Musta on kornia, kun lapsettomat kaverit valittaa väsymystä ja univelkaa...

oli itsellänikin lapsia

Sen kyllä tietää kaikki jotka lapsia alkaa tekemään että niin käy.

Olet tosi suppea jos vain sinun väsymys on hyväksyttävää.

Mutta oletko koskaan kuullut, että niitä ei voi käyttää koko elämäänsä? Jossain vaiheessa se lapsi alkaa nukkua yönsä, mutta pahasta unettomuudesta kärsivä ei välttämättä nuku kunnolla koko elämänsä aikana. Eli sinä pääset helpommalla.

uskoa, että suurin osa lapsettomista kavereistani kärsii siitä. Tiedän myös kokemuksesta, että töissä/opiskeluissa voi olla niin stressaavia ja kiireisiä jaksoja, ettei ehdi nukkua tarpeeksi. Mutta pointtini olikin, että yleensä kuitenkin muutaman viikon aikajänteellä lapsettomalla on mahdollisuus nukkua univelat pois, JOS HALUAA TILANTEEN NIIN JÄRJESTÄÄ.



Pienten lasten vanhemmilla taas, no, voi hyvin olla vaikka kaksi VUOTTA pätkänukuttuja öitä takana.



t. ap

eli unilääkkeet mulla ainakin auttaneet jonkin verran ja niillä saa tasattua aina aika ajoin, lapsia kun on en niitä tietenkään voi käyttää ja jo ennestäänkin huonot unet on vieläkin huonompia.

Ja toki lapset kasvaa, mutta en siitä huolimatta voi käyttää unilääkkeitä aikoihin lapsien vuoksi että voisi edes joskus sen yön nukkua.



4

Olisin onnellinen, jos unettomat yöni kestäisivät vain kaksi vuotta. Kokeilepa niitä katkonaisia öitä n. 10 vuoden ajan, niin palataan sitten asiaan...

siitä seuraa unenpuutetta. Mutta nimenomaan siksi, että tämän elämänvaihe on niin poikkeuksellinen yöunien suhteen, useimpien lapsettomien väsymysvalitus kuulostaa kornilta.

väitätkö, ette ollut koskaan itse väsynyt, kun sinulla ei vielä ollut lapsia?



minulle unettomuudestä kärsiminen tarkoittaa nukahtamisongelmia tai kesken yöunien heräämistä ja parin tunnin valvomista ennen kuin saan taas unen päästä kiinni. nukkuisin enemmän kuin mielelläni pidempiä yöunia, mutta kun ei saa nukutuksi. univaikeuksista tulee ajoittain jopa stressaava kierre, kun unenpäästä ei saa kiinni ja yön tunnin ennen töihin lähtöä alkaa vähetä. töissä taas väsyttää ja pinnistelen työpäivän ilman energiajuomia, jotta saisin seuraavana yönä nukutuksi... ja huomaan taas valvovani yöllä.



siinä missä sinun mielestäsi lapsettoman väsymys on kiinni valinnoista voisin sanoa lapsettomana, että perheellisten univaje ja väsymys on samalla tavalla järjestelykysymys. koko perheen ei tarvitse valvoa. valvokaa vuoroöinä ja potkikaa niitä töissäkäyviä osapuolia yhtäläiseen yölliseen lastenhoitoon. ei heidänkään tarvitse mennä nukkumaan puolen yön jälkeen, voidakseen valittaa seuraavana päivänä töiden jälkeen miten väsyttää.

ja ei siitä mitään hyötyä ole kuitenkaan, koska imettämään on jokatapauksessa noustava. Ja pienten lasten kanssa en halua et otan lääkkeen ja tulis jotakin akuuttia ja olen niin väsy tokkura (mulle unilääke tekee tämän tokkura väsyn) etten osaa reagoida riittävän nopeasti tilanteeseen (mun mies tulee töistä vasta noin 2-3 aikaan yöllä aina)

riittävästi ja sillä sain nukuttua yleensä edes noin kuuden tunnin pätkän ja se auttoi jo huimasti, nyt lapsien kanssa ei siis toivoakaan tuosta kuudesta tunnista meillä ainakaan. ja kyllä tämä häiritsevämpää on koska olen koko ajan aivan sekaisin kaikkien asioiden kanssa, en muista mitään jne jne. en ole esimerkiksi voinut ajaa autoa enää yli kahteen kuukauteen koska ei ole reagointikykyä ajamiseen.

Ja tiedän siis mitä se unettomuus ilman lapsiakin on, mutta ei näin hallitsevaa silloin kun se on nyt lapsien kanssa ja tietenkin tiesin sen lapsia tehdessäni, mutta en halunnut valita myöskään tietoista lapsettomuutta unettomuuden vuoksi.

lapsettomista kavereistani kärsii jatkuvista univaikeuksista. Ja lapseton pystyy huomattavan paljon helpommin järjestämään mahdollisuuksia nukkumiseen kuin lapsellinen, vaikka toki on niin kuin yksi aiempi sanoi, että myös lapsiperheessä asiat voi järjestää niin, että vanhemmat saavat vuoroöinä nukuttua kunnolla.

että lapsellisilla nukkuminen paljon hankalampaa.



