Voiko lapsi tuntua omalta & rakkaalta, jos sukusolu ei ole oma?

Miehelle ongelmallista on vain, jos lapsella on jo persoonallinen isä. Luovuttaja ei sellainen ole. Kiintymys siis syntyy aivan yhtä hyvin kuin itse siitettyihin. Itsetunnolle ongelmallista voi kyllä olla toisen apuun turvautuminen, mutta lapseen kiintymiseen se ei vaikuta.

Ymmärrettäväähän on, että mies kuin mies on ennemmin luovuttaja kuin vastaanottaja.

tehty sukusoluilla, mutta olen kuitenkin kantanut ja synnyttänyt heidät.



Me koemme kummatkin heidän olevan meidän lapsiamme. Eikä mieheni ole koskaan " oireillut" mitään sellaista, etteikö hän tekisi kaikkensa omien lastensa hyvinvoinnin eteen.

t: 6, oisinko ollut kutonen

mies on lasten isä isolla iillä vaikkei ne hänen geenejä olekaan, vaan saaneet alkunsa luovutetuilla, molemmat vielä eri luovuttajan soluilla.



Ihan alusta asti, raskausajasta alkaen, ensimmäisestä plussasta alkaen siis, hän on ollut perin onnellinen lapsien tulosta. Ylpeänä esitellyt sairaalassa lapsemme vanhemmilleen jne. Meillä lasten alkuperä on vain meidän tiedossa (ja muutaman ystävän).

Vierailija:

Mieheni lapsi tuntuu minusta ihan omalta ja rakkaalta.

Vierailija:

mies on lasten isä isolla iillä vaikkei ne hänen geenejä olekaan, vaan saaneet alkunsa luovutetuilla, molemmat vielä eri luovuttajan soluilla.

Ihan alusta asti, raskausajasta alkaen, ensimmäisestä plussasta alkaen siis, hän on ollut perin onnellinen lapsien tulosta. Ylpeänä esitellyt sairaalassa lapsemme vanhemmilleen jne. Meillä lasten alkuperä on vain meidän tiedossa (ja muutaman ystävän).

ja varsinkin kun ei ole niitä omia lapsia mihin verrata niin mitään ongelmaa ei ole.

Ja mielummin lapsi lahjasoluilla/adoptiolla kuin ei lasta ollenkaan.



Mutta adoptiolapsi tuntuu varmaan helpommin yhteiseltä omalta lapselta kuin lahjasoluilla saatu (paitsi tietty jos koko alkio on lahjasoluilla).

Itse olen kyllä ollut vain luovuttavana osapuolena.

mies hylkii vauvaa, koska sperma ei tullut häneltä? Hajoaako liitto tähän? Onko parempi elää lapsettomana kuin perheenä, jossa lapsi on vain toisen puolison?

Ja mieti jos tulee ero ja on käytetty lahjasiittiöitä? Tuleeko siinä helposti sellainen että eihän tuo minun lapsi oikeesti olekkaan (miehelle) ja se on mun lapsi! (naiselle).

Lahjamunasolussa nainen sentään on kantanut ja synnyttänyt sen lapsen, mutta lahjasiittiöissä se mies ei ole tehnyt " mitään" ja miehille on muutenkin tärkeämpää ne omat geenit, kun muutenhan se on jonkun muun miehen lapsi, oikeesti.



Mutta ainahan sitä rakastaa voi.

että eivätkö vanhempani olekaan aidosti rakastaneet minua, vaikka niin olen kokenut/luullut koko elämäni.



t:adoptiolapsi

Mieheni lapsi tuntuu minusta ihan omalta ja rakkaalta.

Siinä haastateltiin naista, joka oli miehensä kanssa saanut kaksoset luovutetulla spermalla. Mies ei milloinkaan tuntenut lapsia omikseen, ja pari erosikin aika pian lasten synnyttyä.

Eli miehelle aikamoinen kriisi.

Muistan myös lukeneeni jostain, että syy siihen, että suurin osa vauvoista muistuttaa isäänsä, on puhtaasti biologinen, eli mies tuntee enemmän suojeluvaistoa omaa geneettistä perimää olevaan lapseensa kuin vieraaseen.

Ja onhan adoptiokin miehille yleensä vaikeampi juttu kuin naisille, naisten hoivaamisvaistot syttyvät myös vierasta lasta kohtaan herkemmin kuin miehen.