¤¤¤ SUURPERHEET viikkoon 46 ¤¤¤

kaikille! Ajattelin pykätä pinon jo heti puolenyön jälkeen, mutta isäntä oli koneella ja lopettaessaan sammutti, niin en jaksanut uudestaan käynnistää.



Kuten Mistin perheessäkin, isä meilläkin ensimmäisenä heräsi, varmaan jo ennen 9. Lapset ja minä sitten 9.30-10, joten se siitä 'aamiainen sänkyyn' -ajatuksesta. :) Kakun esikko halusi leipoa edellisenä iltana, joten kermat ja koristukset päälle, niin saatiin herkutella ruuan jälkeen.



Helmikukkakin oli päässyt rasituksen ihanuutta taas maistamaan, mä oon ollut tässä raskaudessa jo 2 kertaa, 9 kertaa yhteensä kun kaikki käynnit lasketaan. 'Kiinni' oon jäänyt vain rv 26 tienoilla tehdyissä rasituksissa, muut on menneet läpi puhtain paperein. Paitsi että nyt meni läpi molemmat! Mikäli Seinäjoki olisi jo muutama vuosi sitten käyttänyt samoja arvoja kuin enemmistö sh-piireistä, olisin narahtanut vain kahden ensimmäisen aikana. Ensimmäisestä jouduin, kun tuli sokeria pissaan, kahteen seuraavaan sitten edellisen ison syntymäpainon perusteella ja jälkimmäisissä on BMI:kin antanut aihetta... Ruokavaliolla on sitten loppuaika menty, arvot ovat olleet kotimittauksissa erinomaisia, joten ei ole insuliineja edes harkittu. 2 ensimmäisen aikana hälytyksen antoi 1 tunnin arvo, 2 muussa paasto. Onneksi se litku on meillä kokiksen makuista, menee alas tuossa tuokiossa. Sitten saa odotushuoneessa röyhtäillä seuraavan tunnin... :-P



Riesalle hyvää hääpäivää! Meillä oli keväällä 10v-hääpäivä, jonka juhlinnan tulosta tämä tulokas taitaa olla. ;-D Enkä muuten minäkään osaa kunnolla nukkua, jos ei toinen vieressä tuhise, paitsi jos tietää että on siihen kohta tulossa. Ne muutamat kerrat, jotka on jossain kauempana ollut yön yli, oli yhtä piinaa, samoin yöt sairaalassa. Pyörimistä ja katkonaista unta, ei ollut meikäläinen kovin virkeä aamulla. :)



Uupulla onkin käsillä jännittävät päivät! Toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä käynnistelyäkään tarvitse montaa päivää kärsiä. Mun hermoille oli jo 3 päivää liikaa.



Mutta pitää tästä lähteä kauppaan täydentämään maitovarastoa. Hyvää viikkoa kaikille!



Äippä ja J rv 30+4

Jepp, täällä sitä ollaan kuulolla, eturintamassa kyllä, mutta ihan hiljaista on vielä...

Kaksi pitkää lenkkiä koirien kanssa on tämän päivän saldo, siivousta sitä samaa...

Hääpäivää juhlitaan, sitä ensimmäistä yhteistä. Ja olikin niiiiin ihana herätä aamulla se toinen siinä ihan vieressä. Että mitenkä sitä voikaan pakkautua toiseen viereen kuin pieni linnunpoika ja ei vatsakaan ole tiellä siinä. Niin, pitää tunnustaa nyt ihan että kyllä oli rakkautta ilmassa tänä aamuna ihan kovasti, että mitenkä sen nyt sanoiksi edes pukea taitaa....saan teidät hyvät ystävät vielä mustasukkaisiksi kun tuntui niiiiin ihanalta.... (täällä minä hehkun, hih, ihan kuin joku höperö)



Muuten samaa arkea. Lapset vetää jytää lattialla, kun saivat mellisin, eli välipalan. Paistoin parinpäivän takaiset pannukakut pieninä paloina paistinpannulla ja siihen sekaan lorautin oikein sitä rasvasta maitoa (muuten onkin täällä maito ihan rasvatonta, mutta ruoanlaitossa ihan ehdoton on MAKU) ja kylläpä penskat söivät hillon kanssa!



Kerhossa tädit arvuuttelivat että milloinkas rouvalla on laskettu, ensi vuonnako? Minä siihen, että tässä juuri parasta aikaa työstän tätä "valiokunnan" päätöstä, ja että toivottavasti mietintö valmistuu pian, eikä ensi vuonna.... :-) Heillä oli perin hauskaa, kun kuulemma minä en näytä miltään viime hetken täyteen ahdetulta odottavalta äidiltä....nooh, sanoi norjalainen, olo kyllä tuntuu jo perin tukalalta, mutta ajallaan kaikki....



