Omakotitalossa asujat! Kuvailkaa miestänne...onkohan mun turha haaveillakaan okt:sta tuon sohvaperunan kanssa?

mutta köyhä sohvaperuna ei sitten tule kyseeseen.

mun siskolla tuollainen mies ja se on ihan kypsä omakotiasumiseen. Mun mies rakensi meidän talon, korjaa mitä vaan ja siivoaakin nyt kun en ennakoivien suppareiden takia oikein itse pysty.

mun appi käy mun siskolla tekemässä remppoja ja korjauksia, mutta kaikkiin pieniin juttuihin ei siskokaan kehtaa sitä pyytää. Jos löytyy läheltä veli, isä tai joku muu jolta pyytää apua voisi onnistuakin.



Mutta pieni omakotitalo ei ole sen helpompi hoitaa kuin isokaan. Ja jos mulla olisi toisenlainen mies en nauttisi omakotitalosta.

Kuten edellä sanottu, remontit voi teettää. Hyväkuntoisessa, uudessa okt:ssa ei ole töitä, mistä SINÄ et selviäisi. :-)

Välillä tosin kaipaisi miestä, kun tässä talossa on niin paljon hommaa. Mutta pärjään kuitenkin.

Hän värkkää ulkona koko ajan jotain pientä ja ulkoilee paljon lasten kanssa. Kerrostalossa asumme ja täällä kumpikin olemme jotenkin ilottomia ja ei viitsitä mitään tehdä.



Nyt olemme muuttamassa omakotitaloon ja kumpikin olemme innoissamme. Mies on osaava ja kekseliäs kaikissa " miestä" vaativissa hommissa, joten hänkin pääsee toteuttamaan itseään. En itsekään ole parhaimmillani täällä kerrostalossa, kun olen aina asunut aiemmin omakotitalossa, joten odotan innolla tulevaa.

Mä halusin omakotitalon, ostin sen, palkkasin ammattimiehet tekemään vaativimmat duunit eli sähköt, putket yms ja remppasin itse loput. Nyt hoidan pihan ja talon itse. Miestä ei kiinnosta ja minä osaan.



Naiset, naiset: ei sillä jalkojen välissä olevalla värkillä mitään nikkaroida. Kädet ne on teilläkin!

En kuitenkaan halua, että talo on vain minun kontollani. Minulla niinkuin miehellänikin on myös työ ja lapset hoidettavana ja yksin en lähde pyörittämään omakotitaloa. Ja tosiaan, ei minullakaan sormi mene suuhun esim. puutöissä. Meidät on kasvatettu kotona työtä pelkäämättömiksi, mutta yksin käy liian raskaaksi, kun ei todella ole varaa palkata apua muualta.

ereen kyselemään, tarvitsenko apua. Näin usein vst. tilanteissa. Hän tulee kuin " ohimennen " ja sitten tarjoaa apuaan. Et usko jo hyvä mies, mä tykkään pihahommista, enkä tarvii apua. ;-)

että unohda se omakotitalo. Kyse ei olekaan siitä ettetkö pystyisi tekemään, mutta sitä tekemistä tulee niin paljon, että haluatko? Siis jos vastuullasi on rempat/huolto (jos uusi talo niin asenne " ei sille mitään tarvitse tehdä" ja se on alle 10v remonttikunnossa), pihatyöt, kotityöt jne... Saa kyllä olla aika fanaattinen, että tuosta repii iloa vuosiksi. Alkuun ehkä onkin kivaa. Samoin sinä jonka mies mökillä on ihan innoissaan pihalla, ei ihan voi verrata mökkiä ja okt-asumista kymmeniä vuosia joka ikinen päivä... Mut kyllähän niistä on selvitty, mun mielestä on vaan huono lähtöasetelma jos miestä ei vois vähempää kiinnostaa. Se on monelle kriisi vaikka talo olisi ollut molempien haavekin.

Omalla kohdalla ei todella ole kyse siitä, vaan nimenomaan molempien sitoutumisesta hoitaa omaa kotia. Ja mitä nurmikonleikkuuseen ja trimmaamiseen tulee, en koskaan ole ajatellut, että se olisi miesten homma. Niillä töillä minä viikkorahani ansaitsin pienenä tyttönä. Puita sain halkoa heti, kun kirves pysyi kädessä. Meillä ei koskaan ole eroteltu miesten ja naisten töitä, mutta henkilökohtaisesti haluan, että mieheni osallistuu näihin myös.



Ja tosiaan, ei mies ole mies, jos ei muuhun, kun sohvan paikalla pitämiseen pysty.