Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperheiden äidit / yksinhuoltajat? Viettääkö miehesi aidosti mielellään aikaa lastesi kanssa?
28.12.2007 |
Olen nyt seurustellut puolitoista vuotta, asutaan miehen kanssa eri osoitteissa. Minulla on 6-vuotias lapsi, hänellä 11-vuotias poika joka asuu äitinsä kanssa.
Olen jo muutaman kuukauden huomannut että jos poikani pyytää miestä esim. pelaamaan pleikkaria tai lauta-tai korttipeliä kanssaan niin vastaus on yleensä " en jaksa/ en osaa" tmv.
Ei ole aiemminkaan oma-aloitteisesti touhunnut poikani kanssa. Pari kertaa kesällä kävivät pihalla potkimassa palloa, joitakin kertoja on yhdessä pelattu jotain lautapeliä ja pari kertaa on lukenut pojalleni jonkun sadun. Mutta ikinä mies ei itse ehdota pojalle että mennäänkö ulos, pelataanko Afrikan tähteä tmv.
Jotenkin tulee mieleen että mies ei aidosti halua poikani kanssa mitään tehdä, vaan lähinnä ehkä vaan miellyttääkseen minua.
Itse taas ajattelen että haluan mahdollisen tulevan mieheni tykkäävän myös aidosti touhuilla poikani kanssa, eikä vaan suunnilleen väkisin.
Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan....?
Muuten meillä menee ihan hyvin, enkä tiedä olenko kohtuuton jos haluan että mies tykkää puuhailla poikani kanssa. Tietty kaikki eivät tykkää, sehän on selvää.
Ehkä kuitenkin on miehiä jotka tykkäävät, vaikka kyse ei olekaan heidän biologisesta lapsestaan!?
Joka tapauksessa tuo kuvattu asia vaivaa sen verran, että olen alkanut tosissani pohtimaan haluanko jatkaa suhdetta.
Kommentit (19)
Arjesta tulee liian raskasta pyörittää sitä itse ja loukkaantuisin lapsen puolesta liikaa. Ei tuo ole mies, se on laiskiainen ja paskiainen.
Niskaperse-otteella kamat ulos ja parempaa kehiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän tuskin haluaa alkaa uudeksi isäksi lapsellesi. Jos itse alkaisin seurustelemaan miehen kanssa, jolla on ennestään lapsia, en varmaankaan haluaisi olla lasten kanssa tekemisissä liian paljon, koska heillä on jo äiti ja isä.
Haluan miehen kantavan puoliksi vastuun minun lapsesta ja rakastavan sitä aidosti ja olevan sille isä.
Miehen ex-vaimo sais pitää kakaransa pois häiritsemästä meidän elämää. Minun ei tarvitse äitipuolena pitää miehen exän vittumaisista kakaroista. Pilaavat vain meidän elämän.
Meidän elämään kuuluu vain minä, mies, minun lapsi ja tulevat yhteiset lapset.
Oikeastaan, olen kai ajatellut,että kaikki tekisivät niin mutta ilmeisesti sitten ei ?!
Mulla on lapset 2v10kk ja 1v6kk ja löysin uuden miehen vuosi sitten. Ollaan nyt kihloissa ja jatkuvasti hän leikittää ja tietysti perushuolehtii lapsista, esim kylvettää, laittaa ruokaa, lähtee ulos, siivoovat porukalla jne. Ollaan puhuttu myös kolmannesta, mutta mies sanonut ettei ole välttämätön, koska lapset tuntuvat omalta. Olenko sitten vain onnekas vai miten...?
vaikka mikä on mun mielestä normaalia lapsiperheen arkea. Jos ei halua osallistua, ottakoon jonkun jolla ei ole lapsia.
Meidän uusperheessä on yhteensä 3 lasta. Yksi mun, yksi miehen ja yksi yhteinen. Jos yksikin lapsi on kotona olemme lasten kanssa ja teemme normaaleja arkisia asioita. Kun kaikki kolme ovat kotona käymme elokuvissa ja uimassa ja Heurekassa jne. kaikki yhdessä.
