Jos kehuu lasta pääsääntöisesti hänen taidoistaan, niin aletaanko
siinä liikaa tukea ns. suorittamista? Eli jos kehuu lasta tyyliin " voi miten hienosti teet, kylläpä tuli hieno kuva, kylläpä osaat lukea hyvin" jne. niin vääristyykö lapsen minäkuva siten, että aina pitäisi osata jotain kelvatakseen vanhemmille? Olisiko enemmän oikein kehua sitä, mitä lapsi ON, miltä tuntuu, näyttää, mitä ajattelee ja tuntee?
Kommentit (2)
Olen itse miettinyt samaa viime aikoina.
Luulen (en oikein muista), että minut on kasvatettu aika suorituskeskeisesti. Viime aikoina olen ollut masentunut, kun tuntuu etten ole minkään arvoinen, kun en pysty aina täydelliseen suoritukseen.
Myös 7v esikoistyttäreni on hyvin suorituskeskeinen. Luulen, että olen mahdollisesti itsekin kehunut häntä aina nimenomaan tuloksesta. Hän ei hyvää yritystä pidä minään ja suuttuu, kun ei osaakaan kaikkea heti ensiyrittämällä. Virhe esim. kokeissa yms. tuntuu olevan hänelle suunnilleen maailmanloppu.
Lapsen täytyy saada tuntea olevansa arvokas vain, koska on olemassa, ei vain silloin kun tekee jotain oikein tai erityisen hyvin.