Lue keskustelun säännöt.
sanokaas, asiaa parisuhteesta
10.11.2008 |
mun mies sai työpaikan toiselta puolen maapalloa. Aluksi olin tosi innoissani siitä, että jee pääsee maailmalle mutta olen alkanut hieman epäillä sitä nyt. Olemme ennenkin asuneet erillämme eri maissa mut ne on aina olleet sellaisia, että parin tunnin (ja sadan) lennoilla ollaan päästy toistemme luokse. Tämä olisi nyt siis TOSI kaukana. Lisäksi, olen itse hakenut unelmieni työpaikkaa eräästä Euroopan maasta ja olen aika lähellä saada sen.
Mies ei ole vielä päättänyt ottaako työn vastaan. Olemme puhuneet että tämä jatkuva erossa olo ei ole hyväksi ja tulee todennäköisesti tuhoamaan suhteemme. Mieltäni kaivaa se, että huolimatta näistä puheistamme, mies silti edes harkitsee sen paikan vastaanottamista. Varsinkin kun tiesi että olin hakenut sitä omaa paikkaani ennenkuin haki tätä. Mulla on ihan sellainen tunne, ettei mies rakasta mua tarpeeksi että jättäisi menemättä siihen duuniin mun takia.
Olen ihan rikki enkä tiedä mitä tekisin. TÄnään kerroin hänelle, että toivoisin ettei hän lähtisi ja mies aikoi miettiä asiaa ja ilmoittaa huomenna päätöksensä. Eli: jos miehen päätös on se, että hän lähtee niin onko mun sit parasta palauttaa kihlasormus ja jatkaa uusille urille?
Kommentit (9)
Entä minkämittainen yhteinen historia teillä on? Minkä ikäisiä olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vanha rouva sanoi että kaukosuhteet on mielikuvitusta.
Itse en tiedä koska en ole sellaista kokenut.
Haluatko roikkua siinä toivossa että suhde onnistuu?
Voin kuvitella tilanteen, sillä asun itsekin tällä hetkellä eri maassa mieheni kanssa (Euroopan sisällä tosin ollaan).
Ensinnäkin, jos käy niin, että et saa sitä toivomaasi työpaikkaa, kannattaa varmaan lähteä mukaan reissuun ja selvittää, voisitko sinä työllistyä/opiskella tmv. kohdemaassa. Oma elämä on kuitenkin aika tärkeä vaikka lähtisikin puolison työn perässä ulkomaille.
Jos taas saat paikan ja miehesi lähtee toiselle puolelle maapalloa, tulee varmaan sopia aika tarkkaan pelisäännöistä. Eli miten usein pystyisitte tapaamaan & missä ja miten kauan miehen työkomennuksen on tarkoitus kestää (esim. pari vuotta vai hamaan tulevaisuuteen).
ei lapsia ja yhdessä ollaan oltu reilu kolme vuotta.
Niin, musta kans itsestä tuntuu et onko tää enemmän sitä et roikun tässä suhteessa toivoen, että kaikki menisi hyvin vai onko tunnustettava tosiasiat ettei mitään tästä nyt tule?
Älkää hyvät ihmiset hötkyilkö, asioilla on tapana järjestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa nyt miettiä, että oletteko valmiita tekemään töitä suhteenne eteen tai siis haluatteko todella, että se kestää.
Jos olette varmoja, että haluatte pitää suhteestanne kiinni, on teillä varmasti hyvät mahdollisuudet onnistua olittepa missä tahansa.
se miehen duuni tarvii vaan tänään ottaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mies haaveili matkatöistä ja välillä puhuttiin että joskus voitais mennä ja asua töitten vuoksi ulkomailla.
Mä olin valmis kompromisseihin ja menemään perässä ja toimimaan puheitten mukaan, mutta jälkikäteen on helppo sanoa että olinkin sitten ainoa. Mies teki työasioissaan aina just niinkuin tahtoi (ja ikäänkuin olisi sinkku) ja nyttemmin sitten erottu. Osin ton takia että minä ja jopa lapset aina jäätiin kakkoseksi työlle, tokaks sen takia että siellä sitten reissuillansa tapasi toisen friidun.
Että harkitse tarkkaan onko teille se työ ykkönen, perhe(puoliso) on tärkein ei saa olla vain kaunista puhetta vaan tekoja.
No mitäpä tuohon nyt osaa sanoa. Itse en kyllä jaksaisi tommosta säätämistä, että asutaan millon missäkin maassa erillään ja ollaan suhteessa.