päiväkodin lelupäivä

Mutta ainakin meidän kokemusten mukaan lapsi leikki itse omalla lelullaan, ei niitä vaihdella. Toki ne joilla samantyyppiset lelut, esim. vauvanuket tai barbiet, leikkivät sitten sinä päivänä yhdessä.



En ymmärrä mikä on ap:n ongelma? Lapsellasi on varmasti joku suosikkilelu jolla haluaa päiväkodissakin kerran viikossa leikkiä? Saman lelunhan voi ottaa mukaan vaikka joka viikko, ei sitä tarvitse vaihtaa koskaan. Meillä esikoisella lähes joka viikko mukana bratzinsa, joka on tainnut maksaa 20 euroa, eli ei mikään kovin suuri panostus.

ja ryhmästä kuinka paljon leluja vertaillaan. Harva kuitenkaan tuo päiväkotiin niitä kaikkein parhaimpia leluja, koska särkymisvaara on aika suuri.

Lapset myös arvostavat eri asioita; aikuisten simiin joku lelu voi näyttää romulta, mutta lapset voivat pitää sitä hienona.



Minusta lelupäivä on ihan hyvä juttu. Monista lapsista on mukava tuoda oma lelu päiväkotiin. En ole huomannut, että oman lapseni pk-ryhmässä olisi mitään ongelmaa ollut lelupäivän suhteen.

Ei ole ollut ongelma tähän mennessä. Toisella voi olla joku iso parkkitalo autoineen ja yhdellä pieni Playmobil-hahmo. Ei niistä ole mun tietämän mukaan tullut mitään pahaa mieltä, jokainen kun ottaa sen mitä haluaa. Joskus mua oikeen ihmetyttää, kun omat lapseni haluavat ottaa jonkun superpienen pehmolelun (tyyliin McDonalds-kylkiäinen) mutta ovat olleet päivän päätteeksi tyytyväisiä. Välillä joku poika tuo ison nuken vaunuineen ja meidän tyttö pienen leikkiporan jne.



Viimeksi yksi poika oli unohtanut lelun, mutta sanoin heti meidän lapsille, että antakaa sitten xx:n lainata teidän leluja välillä. Ja olivat kuulema antaneet. Ovat myös kertoneet, että he saivat leikkiä muiden leluilla kun kerran unohdettiin päivä.

Meidän päiväkodissa ja eskarissa on oman lelun päivä joka maanantai.

Uskon kyllä, että lapset, jotka ovat päiväkodissa joka päivä aamusta iltaan, ottavat mielellään mukaan omia leluja, koska eivät kotona ehdi niillä joka päivä leikkiä. Oma tyttäreni sen sijaan on puolipäivä-eskarissa eikä ota ikinä omaa lelua, koska hän ehtii leikkiä omilla tavaroillaan kotona niin paljon kuin haluaa, ja leikkii päiväkodissa mieluummin jollain muulla, vaikka sitten päiväkodin tavaroilla.

eli oman lelun saa tuoda milloin itse haluaa - nimikoituna saa ' takaisin' kotiinkin, on luvattu ;-)). Aluksi se tuntui vaivalloiselta mutta nyt tuntuu hyvältä, kun ei ole erikoinen asia että on lelu mukana tai harmita että on unohtanut lelun kotiin... asiaan kiinnitetään näin vähemmän huomiota sekä lasten kesken että aiheuttaa vähemmän pahaa mieltä kenellekään.



Ongelma on sit noi kihomatokaudet, jolloin lapsille pitää selittää, että nyt ei saa viedä leluja päiväkotiin - ja sit aina on jollain lapsella lelu mukana kuitenkin (!) ja sit sitä itketään kun pitää viedä takaisin kotiin...



Unilelu on sit vielä halutessa erikseen eli se voi olla vakkariinsa siellä päikyssä.

on varsinainen oman tiensä kulkija tyttö... hänen lelunsa ovat välillä viivotin, välillä kynä, joskus autoja eilen hämmästyin kun otti ison pehmohevosen, yleensä kuitenkin ennemminkin jotain rojua pullonkorkeista lähtien :-)



Lapset esittelevät lelunsa luokan edessä ja muut saavat niistä kysellä... Neiti on ollut ilmeisen tyytyväinen valintoihinsa (vaikkei muilla taatusti ole samoja " leluja" ) mutta häntäpä ei muiden mielipiteet hetkautakkaan... ;-)

Ja olen huomannut että kun lapsellani on suosikki lelu vauvanukke ja hän haluaa sen joka kerta ottaa mukaansa. Niin siellä lapset heti arvostelevat että taas sillä on sama. Myös todella typerästi lapset tehneet kerran että nukkea ei muka ole saanut laittaa pöydälle vaan lattialle (lapseni on hiukan ujo) niin tietysti hän nuken on laittanut sitten lattialle ja kaikki alkaneet nauraa :( On paljon lapsia tuolla luokalla jotka toisilleen sanovat ettet voi ostaa kaupasta tätä ja tätä leulua kun tämä on niin kallis.

ja saanto on etta lelun saa tuoda _vain jos silla saa myos muut leikkia_. ihan hyvin on tahan asti mennyt, vaikka tytto tuntuukin tuovan sielta ideoita joululahjoihin... ;-)

meijän poika vajaa 4v. vie mukanansa mitä ihmeellisempiä virityksiä.

yksi lelupäivä meni pienellä muovisella mukilla. kerran oli mukana tyhjä kansio, isoveljen valokuva ja joku muu pikkujuttu. kerran varasi illalla pöydälle pienen kuulan, jonka olisi vienyt lelupäivänä tarhaan. kuulan tosiaan piilotin.

taitaa meijän poika olla muutenkin samanlainen, kuin tyttösi.

kaikki paremmat lelut jää sitten meille kotiin. ei taida ihastella kukaan meijän pojan leluja, vaikka niitä on kotona läjäpäin.

