Miten ulkonäkökeskeinen, narsismiin taipuvainen ihminen selviää raskaudesta ja sen jälkseisestä ajasta?

pyöriä oman ulkonäön ympärillä. näin se menee. Sitten olet vaan kaunis äiti.

Jotenkin se äitiys muuttaa..raskausaikana ajattelin, että laihdutan samantien kilot veks jne..nyt ei kropasta raskautta edes huomaa, mutta sillä ei ole merkitystä, koska en enää pukeudu kroppaa korostavasti, kuten 10 vuotta sitten. Eli mua ei haittaisi, vaikka olisin raskausarpinen ja velttovartaloinen..ylipaino haittaisi ainostaan siksi, että se on terveysriski. Ei ulkonäön takia.

Hivelee kai sekin narsistin mieltä?

Katsopa ympärillesi ja näet useita kauniita äitejä. Moni verhoutuu käytännöllisistä syistä lasten kanssa ulkoillessaan tuulipukuun, mutta muualla liikkuessan pukeutuu yhtä tyylikkäästi kuin ennenkin. Ei raskaus muuta ulkonäkö juurikaan, moni palautuu hyvin siitä ja synnytyksestä vähintään parin vuoden sisään. Ellei, kyse on omasta laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä, joka lienee toinen äärilaita. Nainen voi olla kaunis raskaana ollessaan, jos huolehtii itsestään ja näin myös tulevasta lapsestaan. Minulle kätilö sanoi synnärille tullessani, että oletpa kauniisti raskaana. Se tuntui mukavalta, vaikka itse silloin ei se siltä tuntunutkaan.

Kyllä muuttaa! Etenkin se raskauden jälkeinen väsymys ja valvominen. Minulla myös hiukset oheni valtavasti synnytyksen jälkeen, eivätkä ole vieläkään palautuneet... :( Lisäksi sitten kun on se vauva, niin aika itselle ja harrastuksille (kuten liikunta, treenaaminen) on vähemmän ja se näkyy.

Mulla on 3 lasta lyhyellä ikäerolla saanut ystävä, joka on oikeasti upean näköinen! Itsellä ei näy kropassa raskaus. Ei vatsassa, eikä muuallakaan. Edes tissit ei roiku..mutta mulla näkyy kyllä kasvoissa. Valvominen ja ihanat tummat silmänaluset;)

Itse voit vaikuttaa painoon (ainakin raskauden jälkeen, osittain sen aikanakin) ja hoitaa itseäsi hyvin. Raskausarpia, riipputissejä ja velttoa mahanahkaa et voi estää, ne tulevat jos sinulla on repeilevä kudostyyppi. Itse olin aika missi ennen lapsia ja eka raskaus oli kyllä shokki, monet illat itkin arpiani. Toka raskaus ei tuntunutkaan enää missään, kun kaikki oli jo mennyt, mikä oli mennäkseen. Sitä oppii iloitsemaan pienestä, esim että paino palautuu ennalleen tai että naama on edelleen sama nätti, tai että baarissa joku vislaa edelleen perään kun ne riipputissitkin saa liiveillä ihan sieviksi. Jne. Ja ennen muuta, elämän arvot muuttuvat sen verran, ettei oma ulkonäkö vaan ole enää NIIN tärkeää. Usein katselen rynttyistä mahanahkaani hellästi ja ajattelen, että miljoonasti mieluummin otan sen JA lapseni kuin pelkän timmin sileän mahan.

Itse en käsitä niitä, jotka antavat kroppansa rupsahtaa synnytysten jälkeen tai eivät muuten huolehdi ulkonäostään. Onhan se itsetuntoa kohottavaa, että edelleen kiinnittää huomiota hyvällä ulkonäöllään, ei lasten saamisen tarvitse ihmistä nukkavieruksi saattaa!

miten kukaan aikuinen ihminen voi olla tota mieltä? et todellakaan ole kypsä esimerkki lapselle iästäsi huolimatta. pidä vaan huoli ulkonäöstäsi ja jätä se lasten hankkiminen niille, joille oma napa ei ole maailmankaikkeuden keskipiste!