Lykkyä nyt kaikille odotuksiin ja hyvät viikon alut.



RAKASTAKAA TOISIANNE!



Riesa ja pien'

Piti vain tulla kertomaan teille, miten ihana eilinen minulla olikaan...niin meillähän oli se yksi vuotis hääpäivä, emmekä todellakaan olleet suunnitelleet mitään sen kummoisempia juttuja, kun koko loka-marraskuu on ollut vähän yhtä juhlaa...eli siis lokakuussa oli miehen synttärit ja järjestin hänelle muutaman yllätyksen silloin: kutsuin pari hyvää ystävää kylään, lähetin hänet tatuoitavaksi ensimmäistä kertaa :-) sai ihanan kuvan tuonne lapaluun päälle, ihan tilauksesta, eikä mies arvannut yhtään mitään :-) Sitten oli tyttären synttärit ja vielä isänpäivä, joten juhlia ihan tarpeeksi.



Noh, tuli töistä kotiin ja oli ostanut minulle aivan ihanan kukka-asetelman ja kirjoittanut kortin....minä, joka en osannut odottaa yhtään mitään...noh itkuhan siinä tuli kun miehen korttia rupesin lukemaan.



Haluan jakaa nuo sanat teidän kanssa, toivottavasti saatte samanlaista tunnustusta omiltanne!!!

Näin mies kirjoitti:



Grattis är inte rätta ordet.

Jag är så glad och tacksam över att jag får vara med dig.

Tack för ett underbart 1:a år.

Vi ska ha många år kvar.

Jag älskar dig.

Din man.



Ja sitten oli vielä jatkanut kortin toiselle puolelle näin:



En liten blomma kan inte visa hur mycket jag älskar dig.

Om du ber om månen så fixar jag den till dig.

Jag,

Din man giraffen.



Ja nyt täällä taas itketään...



Eipä muuta, vatsaa taputellessa,



Riesa

AIka hiljaiseloa olen vietellyt näin palstailun näkökulmasta. Muutoin tuntuukin sitten, että puuhaa riittää ihan yli voimienkin. Meille siis tulossa joulu/tammikuun vaihteessa neljäs lapsi. Ä-lomalle jäin muutama päivä sitten. Tämä aamu alkoi itkulla, kun ekaluokkalainen esikko oli sen verran vaativainen (aina näin ei onneksi ole). Siis äitillä meni itkuksi, kun tuntuu etten jaksa millään näitten lasten temppuiluja, vaikka ymmärrystä pitäisi riittää, kun lapsia vasta ovat. Meillä on tällä hetkellä koiranpentukin ja se on työllistänyt ihan hirveästi... Olen katunut jo sata kertaa, että menimme pennun ottamaan tähän saumaan...Tosi kurjaa, kun kuitenkin toisaalta tykkään ja kiinnyn siihen ja tiedän, että ehkä vielä saan hauvelista kivan lenkkikaverin. Nyt vain tuntuu, että hauvavauva on ihan liikaa tämän kaiken keskellä, kun itsellä olo tukala ja kolottaa milloin mistäkin ja pitäisi pissoja ja kakkoja siivoilla lattioilta. Luultiin jo, että koira olisi oppimassa sisäsiistiksi, mutta pari päivää oli nyt järkkyä takapakkia. Kakkaa ja isoja lätäköitä tämän tästä. Hermo meinasi mennä. Hauveli siis nyt vasta 4kk, joten ei voi vielä vaatiakaan ehkä enempää, mutta silti...Muistinko oikein, että jollain täällä kokemusta koirista? Onko mitään vinkkiä tai edes lohdunsanaa tänne päin? Olisi niin ihana, kun hauva oppisi sisäsiistiksi ennen vauvan tuloa. Muuten tuntuu, että en jaksa jos vauvanhoidon ohella pitää koko ajan siivoilla lattioita. Muutenkin alavireinen olo ollut tänään, kun sää on ihan järkyttävän sateinen ja synkkä ja loppuviikko luvattu samanlaista. Harmitti myös eilen ihan hirveästi tämä yleinen taloudellinen tilanne, joka vaikuttanut myös meidän talouteen. Meillä on pieniä (muutamien tuhansien eurojen) säästöjä kiinni rahastoissa ja säästövakuutuksissa ja -voitteko kuvitella- ollaan tällä hetkellä niissä 1500 euroa miinuksella!!! Kiva, jos haluaisikin rahat juuri nyt käyttöön...onneksi ei ole välitöntä tarvetta. Toki tiedän, että laskua seuraa (toivottavasti) joskus nousukin ja jotain korkoa säästöille tulee lopulta. Ollaan kuitenkin ihan keskituloisia, isot lainat on jne. Sinänsä ei raha-asiat toki ole niitä maailman tärkeimpiä, mutta ottaapa vaan päähän silti, kun normaali säästötilillä olisivat säästötkin paljon paremmassa turvassa, kuin kaikenmaailman mainostetuissa rahastoissa yms! ARGH!!! Siis tämä meni nyt ihan aiheen vierestä (ODOTUS), mutta pakko oli purkautua jonnekin!



