Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tsempatkaa mua! Oon menossa ekaa kertaa miesystävän vanhempien luokse ja ahistaa.

Vierailija
27.12.2007 |

Oon nukkunu usean yön huonosti sitä pohtiessa. Mulla on jotenkin niin sellainen olo, että mä en ole oikeanlainen. Tai että mun lapsi ei ole oikeanlainen. Varmaan juontuu osin siitä, että ovat kuulema hiljaista sakkia. Minä ja lapsi ei todellakaan olla. Mun 2-vuotias pölöttää aivan jatkuvasti, laulelee ja kyselee. Ja saanut tän suvussa olevan kovan äänenkin.



Musta tuntuu, että mä en uskalla mennä sinne omana itsenäni. Että tällasena en vaan ole hyvä.



Mä pelkään, että mun lapsi saa jotkut megaraivarit siellä. Tai että mä itse teen tai sanon jotai typerää.



Tsempatkaa mua jotenkin...

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
27.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja pidän eniten puheliaista ihmisistä.

Vierailija
2/5 |
27.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

sanoa, että minusta on ihan mukava kuunnella toisten juttuja. Itse en vaan saa niin paljon puhetta aikaiseksi.

Ole oma itsesi, no tietty vieraskoreus nyt varmaan on normaalia ensitapaamisilla aikuisten kesken.

Puhelias lapsi on varmasti vain mukava jäänmurtaja.



Niin ja mitä siitä jos lapsi saa raivarin? Sellaista sattuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
27.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulle sitä tapahtuu edelleen välillä, exä on ollut exä 3 vuotta.

Vierailija
4/5 |
27.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsi saa megaraivarit, ole rauhallinen siinä tilanteessa, aikuinen lapsellesi = ajattelevat, että ainakin yrität kasvattaa lastasi.



Jos lapsi höpöttelee kaiken aikaa, älä hyssyttele turhan päiten. Sano, että lapsi on aika reipas ja sosiaalinen, ole siitä ylpeä.



Älä ole epäaito, joko tykkäävät sinusta sinuna, tai eivät, se on heidän menetyksensä.



Ja muista, et seurustele appivanhempien kanssa, vaan heidän poikansa, tuskin tulette asumaan heidän kanssaan tms.



Hengitä syvään ja rauhallisesti.



Vierailija
5/5 |
27.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

No se kai vähä pelottaa, miehen äidin ammattitaustasta johtuen, että en osaa toimia oikein, jos mun lapsi saa jotkut hepulit. Muutenkin mulla on aina jotenkin epävarma olo äidin roolissa jos olen muiden ihmisten tarkastelun alla.



Mies on yrittäny mua rauhotella, et ei se mikään korkeimman oikeuden kuulustelu ole. Mutta jotenkin pelottaa silti.



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kaksi viisi