Opettajat! Liikuntanumero 6, miksi?

esim hiihtokilpailuissa kuin jo puberteetin läpikäyneet. Sijoituin hiihdossa parhaimmillaan 12/21. Cooperissa olin luokan keskitasoa. Joukkuepeleissä olin innokkaana mukana. Pesäpallossa opin lyömään niin hyvin, etten palanut siksi kentälle, vaikka takaa en jaksanutkaan heittää palloa kotipesään. Eikö tämä ole hyväksyttävää 30 kg rääpäleeltä? Sain aina vaan seiskoja ja sitä en ymmärrä vieläkään. Jaksoin myös kiivetä köysiä pitkin kattoon asti voimistelusalissa, seisoa ja kävellä käsilläni, mutta en taipunut spagaattiin. Naisliikunnanope taisi arvostaa vain sulokasta naisvoimistelua, johon en pystynyt enkä ollut sulokaskaan vielä tuolloin (hänen oma lajinsa)?



Liikunnanopet kertokaa oi miksi sain vain 7 kun odotin ainakin saavani 8:n viimeistään kun opin lyömään pesäpalloakin???

jos yrittää, osallistuu, käyttäytyy hyvin saa 7-8

Lapsen vamma vaikuttaa tietysti arvosteluun, silloin liikunnassa pitäisi olla omat tavoitteet ja arviointi niiden mukaan.



Vitosen annan, jos ei käy liikuntatunneilla/ istuu jatkuvasti reunalla (myös, vaikka kotoa olisi joka viikoksi erilainen selityslappu erilaisista sairauksista), eli ei ole taitojaan, yrittämistään, osallistumistaan millään tavoin osoittanut.



Kärjistäen se, joka seisoo pesäpallokentällä ja piirtää hiekkaan, saa 6, se, joka kieltäytyy menemästä kentälle, saa 5

28

Vierailija:

Vierailija:

Itse olin lapsena ujo ja kömpelö ja liikunnanopettajaksi sattui täysnatsi kiusaaja. Numero oli 6.

Jos liikunnassa toisten selän taaksepiiloutuminen ja epäaktiivisuus johtuukin ujoudesta niin siitä huolimatta se on väärä asenne ja siitä tulee sakottaa.

Jos taas kömpelyydestä ja hitaudesta huolimatta aktiivisesti on mukana sen kuuluu nostaa suorituksista määräytyvää numeroa.

Eli kun ainakin omana kouluaikanani oli tapana että huonommin pärjääville naurettiin ja heitä kiusoiteltiin liikuntasuorituksistaan, vaikuttaako tuo tänäpäivänä heikentävästi kiusaajan numeroon? Meillä aikanaan opettaja ei noihin puuttunut ja saattoi nauraakin mukana.

Numeron verran tiputtaa arvosanaa, jos ei pelaa reilusti ja kohtelee toisia huonosti.



On muuten lapsille melkoinen taito pitää mölyt mahassa ja olla kommentoimatta toisen heikkoja suorituksia varsinkin joukkuepelissä -ei nimittäin onnistu aina aikuiseltakaan. Miettikää esim. sitä, miten suhtaudut työpaikkasi " heikoimpaan lenkkiin"

Lähinnä sillä voidaan pönkittää heikkotasoisen oppilaan itsetuntoa, jos missään muussa ei ole hyvä.

harrastin aktiivisesti eri joukkuelajeja vapaa-ajalla (koris, jalkkis, ja ringette +rakastin uimista:)



Syy oli se, että olin opettajan silmätikku:( Tämä johtui ehkä osaksi siitä, että liikunnan opettaja oli naisvoimistelijoiden aktiivi, toisin sanoen tanssia, jumppaa, telinevoimistelua, kuntopiiriä jne. oli JOKA tunti, poislukien " pakolliset" (eli opetusuunnitelmassa määritellyt) tunnit jolloin piti olle pallopelejä tmv.



No, pallopelikin oli useimmiten lentopallo, mikä on ihan kiva laji, mutta ei silloin kun sitä ryhmässä ei kukaan osannnut edes välttävästi pelata, eli pallo verkossa/lattiassa koko ajan.



Minusta liikunnassa pitäisi lisätä valinnaisuutta, sillä kaikkia ei kiinnosta jumppa tmv. eikä toisia pelaminen. Toki kaikkea pitää olla, mutta kyllä se vaan niin on, että opettajien OMAT mieltymykset vaikuttavat siihen mitä liikunassa on. Eli jos esim. pitäisi olla hiihtoa, mutta liian kovan pakasen vuoksi ei pihalle voida lähteä, niin opettajan vallashan se on pelaataanko sählyä vai vedetäänkö hiki päälle aerobicillä...

löysemmässä kuin vanhaan aikaan. Itse aikanani sain liikunnasta aina seiskan, vaikka taatusti olin joka tunnilla paikalla, varusteet mukana, yritin parhaani jne. Joissain lajeissa (pallopelit, hiihto, uinti, luistelu) olin jopa hyvä, joissain (telinevoimistelu, pikajuoksu) olin rehdisti huono. Nykyperuskoulussa saisin varmasti vahvan kasin, sillä arvostelun periaatteet ovat erilaiset. " Vanhaan aikaan" meidän ala-asteellamme kukaan ei tainut myöskään koskaan saada ysiä parempaa liikunnasta.

kuinka aina valitaan joukkueeseen viimesenä. Itse alakoulun opena en koskaan edes päästä huutojakoa siihen pisteeseen, että se hännänhuippu jää yksin seisomaan riviin. Se jos mikä nujertaa itsetuntoa ja ei mikään ihme, jos liikunta ei maistu. Hiukan aikaa meillä " huudetaan" ja 5-7 viimestä minä jaan. Ja huutajat eivät todellakaan aina ole niitä huippupelaajia. Otaksun, etten ole ainoa laatuani joka näin toimii.

oli viime syksynä 7, keväällä 8 liikunnasta, koska hän yrittää, hänellä on varusteet aina mukana ja hän on innostunut, vaikkei aina osaakaan yhtä hyvin kuin muut.