Lue keskustelun säännöt.
Miten olette toimineet? (vakavasti sairas lapsi)
17.12.2007 |
Saimme loppukesästä leukemia diagnoosin. Olemme kertoneet asiasta hyvinkin avoimesti, mutta nyt en oikein jaksa enää... en jaksa enää ihmisten myötätuntoista kyselyä asiasta.... siis hyväähän he tarkoittavat mutta en jaksa enää toistaa että kyllä me pärjätään älkää huolehtiko... haluaisin olla vain perheen kesken ja toivoa että sairaus olisi vuoden kuluttua vain paha muisto. onko minulla jokin pielessä vai onko teillä muilla ollut vastaavaa??
Kommentit (3)
itse vähän samankaltaisessa tilanteessa koin todella raskaaksi aina kertoa samoja asioita ja päivittää uusia tietoja monille tahoille (äitini sairastui äkillisesti ja kuoli 3kk:n kuluttua diagnoosista). Välillä oli vain pakko sanoa, kun joku kysyi, mitä kuuluu, että ihan hyvää kun ei jaksanut taas kerrata kaikkea, kun itsekin oli huolesta/surusta sekaisin.
Tai osallistua tuohon saman kaavan keskusteluihin: mitä kuuluu? - no äiti sairas/kuoli - vopi kauheaa! - joo... - miten jaksatte? - no joo... koittakaan jaksaa - joo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2vuotta sitten..jos haluat jutella niin laita sähköpostiosoitteesi tai jotain..mistä muuten olet,millanen perhe teillä siis montako lasta jne olis kiva tutustua..
mulla ei ole kokemusta mistään vastaavasta, mutta sanoisin vaan, että hyväähän ne kaikki kyselijät vaan tarkoittavat - ja luultavasti suurin osa on aivan vilpittömästi kiinnostuneita ja huolissaan lapsestanne.
mutta tokihan se teille on varmasti puuduttavaa koko ajan kerrata samoja asioita... toisaalta miltä se sitten tuntuisi, jos kukaan ei kysyisikään mitään? eikö tulisi tunne, että eikö kukaan enää muista lastanne..?
enpä muuta osaa sanoa.
voimia ja kaikkea hyvää teille!