Jos jompi kumpi aikuisista haluaa omaa aikaa, hän menee urheilemaan tai kavereiden kanssa ulos tai mitä tahansa. Mutta kotona ollaan lasten kanssa tai tehdään kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pelaan ja leikin mielelläni mieheni lapsen kanssa. Hän on fiksua ja hauskaa seuraa. Kun kerroin tästä töissä niin naiset olivat ihan suu auki, että ei he omien lastensa kanssa mitään pelaa.
Eli meitä on niin moneksi. Eivät kaikki aikuiset pidä pelaamisesta sen paremmin lasten kuin toisten aikuistenkaan kanssa. Minä taas pelaisin lautapelejä kaiket illat.
Viettääkö aikaa hänen kanssaan? Jos ei niin voi olla että lapsuudenkotinsa on ollut sellainen, eikä oikein tiedä miten olla lasten kanssa. Mutta jos viettää paljon aikaa oman lapsensa kanssa, niin se kertoo kyllä asioita. Joko ei oikein tiedä miten olla sinun lapsesi kanssa tai onhan sekin mahdollisuus että ei tykkää lapsestasi, niin pahalta kuin se tuntuukin.
Omat vanhempani olivat sellaisia etteivät oikein ikinä viettäneet aikaa meidän lasten kanssa, ei juteltu ei pelailtu eikä mitään. Ja minun äiti on ollut kotiäitinä siihen asti kunnes menin yläasteelle. Aina oli muka jotain tekemistä. Sitten kun omat lapseni syntyivät niin piti opetella olemaan heidän kanssaan ja leikkimään ja juttelemaan. Onneksi sujuu jo oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leikki on lapsen työtä ja jos äitiä ei lapsen työ kiinnosta, onko ihme, että ihmisistä kasvaa heikko itsetuntoisia ja huonosti voivia aikuisia.
Lasten kanssa leikkivien vanhempien lapset ovat onnellisempia isona.
Tutkittu juttu.
Olen nähnyt pojan vain muutaman kerran, mutta pyrin juttelemaan ja kyselemään koulusta ja harrastuksestaan. Kerran olin miehen kanssa viikonloppureissussa katsomassa pojan pelejä. Ja ollaan käyty yhdessä shoppailemassa jne. Että jos tuota nyt voi ajanviettämiseksi sanoa.
Jotenkin itse olen sitä mieltä että jos rupeaa seurustelemaan ihmisen kanssa jolla ennestään lapsia niin se otetaan se koko paketti tai ei ollenkaan. Ei toisen lapsi ehkä ikinä ole niin rakas kuin oma, mutta tietynlaista välinpitämättömyyttä en ymmärrä.
Täytyy tosiaan pistää mietintämyssy päähän ja pohtia mitä tekisi. Joka tapauksessa meinasin että otan asian miehen kanssa puheeksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viettää aikaa puolisonsa lapsensa kanssa, eihän hän ole lapsen isä. Eihän se vielä isää tai äitiä tee että leikkii tai juttelee toisen lapsen kanssa. Jutellaanhan sitä nyt herrajumala sisarusten ja tuttavien lasten kanssakin, enkä kuvittele olevani heille äiti.
Se vaan on tosiasia että aika harva uusioperhe toimii ja pysyy yhdessä jos kaikki lapsen hoito ja muutkin asiat on vain sen oikean vanhemman harteilla. Joko ottaa koko paketin tai ei ollenkaan.
Eli kun oli meillä, ei ollut näkevinäänkään tytärtäni. Ainoastaan, kun tyttäreni suurin piirtein nyki hihasta, tai meni nenän eteen heiluttamaan jotain lelua huomioi hieman.
Myöhemmin kysyin syytä tuohon mieheni käytökseen. Hän ei kuulemma halunnut silloin tutustua lapseen, kun ei tiennyt kuinka kauan suhteemme kestää. Tuon puolen vuoden jälkeen hän sitten muutti meille ja tilanne muuttui kerta heitolla. Hän alkoi leikkiä tyttöni kanssa ja kysyi oma aloitteisesti lupaa lähteä tämän kanssa pihalle ym.
Nykyään 7v tyttö jopa kutsuu miestäni isäksi (tyttö itse kysyi mieheltäni, voinko mä sanoa sua isiksi?) Tyttäreni on hyvin vähän tekemisissä bio isänsä kanssa ja käytännössä mieheni on myös tyttäreni isä. Olen monesti kuunnellut kuinka mieheni kertoo jollekin lapsilukunsa ja siihen lukuun sisältyy myös tämä " minun" tyttäreni.
