Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun anoppi soittaa aina ettei heille saa ostaa joululahjaa!! =/
19.12.2007 |
Nytkin olen toitottanut jo aikoja, että ollaan hankittu jo joululahjoja etukäteen ja ihan kaikki lahjat onkin ollu hankittuna jo 2 viikkoa... mukaanlukien appivanhemmille. Niin nyt sitten anoppi soittaa, ettei (taas) ettei heille mitään saa ostaa!!
Mennään heidän luokseen aatoksi, enkä yksinkertaisesti kehtaa mennä jos en jotain lahjaakin hanki!! Ovat kuitenkin aika paljon tarpeen mukaan aina hoitaneet lapsiakin tässä syksyn mittaan...
Saahan sitä tietty ostaa jos itse haluaa, mutta jotenkin tuntuu hölmöltä tuollainen kieltäminen! Sitten tilanne on se, että hekin hankkivat hirveällä kiireellä ja hädällä meille jotain että olisi " tasapuolista" ja stressaavat siitä sitten ja hokevat, että " kyllä on vaikea keksiä mitään lahjaa" ja " pitäisi lopettaa tämä lahjojen osto kokonaan"
Kommentit (36)
Esimerkkejä viime kuukausina saamistani lahjoista:
Ystävältä itse värjättyä lankaa. Aivan ihana, koska tietää, että olen käsityöihmisiä. Tein pipon. Hieno tuli.
Mieheltä lasikoru yhdeltä arvostamaltani suunnittelijalta.
Kaverilta divarista kirja, joka viittasi yhteen vanhaan sisäpiirijuttuumme ja joka nauratti niin, että melkein tuli kuset housuun.
Anopilta näppärä lompakko, kun oli huomannut, että vanha oli lievästi heikossa hapessa.
Aivan ihania ja ajateltuja! Ja vaikka olen jo yli 30-vuotias, nuo lämmittävät tosi kivasti mieltä, eikä muut kuin mieheni lahja ollut ns. kallis. Kutsu sinä tätä krääsäksi, minä kutsun välittämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suorastaan tihkut hyvää mieltä ja hauskuutta ja joulutunnelmaa! Wuhuu ja bähää.
Vierailija:
Anopilta näppärä lompakko, kun oli huomannut, että vanha oli lievästi heikossa hapessa.
Olen tarkka siitä minkälainen lompakko minulla on (millainen kolikkotasku, paljonko tilaa korteille, mahtuuko kuvia jne.). Jonkun läheisen lahjaksi antama lompakko olisi pakko ottaa käyttöön ellei haluaisi selitellä miksei se kelpaa. Ja siitä sitten kärsii joka päivä kun lompakko ei ole käytännöllinen. Eli ei todellakaan ilahduttaisi saajaansa, aiheuttaisi vain harmia.
>Ystävältä itse värjättyä lankaa. Aivan ihana, koska tietää, että olen >käsityöihmisiä. Tein pipon. Hieno tuli.
Onkohan kukaan muu samaa mieltä. Ja väri lähtee ensimmäisessä tihkusateessa otsaan.
>Mieheltä lasikoru yhdeltä arvostamaltani suunnittelijalta.
Omaperäistä. Ei varmaan kukaan muu ostakaan.
>Kaverilta divarista kirja, joka viittasi yhteen vanhaan >sisäpiirijuttuumme ja joka nauratti niin, että melkein tuli kuset >housuun.
Muu jouluseurue istuu vaivaantuneena, kun hekottelette sisäpiirijuttujanne. Huonotapaista, erittäin.
>Anopilta näppärä lompakko, kun oli huomannut, että vanha oli >lievästi heikossa hapessa.
Jep, juu. Varmaankin ajatuksella ostettu. Noita on joka torikojussa.
Kysypä kuinka moni sukulainen sai saman.
sulla on varma maku, kun pystyt näkemättä ja toista tuntematta kertomaan, että lahjat, joista hän piti, ovat oikeasti helkutin huonoja. Mahdat olla tyylikäs näky! Ja sukulaiset saavat vain parhaita mahdollisia lahjoja, jos ovat eri mieltä niin syynä on puhdas moukkuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin meillä kun on vain yksi lapsi.
Sehän olisi ihan älytöntä, jos joulupukki toisi kasan lahjoja, ja kaikki
olisivat lapselle.
