Kävin inssin monta kertaa ja olen muutenkin "tohelo".
Eksyn tosi helposti tutuillakin reiteillä, en tunnista ihmisiä helposti - tuttuja en moikkaa ohikulkiessani, koska tunnistan heidät vasta jälkikäteen tai en ollenkaan. Sählään ja tunaroin, tiputtelen esineitä ja kadulla meinaan törmäillä ihmisiin.
Onko kellään samanlaista? Liittyykö tämä johonkin oireyhtymään tai aivojen toimintahäiriöön?
Koulussa pärjäsin ihan hyvin, ja olen jopa opiskellut korkeakoulututkinnon. Uralla edistyminen kuitenkin on vähän niin ja näin, ehkä juuri noiden em. piirteiden vuoksi.
Olen alkanut miettiä näitä asioita vasta nyt äitiyslomalla, kun on aikaa. Mulle ei ole huomauteltu tästä. Sukulaiset on kai niin kohteliaita ja niin tottuneita minuun, hyväksyvät mut tällaisena.. Kavereita on joitakin. He tuntuvat kaikki minuun verrattuna niin näppäriltä. Kohtalotovereita? Ikää mulla jo yli 30.
Kommentit (4)
Ja epäkäytännöllinenhän minä voin olla ilman mitään sen kummempaa diagnoosia. Käytännön asiat vaatii viisi kertaa enemmän harjoittelua kuin muilla ja sitä on vaikea hyväksyä. Olisi kiva, jos siitä voisi syyttää jotain "sairautta", mutta alan kyllä itsekin kallistua sille kannalle, että olen vain monissa asioissa tosi _hölmö_ :)
AP
auttavaisuudella, niin sua pidetään vain ihanana, hieman hömppänä persoonallisuutena. :-)
Tuntuu, että tein tai sanoin mitä hyvänsä, niin se on aina ihan sairaan väärin ja elämän vastaista. Oikein odotan, milloin teen jonkun peruuttamattoman emämunauksen! Ihan normaali tunnun olevani, mutta ihan vaan sairaan "hölmö"!
mulla on ollut samoja ongelmia ja ne johtu nimenomaan siitä, että mulla oli vääränvahvuiset lasit. En siis nähnyt kunnolla.
Toki tota samaa aiheuttaa myös äärimmäinen itsekeskeisyys, jota multakin löytyy myös, mutta sitä voi hillitä, jos näkee ympärilleen kunnolla. Ainakin mun kohdalla ongelma parani kun uusin lasini.