Olenko mielestäsi huono äiti?

Olen kotona lasten kanssa ja ulkoillaan päivittäin. Ulkoilu ei tosin ole sitä perinteistä puistossa olemista, vaan köydään koiran kanssa lenkillä, tehdään pihatöitä, pyöräillään kauppaan tms.



Lapset saa katsoa joka päivä pikku kakkosen, sekä aamulla että illalla. Muuten leikkivät itsekseen, keskenään ja toisinaan minun kanssani.



Luen lapsille pävittäin, samoin heidän isänsä. Piirrellään ja askarrellaan about kolme kertaa viikossa.



Lapset hääräävät kanssani siivoushommissa, ruoanlaitossa ja leipomisissa.



Elämme siis rauhallista kotielämää ilman erityisiä virikkeitä. Puistossa käydään ehkä kerran viikossa kahdessa. Ikäisiään lapset näkevät toisissaan ja lisäksi satunnaisesti ystävien lapsissa.



Jäin vain näitä juttuja lukiessani miettimään, että onko lastemme elämä liian hidasta ja virikkeetöntä? Ikää pienillä 2 ja 3.

Mutta tosissani kyllä välillä mietin, että voiko näin leppoisa meno olla enää hyväksi. Ihan kuin olisi aina lauantai. Toki tiedän, että lapsen psyykehän siinä lepää, enkä haluakaan olla mukana kiihdyttämässä "maailmanmenoa". En oikein tiedä mistä nämä ajatukset ja epäilykset edes tulevat.



Ehkä siitä, kun täällä lukee toisinaan niin ihmeellisiä juttuja ja ne pistää toisinaan epäilemään, että olenko minä väärässä, vai ne toiset.



T: Ap

et varmaan itsekään kuvitellut että saisit kasan vastauksia, että huono äiti olet. Miksi et suoraan hehkuttanut, että sinusta tuntuu, että vietätte lastesi kanssa sellaista elämää kuin pitääkin. Sekin on sallittua!!!



Minustakin liiat virikkeet ovat turhia.

Tai oikeastaa ehkä ajattelen niin, mutta tämä palsta saa minut välillä epäilemään itseäni.



Pitäisi puistoilla joka päivä tai lapsesta tulee erakko. Telkkaria ei saisi katsoa lainkaan jne. Virikkeitä pitäisi olla ja meillä ei ole mitään normaalia elämää kummoisempaa viriketarjontaa.



T: Ap

Älä epäile itseäsi jos kaikki olette tyytyväisiä. Lapselle tärkeintä on viettää aikaa rakastavan ja välittävän aikuisen kanssa ja mikä ihaninta niin teillä on lapsilla omassa kotona leikkikaverikin valmiina. Nauti äitiydestäsi ja olostasi lasten kanssa, kiireeseen lapset ehtivät kyllä myohemminkin.

T: Kolmen alle kouluikäisen kotona oleva lto-äiti

jos lapset ei muuta vaadi. Mulla on 3v tyttö (ja vauva), joka haluaa joka päivä vähintäänkin puistoon. Lisäksi haluaa uimaan, jumppaan, hoploppiin...Koko ajan pitäisi olla toimintaa. Kysyy aamulla heti herättyään että äiti mihin tänään mennään. Mulle kyllä riittäisi ihan tää kotona pyöriskelykin....

T: Ap, joka taas uskoo itseensä ja painuu nyt pehkuihin, että jaksaa herätä aamulla virkeänä :)

Tiedän tunteesi. Että tää palsta olevinaan antaisi jonkunlaisen yleisen kuvan siitä mitä mailmassa tänäpäivänä tapahtuu.

Mutta , älä tosissasi ala epäileen itseäsi. Mun mielestä lapselle on parasta kasvun ja kehityksen aikaa juuri tuollainen mitä annat lapsillesi.

Koulussa keritään oppia tämä mailman hurja meno. Eskarissa siihen opetellaan. Vaikka sun lapset saisi eskariin asti elää näin kuin nyt, heistä kehittyy täysin yhteiskuntakelpoisia ( ja uskallan veikata että jopa parempia) kuin päiväkodissa kehittyneestä lapsesta :)

Jatka samaan malliin .

Et varmasti ole huono äiti!

Enkä hetkeäkään usko että lapsesi jäisivät mistään tärkeistä virikkeistä paitsi. Itse varmasti näet kuinka lapsesi suhtautuvat toisiin lapsiin ja esim. lelujen lainaamiseen muille. Jos näissä tilanteissa tulee ongelmia niin sitten ehkä kannattaa käydä siellä puistossa tai vaikka perhekerhossa vähän useammin. Mutta niin kauan kun kaikki ovat tyytyväisiä niin tehkää niinkuin itsestä parhaalta tuntuu!

Yhteiskuntakin (eli oikeastaan =me kaikki ihmiset) antaa niin ristiriitaisia viestejä, miten pitäisi olla ja elämänsä järjestää. Toisaalla saa viestejä siitä, miten monella eri elämän alueella pitäisi pärjätä ja toimia, toisaalla sitten kuitenkin puhutaan stressistä ja siitä, että pitäisi hiljentää tahtia. Parasta olisi kun osaisi tunnistaa milloin lukee vaikka jotakin sellaista suorituskeskeistä juttua ja osaisi ajatella: en tarvitse tätä, tämä ei kuulu sellaiseen elämään jota arvostan.



Itsestäni tuntuu välillä siltä, että tarjolla on niin paljon kaikkea (tavaraa, ajanvietettä...), että on vaikea kieltäytyä.



Tulikohan tarpeeksi epäselvästi selitettyä helppo asia...



t. 4 (kai)

mutta kannattaisi varmaan laittaa lapset ainakin viimeistään n. 4-vuotiaana johonkin kerhoon tai vastaavaan, että oppisivat olemaan muiden lasten kanssa ryhmässä. Vaikka (srk)kerhoon tai johonkin harrastuskerhoon. Siis jos eivät ole pian jo menossa hoitoon.

Kuten joku sanoikin, että vähän myöhemmin (jos kotihoidossa) lapset voisivat viihytä pari kertaa viikossa parin-kolmen tunnin pituisessa kerhossa.



Muuten elämänne kuulostaa tosi hyvältä, tavalliset arjen tarjoamat virikkeet sopivat pienelle lapselle erinomaisesti.

Senhän halusitkin kuulla?

mä en oikeen tee mitään.. joskus luen lapsille iltasadun (esikoiselle 5v pyrin lukemaan joka ilta, mut aina ei jaksa) kuopus on 2v eikä jaksa kuunnella vielä tarinoita, vaikka joskus tuleekin viereen kattelemaan... ulos menemme ehkä kerran viikossa (esikoinen menee kyllä melkeen joka päivä omalle pihalle kavereiden kanssa). ei olla ikinä askarreltu ja aika harvoin leikitään mitään. pojan kanssa ollaan kyllä pelattu pleikkaa ja lautapelejä/palapelejä molempien lasten kanssa aina silloin tällöin... oikeen harmittaa kun ei mitään jaksa lapsien kanssa tehdä :( sullahan ei oo mitään hätää :)

Huoh... Keksikää jotain muuta kuin "olenko huono äiti?"