Odotuksessa sinänsä kaiken pitäisi olla kunnossa. Eilen tosin oli aika kovaa ylävatsakipua, mutta se on onneksi hellittänyt. Tietysti kuvittelin jo kaikenlaista, kun ylävatsakipu on yksi raskausmyrkytyksen oirekin, mutta luulen että mun kohdalla kyse ruoansulatusvaivoista ja vauvan asennosta. Jotenkin vain painaa nyt tuohon palleaan, taitaa olla sellaiset viikotkin menossa (rv34+), että tyypillistä tälle ajankohdalle. Liikkeitä ja potkuja tunnen mukavasti. Aivan ihanan aktiivinen tapaus. Toivoisin vain, ettei tarvisisi odottaa 2 viikkoa la:n yli niin kuin aikaisemmissa raskauksissa...Kunpa tämä ymmärtäisi vähän aikaisemmin tulla maailmaan. Toisaalta taas jos syntyisi tammikuun puolella, niin olisi kouluunmeno ym. sitten kivempi lapselle, kun olisi jo kypsempi.



Tämmöistä vähän valitusvirttä tänne päin heläytin...



t.Menninkäinen rv34+4

täällä sataa vettä kuin aisaa....yök. Toisaalta mukavaa olla muksujen kanssa sisällä ja katsella telkkaria ihan luvan kanssa. Onkin iskällä sitten kolme riehujaa vastaan ottamassa kun illalla tulee kotiin :D



Meillä mies tokaisi su aamuna että eikö se kahvi olisi pitänyt sänkyyn saada, johon minä vain että eikö se kuitenkin ole mukavaa juoda kupista :D :D :D Mä rakastan puujalka vitsejä..... Syötiin sitten takkatulen loimussa mustikkapiirakkaa ja luettiin sanomalehtiä, ihanan kotoista.



Riesalle onnea 1-vuotis hääpäivän johdosta, oliko ne sitten paperi-vai pumpuli häät, en muista. Meillä tuli14-vuotta viime kesänä, joten kyllä sitä toiseen todellakin on tottunut :D...ja kyllä täytyy todeta että vielä se "rakkaus" roihuaa. On onni ollut löytää se "sielunkumppani", sitä kun ei todellakaan voi pitää minään itsestään selvyytenä.



Sunnuntaina supisti ja kunnolla, ei ollut mitään harjoitusta vaan vedet tuli silmistä ja sattui ....keleesti, kestoa supistuksilla oli n,1,5min ja luulin jo lähdön tulleen. Onneksi ne sitten rauhoittuivat ja lakkasivat sitten kokonaan. Ilmeisesti vauveli kääntyi koska potkut tuntuivat sen jälkeen ylävatsalla, mutta kyllä oli huono olo koko illan ja nahka kipeä. Nyt on tas niinkuin ei mitään olisi ollutkaan, ja neiti on heittänyt yöllä uudestaan kuperkeikkaa kun taas pää on kylkiluiden alla.



Nyt täytyy rientää ruokaa pöytään ;)



Antoisaa tiistaita kaikille.



JB72 kera KeKe:n rv 28+???

Eilen oli vihdoin ja viimein se lääkärikäynti äitiyspolilla. Kaikki oli (kai) ok.

Painoarvio oli edelleen vähän alakantissa 1170g mutta muuten kaikki oli niin kuin pitääkin eli istukka toimii, lapsivettä normaalisti, kodunsuu kiinni ja kohdunkaulan pituus 4cm (ultralla katsottuna). Kamu majailee sitkeästi perätilassa. Onneksi on kuitenkin niin pientä sorttia vielä, että mahtuu hyvin kääntymään kerran jos toisenkin. Lääkäri oli vaan musta vähän pihalla/epävarman oloinen ja ei muuten merkannut äitiyskorttiinkaan mitään tietoja koko käynnistä. Mun esittämiin kysymyksiin ei osannut (vaiko) viitsinyt kommentoida mitään ja sanoi vaan, että tällä hetkellä kaikki näyttäisi olevan kunnossa ja jos jotain ilmenee niin tulet sitten uudelleen näytille. Antoi seuraavan kontrollikäynnin viikolle 37.



Päädyttiin sitten miehen kanssa eilisen "arpomisen" jälkeen, että tilataan kuitenkin se aika 4-d ultraan. Meidänhän piti sinne jo alunperinkin mennäkkin, mutta kun osa rakenneultrasta tehtiin 4-d:nä niin ajatteltiin että se riittää. Mutta nyt tuntuu kuitenkin siltä, että oman mielenrauhani vuoksi haluan sinne mennä ja kai sitä veronpalautuksia voisi turhempaankin käyttää eikö vain?