Juu... taitaa tosiaan olla paljon yhteistä :-) No ainakin voi ajatella että on positiivista ettei kaikki ole niin materian perässä :-) Meilläkin nuo kuulat ovat tosi in juttu (ne pienet joita löytyy pihalta, lievätkö jonkun leikkipyssyn kuulia tms.).



Tultiin reissusta ja lentokentällä alkoi metallinpaljastin hälyyttää isoveljen kohdalla... Kyllä virkailijoita nauratti kun pojan taskusta löyty likainen pullonkorkki... mitähän olisivat sanoneet, kun tytön repusta niitä takavarikoin (matkalaukkuun) pari kourallista... mikäs sen makeampaa kuin raahata likaisia maasta löydettyjä pullonkorkkeja toiselta puolelta maailmaa... (ei onneks maksa mitään)

Esim. Barbille tehtiin pahvilaatikosta vene ja inkkarikampaus, sitten se olikin Pocahontas (vaikka sama barbi oli noin viidettä kertaa).



Olen yrittänyt selittää etä lelut eivät ole tärkeitä ja kaikki leikkivät kaikkien leluilla ja että kaverit tykkäävät SINUSTA eivätkä sinun leluista mutta on se silti rankkaa joskus... Mutta kuohunta on nyt hieman tasoittunut syksyn mittaan.

Meillä lapset ovat ryhmiksessä ja lelupäivä on kerran viikossa. Ilmeisesti heillä on aina joku esittelykierros, mutta olen siinä käsityksessä, että leluja ei tarvitse lainailla. Mun mielestä ihan hyvä juttu, kun ryhmässä on niin eri ikäisiä lapsia, esim. meidän nuorempi ei välttämättä kohtelisi tavaroita riittävällä varovaisuudella.



Nuorempi ottaa yleensä jonkun auton tms., eli hänellä ovat samat lelut kiertäneet koko ajan. Vanhemmalle (5v) tuntuu sen sijaan olevan tärkeämpää, että keksii aina jonkun uuden jutun, jota ei vielä ole esitellyt. Joskus hän on ottanut itse vessapaperihylsystä tekemänsä askartelun (ja seuraavaksi viikoksi eräs hoitokaveri oli halunnut tehdä samanlaisen), välillä jonkun vauvalelun, jolla ei ole vuosiin leikkinyt yms. Toki ne pikkuautot yms. aktiivikäytössä olevat lelut ovat myös käyneet hoidossa. Samanikäisillä hoitokavereilla on ollut ilmeisesti vastaavia valintoja, lelu saattaa olla vaikka vanha vihko tai kynä. Sen verran olen valintoja rajoittanut, että kohtalaisen kävelymatkan takia lelun pitää mahtua reppuun ja helposti häviäviä osia sisältäviä (esim. pelejä) ei viedä. Aika vähän muksu on puhunut muiden leluista, eli en usko heillä olevan vertailua tai kilpailua ainakaan siinä mielessä, kenen lelu on hienoin tai kallein.

Eilen juuri hain päiväkodista ja tyhjentelin samalla lokeroita joululomaa varten. Pihalla toinen pojista kysyi, otinko mukaan Peter Pan -asun, Peter Panin miekan ja koukun. Olin ihan ihmeissäni ja kysyin hoitajaltakin, onko lupa jotain rooliasua ottaa mukaan. Pienen keskustelun jälkeen selvisi, että miekka oli jäätelötikku ja Kapteeni Koukun koukku oli puurisu. Sieltä lokerosta ne löytyivät.



Edellisenä päivänä piti ottaa mukaan " aarteet" , tavallinen kivi ja sormenmittainen keppi.



Lapset näkee maailman jotenkin niin eri silmin. Mielikuvitus luo mitä ihmeellisimpiä asioita jopa roinasta. Jotkut äidit sanovat siivoavansa roskiin kaikki rikkinäiset lelut ja lelunosat, meillä mitä oudoimmista osasista luodaan monimutkaisia leikkejä. Parhaat lelut on viime aikoina olleet grillitikut, joita tungetaan kaikenmaailman rakoihin ja niihin ripustellaan tavaroita tai sidotaan yhteen igluksi, ja narunpätkät, joita viritellään milloin mihinkin.



Alkuperäiseen keskusteluun viitaten, tässä päiväkodissa ei ainakaan mitään statusvertailuja lelujen perusteella ole ollut. Lelu voi vaihdella vauvanukesta suttupaperiin (=aarrekartta), monsteriautosta miekkaan, pienistä muovieläimistä pihalta löydettyyn lapionvarteen eikä niistä tehdä mitään numeroa. Tietääkseni leluja ei esitellä mitenkään yleisesti toisille, hoitajille ne tietysti aamulla innolla esitellään.