Sitäpaitsi lahjojen antaminen ja saaminen on ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy todella toivoa, että sinä teet sopimuksen, ettet saa lahjoja. tosin, taitaa olla muutenkin aika selvä... Ei kai sinulla voi olla ystäviä?
Mitä väliä, jos lompakko on marketista. Big deal!
Piposta tuli mun mielestä hieno. Eikä kiristä, vink vink :-)
Juu, ei sitä lasikorua muut ostakaan, kun oli uniikki.
Älä pelkää, kaveri antoi kirjan mulle kahden kesken. Taidat tietää tunteen, miltä tuntuu olla ulkopuolinen ilman sisäpiirijuttuja, vai?
Ja varmasti oli kojusta lompakko, mutta toimi. Jos ei olisi toiminut, olisin keksinyt sille muuta käyttöä.
Don' t worry, be happy.
Ai joo, kerran sain ihan hirveän koriste-esineen alaisiltani, mutta koska ajatus oli niin hyvä ja ihana, sekin lämmitti mieltä tosi paljon.
Vierailija:
>Ystävältä itse värjättyä lankaa. Aivan ihana, koska tietää, että olen >käsityöihmisiä. Tein pipon. Hieno tuli.Onkohan kukaan muu samaa mieltä. Ja väri lähtee ensimmäisessä tihkusateessa otsaan.
>Mieheltä lasikoru yhdeltä arvostamaltani suunnittelijalta.
Omaperäistä. Ei varmaan kukaan muu ostakaan.
>Kaverilta divarista kirja, joka viittasi yhteen vanhaan >sisäpiirijuttuumme ja joka nauratti niin, että melkein tuli kuset >housuun.
Muu jouluseurue istuu vaivaantuneena, kun hekottelette sisäpiirijuttujanne. Huonotapaista, erittäin.
>Anopilta näppärä lompakko, kun oli huomannut, että vanha oli >lievästi heikossa hapessa.
Jep, juu. Varmaankin ajatuksella ostettu. Noita on joka torikojussa.
Kysypä kuinka moni sukulainen sai saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä lahjoista kieltäytyjät ja sellaiset tyypit, jotka eivät osta aikuisille koskaan mitään lahjoja, ovat ylipäätään aika tylsiä ja heiltä puuttuu lapsenomaisuus ja impulsiivisuus muutenkin elämästä.
Tunnen sellaisia ihmisiä enkä halua juurikaan jouluani heidän seurassaan viettää. Millainen ihminen ei halua ilahduttaa toista lahjalla? Tai ottaa itse vastaan lahjaa oli se sitten millainen tahansa? Tarvitseeko sen lahjan nyt aina niin täydellinen edes ollakaan, kunhan on ajateltu toista?
Oma äitini on tällainen tylsimys. Naama aina vääränä ja valittaa joka vuosi kun taas tulee joulu. Ja hänelle ei tietenkään mitään saa ostaa. Enkä ostakaan koska siitä tulee vain paha mieli! Isäni ottaisi varmasti vastaan lahjoja, mutta en hänellekään sitten osta kun en äidille. Jouluakaan emme vietä yhdessä.
Äitini muutenkin valittaa kun pitää ostaa lapsille lahjoja jouluksi. Ja tiedoksi vaan: ei ikinä osta mitään muutenkaan ja jouluksi lapset voivat saada numeroa liian pienet sukat tai liian isot hanskat.
Että äitini kohdalla on kyllä ihan kyse siitä, että on muutenkin niin elämään kyllästynyt eikä tajua että edes lapsille lahjan saaminen on tärkeää. Itsekin mielelläni ostaisin jotain kivaa äidilleni koska ei hänellä ole paljon mitään tavaraa.
***
Toinen on kälyni ja hän on sitten niin " käytännöllinen" (=nuuka) ihminen ettei sen takia osta kenellekään aikuiselle mitään. Eivät veljeni kanssa ostaneet mitään edes silloin kun heillä ei ollut lapsia! Aika outoa mielestäni! Eikö elämästä tee hauskaa se että voi yllättää toisen jollain kivalla jutulla?
he ovat niin lahjojen perään, että melkeimpä huvittaa. Hyvissä ajoin aina muistutetaan synttäreistä, äitien- ja isienpäivistä ja joululahjatoiveetkin esitetään, hyvä etteivät joulupukille kirjoita.
