Kannattaako hankkia vakituinen työpaikka ennen lapsia?

mutta nitä vakkaripaikkoja ei aina niin vain hankita,,,

Toisaalta voi tuntua aika hurjalta myös jättää sitten se vakituinen työpaikka (mikä yksityisellä sektorilla usein tarkoittaa merkittävää uhkaa menettää se ja joutua ottamaan vastaan mitä hyvänsä mitä tarjolla on, tai jäädä jopa työttömäksi) jäädäkseen äitiyslomalle. Puolensa ja puolensa.



Sanomattakin selvää, ettei lapsia noin vain "tehdä", joten jos asiaa lykkää niin pitää valmistautua siihen että iän myötä puuha vaikeutuu. Ja tässä kohtaa puhun kokemuksesta, en tosin lykännyt lasten yrittämistä työn vaan parisuhdetilanteen takia.

Näin yliopistolla.

Olisi rennompaa olla kotona, kun vakipaikka odottaisi sitten kun palaa. Jos taas muutaman vuoden poissaolon jälkeen joutuisi tyhjästä hakemaan ja työttömiä olisi muutenkin paljon, niin voisi olla nihkeää.



Ja joo, vakituinen voidaan irtisanoa äitiyslomallakin, mutta vasta viimeisenä vaihtoehtona (muut lähtevät ensin).

mutta nitä vakkaripaikkoja ei aina niin vain hankita,,,

mutta sama pätee myös lasten hankkimiseen. Vakipaikan voi saada vielä 4-kymppisenäkin tai sen jälkeen mutta lapsi välttämätä ei...

Sinuna yrittäisin tavoitella molempi, kyllä se elämä tuo sitten eteen kumman jomman vaihtoehdon...tai molemmat!

et kyllä varmaan kovin korkeita pisteitä saa valitettavasti siitäkään, jos saat vakkaripaikan ja jäät heti äitiyslomalle... Mä en ehtinyt hankkia vakkaripaikkaa, kun lapset päätti tulla. Nyt vanhimmat 3v. ja nuorin 1v. ja ihan tyytyväinen olen tilanteeseen. Mielenkiintoisia paikkoja olen aina välillä hakenut ja elämä on jotenkin helppoa, kun en ole kiinni yhdessäkään työpaikassa eikä tarvitse olla tilivelvollinen työnantajalle milloin mahdollisesti palaan työelämään. Tosin nyt on kyllä sekin ongelma etten pienten lasten äitinä ole työmarkkinoilla kovin kuumaa kamaa... Toisaalta perheenlisäyskin on vielä suunnitteilla ;).

vakipaikasta on iloa, kun on aika palata taas töihin. Mulla oli, ja kyllä siinä oli hyvät puolensa.

Minä tein noin, ja tärppäsikin molemmat samaan aikaan. Kerroin raskaudesta ennen työsopparin allekirjoittamista, mutta sain silti paikan. Kuusi kuukautta työn aloittamisen jälkeen jäin rauhallisin, hyvin mielin äitiyslomalle :-) Oli kyllä harvinaisen hyvä tuuri, luulisin.

...eli jos on vakituinen työpaikka kohtuullisella ajalla ja vaivalla saatavissa. Mutta ei siihen ajatukseen kannata jäädä jumittamaan, jos ikää alkaa olla yli kolmen kympin ja lapsia haluaisitte. Sehän on vaan päätösasia pärjätä mahdollisesti pienemmillä tuloilla ja epävarmemmalla tulevaisuudella.



Paljon tietysti merkitystä sillä, paljonko miehesi ansaitsee ja kuinka vakituinen hänen työpaikkansa on.



Ja toisaalta, näinä maailmantalouden aikoina, kuinka vakituinen _mikään_ työpaikkaon, ainakaan yksityisellä puolella?



Mun mielestä lapset on hyvä tehdä vielä suhteellisen nuorena kun jaksaa lapsiperheen elämää ja luottaa vaan, että kyllä elämä kantaa, tavalla tai toisella.

Itse ehdin olla n. 1,5 v töissä ennenkuin jäin äitiyslomalle, ja kyllä kaikki sen hyvin ymmärsi. plussaa on ainakin 3 kk palkallinenäitiysloma (tosin ehkä sen jossain määräaikaisissakin saa?), lomat kertyy äitiys- ja vanhempainvapaan aikana (jos jää hoiotovapaalle suoraan, niin voi pitää palkallisen loman jossain sopivassa vä´lissä, ihan kiva lisä kotihoidontukeen). Ja iso asia on sekin, ettei vapaalla ollessa tarvitse tressata työnhausta vaan on paikka minne palata. Ja jos palaa vanhaan työpaikkaan, on heti oikeus mm. osittaiseen hoitovapaaseen (edellyttää muistaakseni väihintään 6 kk työsuhdetta ennekuin työnantajan täytyy myöntää osittainen vapaa).

