tuo on..

Kiihkeää Rakkautta?? en edes muista mitä se tarkoittaa. Kai se on mielläkin tää yhteiselo pelkkää tottumista ja arjen pyörittämistä. Mieheni ei todellakaan ole mikään lahjojen tai romanttisten illallisten järjestäjä. Murahteleva suomalainen mies. Haaveissa vain on semmoiset ajat jolloin seksiäkin oli monta kertaa viikossa.. tokkopa tuo enää jaksaisikaan;)



Mutta ei se kai vaihtamalla parane. Ja mietin niinkin että mistä sitä löytäisi jonkun joka rakastuisi muhun ja mun karvasääriin?

Vierailija
5/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Odotan toista lasta, olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta ja naimisissa 5.



Parin viime vuoden aikana ongelmia suhteeseen ovat aiheuttaneet miehen runsas alkoholinkäyttö sekä se, että minä ihastuin toiseen mieheen (ihastus on molemminpuolista mutta ei ole johtanut suhteeseen). Minä en oikein kykene tuntemaan miestäni kohtaan mitään. Tunteiden kylmyyttä lisää se, että miehelle seksi tuntuu olevan ainoa läheisyyden muoto, minä kaipaisin paljon muutakin. Silti järki sanoo, että nyt pitää vain jaksaa eteenpäin ja odotella parempia aikoja...



Tässä sitä sitten odotellaan. Yritän välillä piristää arkeamme, mutta tunteet eivät tekemällä tule.

Vierailija
6/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joka paikassahan sitä sanotaan, että tää kun lapset on pieniä on parisuhteen kannalta rankinta aikaa. Ja rankkaahan se semmonen " tunteettomuus" on. Mutta oletan että kun alkaa olla enemmän aikaa keskenään, niin löytyy taas ne yhteiset jutut ja keskustelut. Pitää vaan yrittää pitää yllä sitä yhteistä huumoria ja keskusteluyhteyttä ja koskettelua, edes nopeesti halaamalla, vaikka oliskin vähän fiilis että " mees nyt jo pois jaloista siitä" . ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

toivoo et ajais kolarin, ja pääsis siitä ja sit parin kuukauden kuluttua on taas maailman ihanin ihminen. Vuoristorataa menee ainakin meidän suhde, naimisissa 25v. Ja kauhean paljon rakastan, ja maailman ihanin mies (tällä hetkellä). Toiseen tottuu ajan mittaan, ja itse en jaksas enää yhtään miestä sisäänajaa. Ja se rakastaa mua sellasena kun olen, ja se on aika paljon se.

Vierailija
8/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

se vaatii sitä, että puolisot alkavat keskustelemaan. Ei mistä tahansa, vaan omista ajatuksistaan, tunteistaan ja tarpeistaan. Läheisyys ei synny muuten kuin pääsemällä aivan toista lähelle. Rakkaus edellyttää läheisyyttä.



Eli mikäli kumpikaan ei ala jakamaan itsestään mitään, niin ei ole mahdollista rakastua uudelleen. Kumpi teistä on valmis ottamaan riskin? Kun sinä sen aloitat, niin ehkä se toinenkin tulee mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan yksinolosta. En jaksa koko ajan pettyä toisen tekemättä jättämisiin ja siihen etten koskaan saa huomiota tai arvostusta tai kiitosta. Mun mielestä on kammottavaa " kuulua kalustoon" jo tässä vaiheessa, kun yhteisiä vuosia on takana vasta viisi.



Jotenkin se päätöksen tekeminen on vaan mahdotonta mutta ajatus avioerosta kuusikymppisenä kuulostaa niin järkyttävältä että toivoisi kykenevänsä tekemään järkevän päätöksen ennen kuin niin paljon aikaa on mennyt hukkaan. Toivonkipinä kuitenkin pinnistelee tuolla mielen ja sydämen perukoilla jos vaikka kuitenkin rakkaus syttyisi uudelleen.







Ja uskon kyllä että jos tarkoin valitsee niin kyllä se vaihtamalla paranee, riippuu paljon lähtökohdista;)



Ap

Vierailija
10/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

pariinkin kertaan.



Ensimmäisen kerran tunteet katosivat kun ensikoinen syntyi ja vauva-aika oli aika rankkaa. hetkittäin inhosin koko miestä ja sitä ettei se mielestäni tukenut minua tarpeeksi mutta vaati silti yhtä ja toista minulta. Inhosin kosketusta jne.



Saimme asiat paranemaan, mutta ei se kyllä pelkällä odottelulla muuksi muutu. Me emme ole mitään parisuhdeleirityyppiä, mutta ryhdyimme vain päättäväisesti tekemään yhdessä asioita. Retkeilemään, mökkeilemään, saunomaan jne, vaikka se ensin tuntuikin vähän tylsältä. Jop aniin että kun mies remontoi ellarissa, menin viereen istumaan kahvimukin kanssa vain jutellakseni samalla jostain. Ja oikeasti, me rakastuimme toisiimme uudelleen.