Itsellä vuoden ikäiset kaksoset, ja valehtelematta pystyn sanomaan että nukun nyt paremmin kuin vuosikausiin. Työt ei stressaa kun olen kotona, aamuisin ei tartte herätä niin pirteänä ja olla heti iskukunnossa, ja lisäksi nukahtaminenkin onnistuu paljon paremmin kun touhuaa päivisin koko ajan lasten kanssa. Helpompaa tämä on kuin lapsettomana nukkuminen, vaikka vieläkin joka yö pariin kertaan nousten tuttia laittamaankin.

Univelkaan tottuu ja turtuu. Sitten kun saa välillä nukuttua heräämättä kertaakaan muutaman yön, niin johan on taas piip kun muksut sairastuvat ja joudut heräilemään kipeiden muksujen takia vaikka vain parikin kertaa yössä.

että lapsettomalla on olemassa työ-elämä, (tai koulu tms.) ja sen jälkeen loppuvuorokausi on sitten vapaa-aikaa.



sen vapaa-ajan voi käyttää lepäämiseen ja akkujenlataamiseen (muutenkin kuin nukkumalla kuin tukki, jos uni ei tule).



mutta jos sen vapaa-ajan käyttää jatkuvasti liuhottamiseen kapakoissa, ja valvoo tarkoituksella pitkään. ei yhtään pidä huolta itsestään, ja kropan tarpeista, ja sitten valittaa, niin se tuntuu kummalta.

kun olisi siis täysin mahdollista olla joskus katsomatta telkkaria aamuyöhön, tai olla pelaamatta pleikkaa ja juoda kahvia vielä puolenyön jälkeen, jos aamulla on töihinlähtö klo 8.



unettomuus on eri juttu. nyt oli tahallisesta itsensä hyvinvoinnin laiminlyömisestä kysymys.

ja joo, perheellisislläkin on sitä unettomuutta..



tai ainakin sen vapaa-ajan voi käyttää helpommin siihen lepäämiseen, kuin jos vertaa pienten lasten vanhempiin.



kaikki lasten vanhemmat eivät hengaile kotiäitinä/isänä, jotkut käyvät töissäkin tai opiskelevat. ilta menee sitten lasten kanssa, ja nukkumaan mennään sitten, kun lapsetkin (aikaisintaan), ja aamulla on herättävä vaikka 3h ennen herätyskellon soittoa, jos yksikin lapsukaisista herää. tämän tietänee kaikki.

Kyllä se oman levon järjestäminen lapsettomana oli todella helppoa. Enkä todella pystynyt etukäteen arvaamaan minkälaisen valvomisen määrän lapsen syntyminen toi mukanaan. Johtuu ehkä siitä, että esikoinen valvotti harvinaisen paljon, eikä sitä ymmärtänyt sitten moni perheellinenkään, että sellainen valvomisen määrä on edes mahdollista aivan terveen lapsen kohdalla.



Eli ymmärrän mitä ap ajaa takaa. Tosin minulla ei onneksi ole ollut sellaisia lapsettomia kavereita, jotka olisivat minulle väsymystään siunailleet. Mutta voin kyllä kuvitella mitä ajatuksia se minussakin herättäisi, jos joku niin tekisi.

Nukkukaa kymmenisen vuotta huonosti ja tulkaa vasta sitten vinkumaan. Pari vuotta lapsen takia valvottuna ei ole vielä YHTÄÄN MITÄÄN.

Siinäpä yksi neljän lapsen äiti, jolla lapset jo murkkuikäisiä - aikuisia oikein kiukustui, että hankkisit lapsia niin tiedät mitä väsymys on.

No, silloin oltiin tahattomasti lapsettomia oltu jo useamman vuoden, ja lopulta sitten lapsi saatiin, joka parin kk:n ikäisestä on nukkunut yönsä heräämättä.

Silti, lapsesta riippumatta, kärsin unettomuudesta.

Vierailija:

Nukkuisivat perkele, jos kerran väsyttää! Baarissa notkumalla tai telkkaria pikkutunneille tuijottamalla hankittu väsymys on kyllä yksi voivoi, ja hui kauhistus, jos jo kasilta joutuu heräämään. Lapsettoman univelka on järjestelykysymys.

Onko tää joku kilpailu että kuka on väsynein ja kellä on siihen " oikea" syy?! Se, että on lapsia, ei tee kenestäkään mitään yli-ihmistä, joka voi sanoa olevansa oikeasti väsynyt, muiden väsymys on NIIN pientä ja itseaiheutettua. Vain lapsellisien väsymys on sitä OIKEAA väsymystä... Voisin esimerkin vuoksi ottaa tähän opiskelijat, ne lapsettomat jopa. Hirveä stressi, tehtäviä ja esseitä tekemättä, pakko nukkua mutta pakko myös valvoa, mitään ei saa aikaiseksi, kello on jo kaksi ja pian taas kouluun jnejne. On musta törkeetä että joku jolla on lapsia voi tulla vähättelemään tänne toisten väsymystä ja elämäntlanteita. Mua onkin aina ärsyttänyt se että ihmiset joilla on lapsia pitävät itseään joinain yli-ihmisiä. Anteeksi tämä vuodatus. Ymmärrän että lapsien kanssa usein jää unet vähiin, mutta on niillä muillakin omaa väsymystä.

En nuku " koskaan" .

niin saan mielestäni tuntea väsymystä ja sanoa sen ääneen silläkin uhalla, että maailmassa on ihmisiä, joiden lapset ovat valvottaneet heitä kymmenen vuotta. Kyllä jokaisen täytyy löytää ratkaisut ongelmiinsa muutoin kuin syllistämällä muita ihmisiä heidän sanoistaan ja tuntemuksistaan.