Riesalle myöhästyneet hääpäiväonnittelut ja jaksamisia odotuksen loppumetreille.



Koira-asioihin en osaa oikein antaa mitään vinkkejä vaikka meilläkin sellainen asustaakin. Luulisin kuitenkin että ajan/kasvamisen ja johdonmukaisen opetuksen myötä tilanne helpottuu, joten jaksamisia sinnekkin. Muakin on muuten alkanut nyppiä toi kumartuminen ja tavaroiden poimiminen lattialta. Onneksi lapset nykyisin aika hyvin auttavat siinä ilman erillistä muistuttamista.



Isänpäivä meni meillä varsin mukavissa/perinteisissä merkeissä. Aamulla syötiin kaikessa rauhassa yhteinen aamupala kera kakun ja lahjojen. Illalla sitten kokkailtiin yhdessä hyvää ruokaa ja vietettiin yhteinen leffailta kotisohvalla uusinta Indiana Jonesia kattoen (no pienet eivät sitä tietenkään katsoneet, mutta ihmeen hyvin me muut saatiin rauhanssa keskittyä leffaan). Isä sai lahjaksi niskatyynyn (esikoisen tekemän), puunaulakon (kakkosen tekemän) ja sitten yhdessä ostettiin miehelle Kalevala korun sormus (Torin vasara) ja partavaahtoa.



ON voi hyvin. Masu on muodoltaan varsin maltillinen ja olo on ollutkin kaikkineen viimepäivinä tosi hyvä/vaivaton. Vielä muutama viikko olisi töitä painettavana ja sitten pääsen keskittymään/puuhamaan joulua ja laittamaan kaiken valmiiksi kamua varten.



Tässäpä ne tärkeimmät tällä kertaa. Kaikille oikein paljon voimaa viikkoon!



t:KainoElvi ja kamu 28+4

Täällä vielä yhtenä...siis kahtena jos sikseen mennään.



Juhla Mokkaa kupissa, ja viiden minuutin rauhanhetki...

Pienin vielä nukkuu, mikä on ihme, kun yleensä herää jo isänsä ääniin keittiössä, ennen kuutta.

Vanhin lähdössa kouluun linkkurilla, tosin kastelee vielä kukat omassa huoneessaan, kun kyselin viherkasvien vedensaantia....ilmeisesti pyhällä hengellä ja pölykerroksen peittämänä elävät kuitenkin. Niin, kyllähän tyttö siivoaa, on pakko, joka viikonlopulle. Ei ole vaihtoehtoja. Minä sen sijaan nuohoan nurkkia joka päivä, useamman kerran...jep, lapset ovat saaneet myös siitä "arbetskadan" ja kun näkevät hiussuortuvan lattialla, niin poimivat sen ja vievät roskiin...niin....meillä on valkoiset pergon lattiat talossa, ja kaikki näkyy, pienikin kakunmuru pöydän alla. Ja siksipä meillä ei ole kakunmuruja pöydänalla...kun on imuri esillä koko ajan ja sinipiika, tuo vallan verraton ystävä!!



Koirien kanssa olin ulkona kuudelta aamulla. Ihanaa, vihdoinkin pakkasta pitkien sadepäivien jälkeen!!!

Pennun alkavat olla liikekannalla, ensimmäinen tulee jo pentulaatikon yli ja tervehtii aamulla pitkiä jalkoja :-)Mahtava symbioosi noilla isommilla koirilla (vaikka siis ovatkin vain "pikkurotan" kokoisia) kun hoitavat yhdessä!!! Nuo kaksi muuta Toyvillakoiraa, vielä pentuja siis, eivät tee muuta kuin leikkisivät neliviikkoisten kanssa. Pare siis että vanhemmat koirat ovat välissä takapuolia vielä nuolemassa. Niin, kohtapahan sekin homma heiltä loppuu kun rupeaa antamaan pennuille oikeaa penturuokaa ja velliä...silloin saapi emäntä itse kerätä sonnat lattialta, mikäli niitä ilmaantuu. Periaatteena kyllä että pennut pääsevät ulos niin usein kuin mahdollista.