Olisikohan sinun miehelläsi saman suuntaisia ajatuksia? Eli ei halua " turhaan" tutustua poikaasi lähemmin ja jäädä siten ikävöimään myös häntä, mikäli suhteenne ei jatkukaan? Kysy asiasta mieheltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin minun mieheni sanoo kaikkien lasten olevan hänelle aivan yhtä rakkaita (meillä on siis myös yhteisiä lapsia) ja sen näkee ihan käytännössäkin. Minä en pystyisi olemaan ihmisen kanssa, joka jotenkin erottelisi lapsia " minun lapset, sinun lapset jne." tai kohtelisi lapsia jotenkin eriarvoisesti, ei esim. viettäisi aikaa lasten kanssa tms.
Jos mies näkee omaansa neljä kertaa vuodessa. Eikö sulla hälytyskellot jo soi. Mä en ikinä huolisi miestä, joka ei ole sitoutunut lapseensa oli sitten etäisä tai ei. Miestä ei kiinnosta oma lapsensa ja sitä ei kiinnosta sun lapsi! Jos miestä ei kiinnosta EDES oma lapsi, mitä v*ttua odotat?
Neljä kertaa vuodessa vie lapsen kaupoille. Ei se ole isä, se on vätys.
Meillä vietetään kaikkien lasten kanssa joka vuosi yhteistä lomaa kuukausi.
- se jolla oli yksi oma, yksi miehen ja yksi yhteinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unohda! Molempien pitää olla sitoutuneita koko palettiin eli toistenne lisäksi omiin ja muiden ipanoihin.
Vierailija:
Oikeastaan, olen kai ajatellut,että kaikki tekisivät niin mutta ilmeisesti sitten ei ?!Mulla on lapset 2v10kk ja 1v6kk ja löysin uuden miehen vuosi sitten. Ollaan nyt kihloissa ja jatkuvasti hän leikittää ja tietysti perushuolehtii lapsista, esim kylvettää, laittaa ruokaa, lähtee ulos, siivoovat porukalla jne. Ollaan puhuttu myös kolmannesta, mutta mies sanonut ettei ole välttämätön, koska lapset tuntuvat omalta. Olenko sitten vain onnekas vai miten...?
eivätkä osaa olla inhottavia isäpuolikokelaalle...
eli minun lapseni ja kaksi yhteistämme. mieheltä kysyttäessä lasten lukumäärää vastaa aina 3, on kiinnostunut lapseni koulusta, harrastuksista yms. vie treeneihin, hakee jne.
mies osti lapselleni joululahjan ja yhteisille lapsillemme ei. ;))
eikä uusperheet aina perseestä ole.
Mies näkee poikaansa harva se viikonloppu muuten koska käy seuraamassa paikan päällä tämän harrastusta.
En tosiaan odota että olisi isä omalle lapselleni, isä pojalla jo on ja hyvä isä onkin.
Mutta toivon jonkunlaista kaverisuhdetta edes. Usein tosiaan tuntuu siltä ettei halua tai jaksa mitään puuhailla. Oma-aloitteisesti ei todellakaan tee pojan kanssa mitään. Juttelee tietysti ja kyselee jne.
No, ehkä vaadin liikaakin. Täytyy joka tapauksessa miettiä asiaa ja jos se häiritsee niin otan miehen kanssa puheeksi että mitä hän/minä suhteelta haluaa jne.
Kiitos kaikille vastanneille. Lisääkin saa toki kirjoittaa.
ap
mun mies alussa pelkäsi olla lapseni kanssa, ettei vaan loukkaa sanoilla tai muuten. myös hän pelkäsi jos tulee ns. riitatilanne niin lapsi saattaa keksiä päästään tarinoita. mies myös pelkäsi mitä minä sanon jos hän ottaa lapsen mukaansa, kun huomasi etten juuri kommentoi hän uskalsi heittäytyä isän rooliin täysillä. nykyään en puutu heidän menoihinsa, riitelyihin, keskusteluohon jne. tyttö sanoo miestä iskäksi ja mies tyttöä omaksi tytöksi.
Alue: Aihe vapaa
Osaako ylipäätään olla lapsen kanssa?