Toisen kerran rakastumisen tunne väljähtyi kun se esikoinen paljastui erityislapseksi kouluikäisenä. Arjen pyörittämiseen meni niin paljon aikaa ja voimia, että olimme miehen kanssa lähinnä työkavereita sen pyörittämisessä ja lapsen kuntouttamisessa. Lasten nukkumaanmenon jälkeen illalla lähinnä päivitettiin työjärjestys jakaaduttiin itse unten maille. Toisaalta edellisestä viisastuneena pyrimme edelleen pitämään koko ajan yhteistä tekemistä vireillä, joten asia oikeastaan on helpottumassa itsekseen nyt kun tuo kuntoutusrumbakin hieman jo helpottaa.



Pitäkää huolta yhteisistä mielenkiinnon kohteista. Ei sen tarvitse oll amikään suureellinen harraste, se voi olla ihan vain sitäkin, että istut katselemassa kun toinen nysvää jotain juttuaan - ja toinen istuu sitten katselemassa sinun juttuasi. Pääasia että olette yhdesä ja tulette siinä sivussa puhuneeksi kaikenlaisia asioita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

olikin tullut paljon keskutelua sillä aikaa kun viitoselle viestiä naputtelin.



Ongelma meidän suhteessa on tuo puhumattomuus, siis mies ei puhu vaan aina yrittää häipyä kun keskustelun aika tulee ja minä tietenkin sitten räjähdän. Miten asioita voi käydä läpi jos toinen ei sano mitään?



Suurempia ongelmia, kuten alkoholismi, ei meillä onneksi ole. Tunteet vain on kuolleet.



ap

Vierailija
12/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikeasti se on vaan naiset jotka luulee, että on tärkeätä puhua Suurista Kysymyksistä, Mielipiteistä, TUnteista, Periaatteista jne. Ja sellainen on tuomittu epäonnistumaan aina, ja varsinkin jos sitä yrittää suhteen jo ollessa heikoilla.



Muistelkaa nyt vähän. Ette te sellaisia ensitapaamisellannekaan jutelleet. jos teidän suhde on päässyt väljähtymään, teidän pitää aloittaa ensitapaamisesta uudestaan. Ensin tutustutaan ja tunnustellaan, sitten vähitellen avaudutaan.



Oikeasti teidän pitää istua ja jutella tyhjänpäiväisiä ihan vain jotain jutellaksenne, mieluusti sillä tavalla, että on muutakin tekemistä niin ei tule sellainen pakotettu olo. Kuvitelkaa että olette ensitreffeillä. Hankkikaa sitten sellaisia tilaisuuksia lisää. Kun aikanne juttelette, ne Suuret Kysymykset tulevat esiin ihan itsestään ja kas: mies luottaa sinuun jo tarpeeksi voidakseen kkertoa mitä mieltä on, pelkäämättä että siitä syntyy heti valtava tappelu ja että hänet analysoidaan puhki . tai ehkä hän on jopa jo ehtinyt tottua puhkianalysoimiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun alkaa tuntua väljähtyneelle emme anna tilanteen mennä liian pitkälle, koska rikkimennyttä on vaikeampi korjata kuin vähän viallista. Meillä myös puhutaan- kaikesta, joutavanpäiväisestä, päiväntapahtumista, maailmantapahtumista, politiikasta, vitseistä, lasten asioista- kun juttu kulkee niin on helppo siirtyä filosofoimaan, puhumaan tulevaisuudesta, vaikeuksista ja muista ei niin helpoista aiheista. Jos minusta tuntuu, etten osaa muuta kuin jäkättää miehelle ajattelen, että hän on joku kiva tuttu mies. Siis sellainen, johon haluaa tehdä hyvän vaikutuksen, ehkä vähän flirttailla, mutta toinen tuntee jo minua jonkun verran. Tällä ajatuksella puheesta tulee kepeää ja mukavaa. Huomaa heti, että toinen höristää korvia ihan eri tavalla.

Vierailija
14/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

että monesti täällä av:lla lukee todella kamalia kirjoituksia ja kommentteja. Välillä jopa pahaa tekee kuinka ilkeitä ihmiset voivat ihan vaan huvikseen olla toisilleen.



Tämä ketju on muuttanut kyllä minun mieleni täällä keskustelevista ihmisistä. Ihania, ajattelevia, toisiaan tukevia ja rohkeita ihmisiä näköjään löytyy täältäkin näin paljon.



Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

minusta täältä saa niin hyviä vinkkejä ja oppii paljon uutta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kolme kahdeksan