Jollakin oli ongelma koiran kanssa! Meillä on tuo vanhempi toypentu nyt sen 5 kuukautta, ja on sisäsiisti!! Lehtiä ei meillä lattioilla ole koirien tarpeita varten, se on viimeinen virhe jonka voi koiranpennun kanssa tehdä. tarkkaavaisuus täytyy olla pentuun koko ajan. Että milloin on hätä. Samalla tavalla teemme tuon toisen toypennun kanssa, joka on nyt sen 3 kuukautta vanha. Hain se tukholmasta noin kuukausi sitten ja on tehnyt kokonaista 5 pissiä lattialle!!!! Kuri on kova. Kaikki koirat olen aina opettanut nukkumaan sellaisessa matkalaatikossa, kuljetuslaukussa siis, jossa on pieni luukku jonka voi sulkea. Siis yöt nukkuvat rauhallisesti siellä eikä tarvitse, onko aamulla montakin läjää lattialla. Tosin vanhempi, se 5 kuukautta vanha nukkuu jo ihan omalla paikalla lattialla. Mtutta nuoremman kanssa en vielä halua ottaa riskiä...ja jos yöllä tulee hätä ulos, niin koirat ilmoittavat kyllä. Ja eikun ovi auki ja ulos pimeään.

Meillä koirat ovat irti suurimman osan ajasta. Pihanrajat tiedetään, ja naapurintontille ei mennä. Jos mennään niin silloin lentää kenkä perään.... :-) kaikki koirat, jopa tämä viimeinen poikakoira Tartsan tietää että nurmikko on raja! Tosin sattuuhan sitä pennullekin joskus oikosulkuja, aina hepulin iskiessä, mutta poikkeus vahvistaa säännön. KÄRSIVÄLLISYYTTÄ!

Niin, se on mietittävä vain että mihin rahkeet riittävät ja pystyykö tekemään kaikki hommat ison perheen kanssa.

Minulla on siis kuudes kersa tulossa, neljä omaa koiraa ja viisi pentua siihen! Viimeisin pentue sillä toisella koiralla oli kesällä.

Joten kyllä hommaa riittää. Ja lattioita nuolen vähintään kolmesti päivässä, kun INHOAN jälkiä jotka näkyvät lattiassa. Niin, saatikka sitten pöly ja sormenjäljet...mmm...kuvottaa. Mulla on ihan sairas kammo toisten ihmisten, ystävien keittiörättejä kohtaan...siis kuvitelkaa sellainen märkä limainen Wettex altaan pohjalla....en voi nykiä, en ikinä!!! Kun omaa tiskirättiä voi hyvillä mielin vaikka itse imeä, siis ON desifioitu.

Se siitä...

Mietin vain että mikä koiranpentu sillä mennikäisellä on? Onko vaativakin rotu vai iihan pieni? Niin, pienikin voi olla vaativa, mutta ajattelin kuitenkin....



Niinpä niin, nyt on vanhin lähtenyt kouluun, kolmasluokkalainen istuu ja syö aamupalaa, puolitoista vuotias vieressä myös, syömässä aamupalaa, mamma juoksee, passaa, juo itse kahvia, ja kirjoittaa läppärillä viestiä....

Tämän kolmasluokkalaisen kanssa syttyy pelihousut välillä tuleen. Hän kun on sellainen "metsien hiljainen viheltäjä". Välillä jää syönti kesken kun on tärkeämpää vain istua ja haaveilla...joo, mutta luonne kuin leijonalla, leijona-lapsi kun on. Toissapäivänä sain kirjeen yläkerrasta tytöltä, että "sinä olet Sikka". Nooh, minä vastasin kirjeeseen, että "sinä olet minun oma pieni rakas porsas"...Huumoria olla täytyy tämän porukan kanssa.

Siihen väliin kun vielä mahtuu tunteen purkaukset 5 ja 12 vuotiailta...

14 vuotias sitä vastoin tietää,ettei Rooma ole maailman napa. SE ON OMA NAPA JOKA ON MAAILMAN NAPA!!! Se on tullut huomattua. Huumoria....kärsivällisyyttä...huumoria....kärsivällisyyttä...ja välillä perkeitä...kun ei pusi pusi riitä....sitä kaikkea, eli elämää!!!



Riesa ja pien'

Nimittäin se mun eilen mainitsema ylävatsakipu äityi eilen illalla ja yöllä tosi tuskalliseksi. Olin koko illan sängynpohjalla, mutta sekään ei tuntunut auttavan. Söin illalla vain puuroa, maitohappobakteeria ja piimää, kun ajattelin auttavan jos johtuu ruoansulatusvaivoista. Mutta ei auttanut. Yöllä kipu oli tosi kova ja heräsin vähän väliä. Menin joskus klo 1 nukkumaan pienelle 2-hengen sohvalle, jossa kipu hellitti onneksi. Jotenkin asento oli sellainen, että ylävatsaa ei painanut sillä tavalla. En tiedä onko nyt kyse jostain sappivaivoista, vauvan asennosta vai mistä? Heräsin vähän väliä, kun piti vaihtaa asentoa, niskat ihan jumissa tietty moisesta. Jos en herännyt omiin vaivoihin, niin sitten koiranpentu herätti. Pissasi pissat lattialle, kakki isot kasat kakkaa, jotka oli tietty pakko mun heti siivota (haju etoo...), sitten kaiken kukkaraksi meinasi vielä oksentaakin kerran, mutta nielaisi kai ne kun ei mitään löytynyt lattialta. Sen lisäksi kuopus heräsi pariin kertaan itkemään mun perään, kun en ollutkaan omassa sängyssä nukkumassa. Oli siis tullut viereen nukkumaan yöllä. Että sellaista. Jos tätä menoa jatkuu, niin kohta ollaan jossain hermoparantolassa! Huh!