Voithan toki vakitöitäkin yrittää samalla etsiä, mutta niitä ehdit saada myöhemminkin. lapsia et loputtoman kauan (no okei, n kymmenisen vuotta vielä). Voihan käydä niinkin , ettet vuosiin saa vakituista työtä, ja sitten hedelmällisyytesi alkaakin jo laskea, joten...kumpi on lopulta tärkeämpää, lapset ja määräaikaisuudet vai se vakkarityö ilman lapsia...

Voihan olla, että sulla menee useampi vuosi ennenkuin edes raskaudut, tai useampi keskenmeno tai muuta. Ja useampi vuosi voi mennä ennenkuin vakkaripaikan saa. Itse suosittelen kokemuksen rintaäänellä, että sänkypuuhiin ja samalla myös sitä vakkaripaikkaa metsästämään. Jompi kumpi tärppää todennäköisesti jossain vaiheessa, jos hyvin käy. Jos käy huonosti, niin ei tule kummastakaan saalista.

Saan itse sanella ehdot, koska palaan työhöni, olenko hoitovapaalla ja kuinka pitkään. Vakipaikkani ei tosin ole mikään unelmaduuni, mutta työ kuitenkin. Ja paikka oli ennen kuin sain esikoiseni ja sama paikka siis edelleen.

kannata siirtää. Tiedän niin monia 30:siä, joille se lapsi ei sitten olekaan tullut kun muu elämä on ollut optimoitu: vakituinen työpaikka, uranousuja, asunto suurimmaksi osaksi maksettu, minäminä elämä vietetty. Lisäksi voi olla, että nimenomaan se että et ole saanut lapsia estää vakituisen paikan saannin.



Itse hankin 2 lasta opiskelijana. Mieheni oli kyllä jo työelämässä, mutta määräaikaisin sopimuksin (akateeminen ala). Hän on kyllä varsin yritteliäs ja teki samalla yksityisellä sektorilla konsultointihommia. Pärjäsimme mielestäni tosi hyvin, saimme esim. ostettua osittain lainarahalla 310 000 (silloinen arvo) rivitalon pätkän. Enkä vielä edes tuolloin ollut töissä. Sanoimme vaan pankissa, että aion valmistua 2v päästä KTM:ksi ja saimme lainan. Ja näin myös kävi valmistuin siis nuorimman lapseni ollessa noin 2v.



Toki minulla oli siinä mielessä taloudellisesti tiukkaa, että lapseni eivät kulkeneet uusimmissa lastenvaunuissa tai lastenvaatteissa. Pärjäsimme mielestäni kuitenkin hyvin, eikä mistään tärkeästä tarvinnut tinkiä.



Nyt odotan kolmatta lastani ja minulla on vakituinen työpaikka. Toki tuntuu mukavammalta jäädä äitiyslomalle, kun tietää että on paikka mihin palata ja paremmat rahat äityislomalle. En silti kadu yhtään, että aiemmat lapset tuli tehtyä viimeisinä opiskeluvuosina.

Jos se vakipaikka on kulman takana, niin ota ihmeessä. Minä en tuossa iässä kuitenkaan alkaisi todellakaan lykkäämään lastentekoa. Mulle ainoa selkeä asia oli, että opiskelut saan päätökseen ennen esikoista. Nyt olen kahden lapsen kolmikymppinen pätkätöitä tekevä äiti. Kaikkea ei voi saada, mutta tärkeimmän asian elämässä olen jo saanut, kaksi ihanaa lasta. Nyt voin keskittyä työhön ja vaikka sen vakipaikan metsästämiseen. Lapset on tehty.



Joku jo kirjoitti että siinä on etunsakin, ettei ole vakipaikasta äitiyslomalla, ja olen samaa mieltä. Sitä on vapaa kuin taivaan lintu, voi aidosti keskittyä lapsiinsa. Ei tarvitse pohtia päivälleen hoitovapaan pituutta, raportoida työnantajalle ja pohtia sairaspoissaoloja. Jos lapsia ylipäätään haluaa, ne pitää (ja niiden alulle saaminen) laittaa etusijalle. 35-vuotiaana hedelmällisyys heikkenee radikaalisti.