Lue keskustelun säännöt.
Naimisiin 15 vuoden jälkeen ?
28.12.2007 |
Olemme olleet yhdessä 15 vuotta, avoliitossa ja meillä on 4 ja 5v. lapset. Mieheni haluaisi mennä naimisiin mutta omasta mielestäni meillä on ihan hyvä näinkin. Suhde on tasapainoinen, mitään suuria karikkoja ei ole ollut tai pettämistä tms. Pitkä suhde vain joskus kyllästyttää vaikka ei miehessä sinänsä ole vikaa, on kotona ja perheen kanssa viihtyvää sorttia, ei ryyppää tai juokse vieraissa. En oikein tiedä mikä minussa on avioliittoa vastaan, on vain vähän tunne että sitten minusta tulee " varma" nakki ja jostain syystä parisuhde alkaa mennä huonommin... Ehkä hullua ajatella näin mutta kaipaisin vähän vertaistukea...kiitos.
Kommentit (10)
Lapsia oli siinä vaiheessa kaksi, 3v ja 5v. Ja oltiin asuttu yhdessä noin 10 vuotta.
Nyt oltu naimisissa vuosi, kolmatta lasta odotellaan, elämä on oikein hyvää. Ei parempaa kuin ennen mutta yhtä hyvää. Meillä se naimisiinmeno ei muuttanut mitään, mikä on hyvä - emme olettaneet sen muuttavan ja ei ollut mitään minkä olisi pitänytkään muuttua kun elämä oli tosi onnellista ennen naimisiinmenoa ja on sellaisena pysynytkin.
Miehelleni tämä oli tärkeämpi symbolinen teko, ja mä tein hänen mielensä mukaisesti koska itselläni ei ollut suuria intohimoja suuntaan tai toiseen. Mulla oli vähän aikaa nieleskelemistä tämän muuttuneen tilanteen kanssa mutta nyt asia on jo muuttunut normaaliksi.
Me menimme maistaraatissa kahdestaan koska vierastan niin kauheasti kaikkea hääshowta. Se oli meille tosi hyvä ratkaisu. Järjestimme kyllä ystäville hauskat juhlat sitten jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kihlasormus on kyllä ollut jo 10 vuotta, nimenhän voi pitää siitä huolimatta että avioituu, tosin ehkä itse haluan että perheellä olisi sama sukunimi. En tiedä silti mikä tässä mietityttää niin paljon. Asiasta on puhuttu jo vuosia, aina välillä mies ottaa sen puheeksi. t.ap.
Joten anna palaa, ei se elämä niin paljoa muutu aviossakaan. Ja oikeasti avioliitto on avoliitto turvallisempi.
Löysin vanhan ketjun, mutta itselle niin ajankohtaisen. Mennäkö vai ei?
Juu ja hääkutsuun ehdottomasti pankkitilin numero häämatkaa varten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun veljeni on ollut kauan yhdessä avovaimonsa kanssa ja kiljuisin riemusta jos kuulisin heidän menevän naimisiin. En minä mitään juhlia kaipaa, luultavasti he menisivätkin maistraatissa naimisiin, mutta tiedän, että veljelleni ja vanhemmilleni merkitsisi paljon, jos he menisivät naimisiin. Minä ja äiti suunnittelemme aina mitä ostaisimme heille häälahjaksi. Vanhempani antaisivat todella ison summan rahaa, ja minä ostaisin Villeroy & Bochin astiaston. Suoraan sanottuna en edes haluaisi, että veljeni olisi yhdessä naisen kanssa, joka ei edes halua sitoutua oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun otettiin asuntolaina ja ostettiin asunto. Tuntu jotenkin asiat yksinkertasemmilta. Mitään se naimisiinmeno ei oikeasti muuttanut. No, mä otin miehen nimen, kun sillä oli mun mielestä hienompi nimi kuin mulla=)). Siihen aikaan, kun mentiin naimisiin, meillä meni itseasiassa ihan hemmetin huonosti, mutta jotenkin on eteenpäin menty ja kymmenen vuotta oltu jo naimisissa. Kolmas lapsi tehtiin sitten, kun vaikeudet parisuhteessa helpotti. Nyt on hyvin, mutta varmasti ilman papin aamentakin asiat ois ihan hyvin. Ei se naimisiinmeno mikään autuaaks tekevä asia oo.
Tosin mies on meillä se joka enemmän empii.
ei mihinkään. oman nimenkin saat pitää. vihkisormustakaan ei ole pakko olla.