Kiitos Riesa vinkeistä. Meillä siis nelikuinen sekarotuinen uros (puolet cockeria ja puolet lagotto romagnolaa). Ihan suloinen tapaus kaikin puolin, mutta eka oma koira ja sisäsiisteyskasvatus esim. ihan uutta mulle. Nyt ä-lomalla pystynkin paremmin paneutumaan asiaan ja käytän ulkona monta kertaa päivässä ohjeiden mukaan (aina syömisen, nukkumisen jne. jälkeen). Silti vahinkoja tuntuu sattuvan ja erityisen ärsyttävää on yölliset vahingot!! Asumme okt:ssa ja naapureita ei ihan lähellä, joten siinä mielessä ulos päästäminen helppoa...En tiedä saako se liikaa ruokaa, toisaalta hyvä kun vatsa toimii. 3krt päivässä syötetään kuivamuonaa ja välillä sekoitellaan niihin jauhelihaa, raejuustoa, piimää...Luinkin juuri äsken, että 6kuukauden ikäisenä voisi siirtyä kahteen ruokakertaan.



Kohta lähden neuvolaan ja siellä pitää kyllä nyt ottaa puheeksi tuo vatsakipu, joka siis onneksi hävisi aamuyöllä, mutta koko ajan pelkään milloin se tulee takaisin, todella h----tillinen kipu! Otan mukaan neuvolaan myös meidän 6-vuotiaan, joka jännittää rokotuksia ihan hirveästi. Lupasin, että ostetaan joku pikkuinen kiva juttu neuvolan jälkeen, niin on jotain muutakin ajateltavaa. Yleensä en lahjo lapsiani näin, mutta kai se nyt joskus on sallitua ;-) Samahan se on omalla kohdalla, että kun joku ikävä asia tiedossa (esim. hammaslekuri), niin on kiva ajatella sen jälkeen tapahtuvan jotain mukavaa, että ei käy liian ahdistavaksi. Synnytystäkin olen alkanut jännäämään pikku hiljaa...Lähinnä sitä, että täytyykö tällä kertaa käynnistää jne...Kipulääkkeitä en ole käyttänyt aikaisemmin (ilokaasua lukuunottamatta), jotenkin olen aina selvinnyt siitä kiirastulesta. Nytkin toivon näin, koska en haluaisi mitään ylimääräisiä ongelmia esim. epäonnistuneesta epiduraalista...



Nyt täytyy mennä syömään ja päästämään hauveli pihalle.

t. Menninkäinen rv 34+5

Täällä elo on tällä hetkellä tasaisen huonovointista. Aamut ja illat ovat pahimpia, keskipäivällä on muutaman tunnin parempi jakso. Yöllä käyn yleensä kahdesti vessassa ja eka herätyksellä on huono olo, yleensä tokalla ei. Hassua, kuinka tämä olo tulee ja menee. Ja syödä täytyy jatkuvasti, että ei sentään oksentaa tarvitsisi. Mutta siitähän ei sitten vaaka tykkää laisinkaan :( Tosin nyt ei onneksi vielä ole paino juuri noussut, maksimissaan muutaman 100g. No, vielä ehtii ja ihan rutkasti...



Riesalle myöhästyneet 1v hääpäiväonnittelut! Meillä on yhteistä taivalta takana jo 18v, joista 12 naimisissa. Teillä mies osasi jo heti ekana hääpäivänä tuoda kukkia, meillä se on ollut pienen koulutuksen tulosta, että nykyään mies kieppaa kukkakaupan kautta ;) Ja paljon rakkautta löytyy kyllä tästäkin suhteesta, vaikka toki näihin vuosiin on mahtunut myös niitä tasaisen arkisiakin vaiheita.



Menninkäiselle jaksamista sekä koiruuden että vatsakivun kanssa! Mulle tuli myös sappivaivat mieleeni, kun luin kirjoitustasi. Itselläni niitä ei ole ollut, mutta sukulaisia on joskus viety ambulanssilla sairaalaan, kun on oikein pahaksi kivut äityneet. Toivottavasti syy selviää, oli se sitten mikä tahansa. Tuohon pentuasiaan en osaa minä virkkaa oikein mitään, meidän koira kun oli jo 1,5v meille tullessaan ja sitä myöden tietysti sisäsiisti. Mutta varmasti johdonmukaisuus ja kärsivällisyys

ovat niitä avainsanoja :) Niin kuin lastenkin kanssa...



