te, joilla kaksi tai kolme alle 5 vuotiasta lasta!

Ei oo sellasta oloa, et vois lähteä lomalle, mutta rankkaa toisinaan on, kyllä myönnän. Onneksi on mies auttamassa ja toinen lasten mummuloista samassa kaupungissa niin saa joskus itse pienen hengähdystauon.. Yritän ajatella, että tää on nyt tätä pikkulapsi aikaa ja myöhemmin sitten on helpompaa (toisenlaisia " ongelmia" ?). Toisinaan kyllä välillä haaveilen, että josko myöhemmin sitten vielä pari lasta, mutta aika näyttää. Sitä ei tiedä josko meidän perhe on nyt tässä. Siksi yritän nauttia jokaisesta päivästä ja hetkestä täysillä ja ajattelen kun lapsi kiukkuaa uhmaansa tms. että lapsi on meidän armoilla ja kelles muulle se purkaisi oloaan ja että pakkohan sen on harjotella turhautumisiaan yms. tunteita.



:) Ap. onko sulla 3 alle 5v?

Välillä on ollut väsynyt ja epätoivoinenkin olo mutta nykyään harvoin kun otin asian kunnolla puheeksi miehen kanssa. Nyt taas kun se osallistuu enemmän ja tuntuu että pääsen lepäämään ja kaikki ei ole mun hartioilla niin tuntuu helpolta ja mukavalta.

Nyt on tietty kasvaneet jo ja vanhin nyt 8ja nuorin 4.

Ei se helpota ajan myötä pahenee vaan, heh.

Mutta oon jo tottunut että lomaa ei mamma saa.

Toki lähtisin vaikka kk pois jos mahdollista.

No oma valinta , enkä valita.....

on nyt vaan niin semmonen olo, että tekis mieli pakata kimpsut ja kampsut ja tulla takaisin vaikka parin päivän päästä. kummatkin lapset sairaana ja minä myös. mies pitkää päivää töissä.

ei oikein jaksais...

ap

Vierailija:

:) Ap. onko sulla 3 alle 5v?

Ja välillä on oikeasti ihanaa lähteä parin päivän lomalle. Olen loppiaisena lähdössä ystävieni kanssa yhteiseen harrastukseemme liittyen Ruotsiin 3pv. Mies on lomalla ja hoitaa lapset. Jesh, miten odotankaan tuota reissua :)

Etenkin 3,5v uhmiksen ja vauvan kanssa oli aika rankkaa välillä kotona, vaikka pääosin toki osasinkin nauttia elämästä kaiken univelan, kaaoksen ja metelin keskelläkin. Jokaisessa päivässä oli erittäin onnelliset hetkensä, ja ne huonot hetket olivat loppuviimeksi aika marginaalissa, vaikka ne tuntuikin raastavan pitkiltä sillä hetkellä. Väsymys verottaa kykyä nauttia pienistä, arkisista onnentuokioista. Pidäthän siis itsestäsi huolta! Jos mies tekee pitkää päivää, ota itse vapaata viikonloppuisin ihan vain itsellesi.



Nykyisinkin meillä on joka viikko yksi oma arki-ilta viikossa varattuna molemmille ns. perheen ulkopuoliseen elämään: harrastuksille, ystäville, netissä surffailulle, shoppailulle tai mitä sitten milloinkin haluaa tehdä. Lisäksi viikonloppuisin toinen herää lauantaiaamuisin ja toinen sunnuntaisin lasten kanssa, jonka ansioista molemmat saavat jompana kumpana päivänä nukkua pitkään. Ja kun ollaan kaikki yhdessä, yritetään keksiä jotain kaikkien mielestä mukavaa yhteistä tekemistä, niin koko perhe on tyytyväinen. Iltaisin lapset menevät sänkyihinsä jo kasilta, sekin antaa kahdenkeskistä ja omaa aikaa mukavasti.



Koita keksiä tapa, jolla voit löytää arki-ilon päiviisi. Lapset ovat oikeasti pieniä vain hetken, se on raaka totuus, johon jokainen kai havahtuu vasta liian myöhään... Silti kannattaa yrittää nauttia täysillä tästäkin vaiheesta - jos ei joka hetki ;) niin ainakin joka päivä!

Lapset 1v. ja 3 v.

Lapset nyt vähän yli 5v ja kohta 2v, eli eivät edes ihan pieniä enää... Helpoin vaihe oli vauvavaihe, elämä 1-2-vuotiaan kanssa on kamalan ihanaa :) eli kamalaa ja silti ihanaa samaan aikaan. Kun siihen vielä lisää 5-vuotiaan ailahtelevat mielialat ja äidin pms-oireet, on soppa välillä kaoottinen! Onneksi kaikesta selviää lopulta huumorilla, ja mies jaksaa olla ihana heikkoinakin hetkinä. Nytkin sain tulla tänne vähän vetämään henkeä, mies leikkii piilosta lasten kanssa... Kun saa hetken omaa aikaa, on taas kiva touhuta perheen kanssa :)

Toisina hetkinä olen ihanliikuttuneen onnellinen ja kiitollinen noista ihanista mussukoista, jotka on saaneet meidän rakkaudesta alkunsa. Ja heti hetken päästä jo saattaa ahdistaa ja kiukuttaa, kun ei ole yhtään omaa aikaa eikä rauhaa. Kaikella on aikansa, kohta me kaikki hei kaivataan jo tätäkin aikaa, believe me :)