Musta on kornia, kun lapsettomat kaverit valittaa väsymystä ja univelkaa...

Vierailija:

Se, että on lapsia, ei tee kenestäkään mitään yli-ihmistä, joka voi sanoa olevansa oikeasti väsynyt, .

Näin se nyt vaan meni mun kohdalla. Miksi se tekee minusta jonkun silmissä yli-ihmisen, jos kerron kuinka minun elämäni on mennyt. Jos jollain muulla on muita kokemuksia, niin kertokoon hän sitten vuorostaan niistä.

Kai sun miehellä joskus on vapaata? Otat silloin unilääkkeen ja mies hoitaa lapset.

Vaikka sainkin nukkua silloin enemmän. Nyt on jo tottunut siihen, että edes viikonloppuisin ei lojuta sängyssä pitkään (ellei miehellä satu olemaan vapaapäivä) ja tämä on minulle ihan ok. Lapsettomana oli aivan kauheaa mennä töihin, jos nukkui yhdenkin yön huonosti. Nyt saatan herätä 1-5 kertaa yössä, kello herättää kuudelta ja hyvin jaksan. Miten? Sen kun tietäisi, jostain sitä virtaa tulee.

Minua naurattaa eniten nämä kotiäidit jotka valittavat väsymystään. He sentään voivat halutessaan nukkua lastensa kanssa päiväunia ihan milloin heitä huvittaa, eikä heidän tarvitse olla älyllisesti kovin skarppeina koko päivää. Se nyt ei hirveästi haittaa, jos siellä hiekkalaatikolla istuu silmät ristissä tai vähän väsähtäneenä työntelee rattaita lähipuistossa. Toista se on pitkää päivää vaativassa työssä painavilla uraihmisillä, joiden on PAKKO olla tehokkaana töissä joka päivä! Molemmat kokeneena, sekä äitiyden että työelämän paineet, sanoisin kyllä että työstressin aiheuttama väsymys on paljon raskaampaa kuin se oman lapsen/lasten aiheuttama.

äiti, 11 vuotta huonosti nukkunut, mutta silti erittäin harvoin valitan.

Täällä yritetään nukkua :D



Ei vaan arka aihehan tämä on.



Minä käytän uniongelmiin nukahtamispillereitä. En vaivu niin syvään uneen, etten heräisi jos lapsi huutaa tai tulee viereen. Unilääkkeitä en juuri tästä syystä halua. Lisäksi niihin tulee riippuvuus, näihin ei.