En ole vieläkään päättänyt, mitä tekisin sen varhaisraskauden ultran suhteen. Toisaalta tekisi ihan hirmusti mieli mennä, mutta sitten taas toisaalta ajattelen, että jos tällä kertaa malttaisi olla menemättä. Ensimmäinen neuvola minulla on jo ensi tiistaina, mutta silloin ei viikot riitä sydänäänten kuunteluun. Vaikka minulla on kyllä aikaisin ne kuuluneet, joskus jo rv 9+, niin ensi viikolla on viikkoja vasta 7+, eli liian vähän. No, mietintä jatkukoon...



Mitäs muuten Leannalle kuuluu? Siellä alkaa myös eräpäivä jo lähestyä. Ja eikös teilläkin ole/ollut niitä koiranpentuja?



Nyt on laitettava kuopus nukkumaan, joten kuulumisiin!



M

Nyt rv 36+4(kai)

Ja ihan valmista kauraa synnärille olisin=)



Kiitos Misti kysymästä,tosiaan alkaa jo puuduttamaan raskaus=)

Ja koiranpentuja kyllä,tänään lähtee viimeinen jäljellä oleva uuteen kotiinsa.Ihanaa toisaalta päästä niistä "eroon",toisaalta haikeutta ja luopumisen tuskaa.Suloisia mutta kamalia terminaattoreita amaan aikaan=)

Onneksi kaikki menee lähelle,ystäville,saadan vielä nähdä ja kuulla miten voivat!



Mutta nyt nuorin sohlaa ruoalla,mentävä pelastamaan tilanne!

Voimia kaikille oli sitten loppusuora tai alkuraskaus vaivoineen!

LUNTA LUNTA LUNTA LUNTA!



Niin, kun lähdin ulos koirien kanssa aamulla niin jo keittiön ikkunasta huomasin että ulkona on ihan valkeaa...LUNTA!

Aivan ihanaa, se on tänään valkea metsäreissu tiedossa koirien kanssa!



Menninkäiselle kysymys koiranruoasta: Että mitä se teidän talousnisäkäs oikein syö? Meillä nämä koirat, sekä isot että pienet saavat samaa ruokaa, Royal Caninia, ostan isossa säkissä ELÄINKAUPASTA!

Ruoassa on eroja, jos ostat tavallista halpaa kaupanruokaa niin se tulee ulos samalla kertaa, eikä siis imeydy kunnolla. Sanotaan että eilisen ruoka tulee koiralta ulos tänään, mutta jos ruoka on mitäänsanomatonta, tyyliin perunaa, niin varmasti tulee ulos varpusparven kanssa tänään!

Ja toinen juttu, että moneltako koira saa viimeisen ruoan? Meillä ei ole ruokaa enää tarjolla illalla kahdeksan jälkeen ollenkaan. Vain vettä. Ja viimeinen ulkolenkki on yhdeksän jälkeen. tosin, jos pissille pitää päästää myöhemmin niin silloin vain äkkiä ovenraosta.



Cocker ja lagotto ovat vanhoja metsästyskoirarotuja...toivottavasti käyt koiran kanssa kävelyllä ja annat juosta vapaana, sillä sitä tarvitsee joka koira. Tämäkin helpottaa koiran kanssa oloa, aktivointi! Silloin tietää ettei koira vaella sisällä ja tee tarpeitaan koko ajan lattialle, kun ne on jo tehty ulos monta kertaa. Minulla on itselläni matkassa jo kolme kuukautinenkin pentu, metsässä tunnin lenkillä. Ja tunnen että minun on todellakin tehtävä parhaani ja kaikkeni koirien kanssa ennenkuin tämä viimosin kersa tulee ulos vatsasta, ja sehän voi tulla milloin vain. Kuten sanottu, meillä ei ole sontaa enää lattialla yön jälkeen!!! Ja jos niin käy että yöllä pitää laskea ulos niin herkkäunisena herään kun koirat herättävät! Jos sinun koirasi tekee yöllä monet sonnat sisälle niin eikö sitä kukaan tajua ennakoida, siis koiran käyttäytymisestä? Ja heittää koiraa ulos ennenkuin vahinko tapahtuu??? Niin, tietysti, jos itse nukkuu niin se on vähän vaikeaa, mutta jos on hereillä? Ja missä koira nukkuu? Pankaa koira kiinni omalle paikalla yöksi, ettei pääse vaeltamaan. Jos tulee hätä niin varmaan sanoo sen? Siis hihnalla kiinni johonkin patteriin tai penkin kulmaan, portaisiin...en tiedä missä koira nukkuu teillä? Isovarpaaseen, jos vieressä lattialla nukkuu, että tietää mitä koira tekee!!!