Kerran mieheni laittoin vain kortin äitienpäiväksi, niin kyllä isänsä soitti ja haukkui lyttyyn. Mieheni oli menossa silloin seuraavalla viikolla käymään vanhempiensa luona ja oli aikonut lahjan viedä silloin mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Nämä lahjoista kieltäytyjät ja sellaiset tyypit, jotka eivät osta aikuisille koskaan mitään lahjoja, ovat ylipäätään aika tylsiä ja heiltä puuttuu lapsenomaisuus ja impulsiivisuus muutenkin elämästä.Tunnen sellaisia ihmisiä enkä halua juurikaan jouluani heidän seurassaan viettää. Millainen ihminen ei halua ilahduttaa toista lahjalla? Tai ottaa itse vastaan lahjaa oli se sitten millainen tahansa? Tarvitseeko sen lahjan nyt aina niin täydellinen edes ollakaan, kunhan on ajateltu toista?
Ja koska olen aikuinen, ei minun tarvitsekaan juhlia joulusta samalla tavalla kuin lapset. Nautin joulusta päivällä katselemalla lasten iloa, illalla rauhoitun ja nautin joulun rauhallisesta tunnelmasta. Kun lapset ovat joskus lähteneet pois kotoa, voin kuvitella viettäväni mieheni kanssa rauhallisen kotijoulun syöden hyvin ja vaihtaen yhdet lahjat. Puolisoni tunnen niin hyvin että tiedän mistä hän ilahtuu.
Minä en ilahdu turhista lahjoista, koska poden huonoa omatuntoa kun joudun heittämään roskiin jonkun turhakelahjan. Silloin tuntuu pahalta lahjan antajan vuoksi. Kodissani on vähän säilytystiloja enkä halua säästellä turhaa krääsää vuosikausia, silloin se krääsää aiheuttaa lähinnä harmia kun en löydä joutavan tavaran seasta niitä tarpeellisia.
yleensä on niitä tiukkapipoja, joiden mielestä maailmassa on yksi ainoa järjestys. Yksi tapa muistaa, yksi tapa välittää, yksi tapa juhlia.
Helvettiin ja kadotukseen se, joka haluaisi ostella spontaanisti jotakin läheisilleen tai muuten huomioida näitä ja viettää joulun rennosti.
Ei, hampaat irvessä pitää vahtia lähimmäisiään - kukkaron tila ja uusimmat harrastukset - koko vuosi ja varmasti välittää se välittäminen täsmäiskulla tiettyyn yleisesti hyväksyttyyn kellonlyömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jäädään tai jätetään sisäpiirin ulkopuolelle. Katsos kun minä välitän aidosti, en tavaralla.
28
Huvittaakin ajatus! Osaanpa sanoa, että kaikki lahjani olen aina ostanut oikein mielelläni; koska pidän antamisesta. Enkä voisi kuvitella että esim. miehen suvussa olisi ketään joka sielläkään ostaisi mitään " hampaat irvessä" . IHANIA IHMISIÄ OVAT, nautimme joulusta ja antamisesta ja yhdessäolosta.
Kyllä anoppi ja appikin ostavat toisilleen vielä. ja meillä on miehen kanssa myös tapana antaa nk. " vitsilahja" eli jotain mistä toinen ei ehdottomasti pidä. Viime jouluna mieheni sai Reijo Kallion cd:n... No se on meidän huumoria se!
Eikä ole kyllä rehellisesti sanottuna ikinä osunut kohdalle sellaista lahjaa jonka olisin heittänyt pois.
Niin, omille vanhemmilleni en osta mitään kun äitini ei halua. Luulen että hän on juuri niitä tyyppejä joiden on oikeasti vaikea keksiä mitään muille ostettavaa. No voihan sitä kutsua suoraan ihan mielikuvituksenkin puutteeksi. Ja jos ei ole mielikuvitusta, niin voihan sitä aina suoraan kysyäkin niitä lahjavinkkejä.
Nautitaan nyt joulusta! Turha nipotus pois.
35
Vierailija:
Minusta aikuisten pitäisi jo osata löytää joulusta se syvempikin merkitys kuin pelkät lahjat. Onpa kiva kun anoppi järjestää jouluaterian mutta se ei kelpaa ellei halua _lahjoja_.