Itse olen hyvin kriittinen koirien suhteen. olipa pieni tai iso koira, niin samat ovat säännöt! Lattia on koiran paikka, ei sänky! Kotipiha on koiran paikka, ei naapurin. Irti saa ja pitää koiran pysyä kotipihalla, ei lähteä juoksemaan oven auetessa kuin kaistapää.

Ja itse on pienten koirien kannalla, sellaisten vielä, jotka eivät karvaa!! Tosin, näitä meidän hurttia täytyy leikata ja trimmata, sekä pestä ja föönata...mutta se on pääasiassa kivaa. Monessa asiassa olen huomannut että nämä meidän pienet villakoira sekarotuiset ovat kestävämpiä kuin nuo aidot! Puhdas villakoira vinkuu pienestä asiasta, ja on jopa MATKASAIRAS siis pahoinvoiva autossa!!!! Helvetti, maksaa itsensä kipeäksi ensin hienosta "Fifistä" ja siivota sitten oksennusta autosta....eipä ole ongelmaa sekarotuisten kanssa... (tämä vitsinä mutta totta sekin)

ja toinen juttu, joka on ihan minun oma mielipide, että isoista sekarotuisista tulee isona pääasiassa rumia. En ole kovin montaa isoa nättiä sekarotuista vielä nähnyt. Mutta teillä varmaan on eriasia, kun lagotto itsestään jo on sellainen kivan näköinen, ja sekoitus on vain kaksi rotua, eiköstä vaan. Meilläkin nämä viimeiset pennut ovat sekarotuisia, siis Kääpiöpinseri- hopea Toyvillakoira-Bichonf. Todella syötävän ihania pentuja!!! Nyt 4 viikon iässä.



ELi jos joku haluaa ostaa pienen ihanan, ja varmasti hyväluontoisista vanhemmista lähtevät pikkukaverin niin eikun vain tänne yhteys!!! Yksi on jo varattu suomeen, pohjanmaalle saakka! Tosin meiltä on lähtenyt useampi pentu suomen puolelle, kun täällä aika lähellä rajaa kuitenkin ollaan! :-) :-)

Luovutuksessa viikolla 49. Tuonti rajan yli tornioon onnistuu samalla viikolla.



Kuten huomaatte, Riesa rupeaa kaupantekoon heti aamusta.



Nyt jatkan kahvin juontia!!! Voikaa hyvin ja menninkäiselle jaksua koiran kanssa.



Riesa ja iso pien'

Ja anteeksipyyntö teille, joita koira-asiat eivät koske tai kiinnosta...En nyt enempää vie palstatilaa varsinaisista odotusasioilta, kirjoitan vain tähän muutaman kommentin Riesan viestiin...Aktiviteeteista; eli meidän hauveli saa onneksi juosta vapaana omalla pihalla mielin määrin, yleensä varsinkin iltaisin miehen tehdessä rakennushommia viettää ulkosalla vähintään tunnin. Muutoin en kyllä vielä lenkillä käytä, mutta pikku hiljaa kyllä. Ruoasta; meillä syönyt samoja nappuloita kuin syntymäkotonaan eli eläinkaupasta ostettua on (ei kyllä mikään "kallein" ruoka, mutta hyvin tuntuu sopivan ainakin vielä). Yöelämästä; hauveli on saanut öisin olla "vapaana" eli nukkuu yleensä meidän makuuhuoneessa (lattialla) ja käynyt sitten viereisessä olohuoneessa tai eteisessä tekemässä tarpeensa (lastenhuoneisiin esteet ja työhuoneen ovi kiinni, joten sinne ei onneksi ole päässyt mitään tekemään). Mutta muutamia öitä (esim. viime yönä) ei mitään lattioilla, yes!! Ja eilinen koko päivä meni myös ilman vahinkoja lattioilla, joten ehkä tämä tästä. Nyt pentu siis vähän yli 4 kk ja olen lukenut, että vasta viisikuiselta voi olettaa löytyvän tarpeeksi pidätyskykyä, että voi vaatia täyden sisäsiisteyden. Sinulla Riesa tosi hyvät metodit tai sitten muuten vain oppivaisia tapauksia, kun ovat jo kolmikuisina sisäsiistejä. Meillä kyseessä uros, joten niillä kai muutenkin vähän hitaampaa tuo oppiminen. Juu, meillä tosiaan kahden rodun sekoitus, keskikokoiseksi kasvava pentu, joka on söpö tapaus. Mutta kyllä sitä pikku hiljaa mennään tämän koiravauvankin kanssa eteenpäin. Kunhan vain ennen vauvan syntymää oltaisiin mahdollisimman pitkällä!





Odotukseen ei mitään uutta. Vatsakipu ei onneksi tällä viikolla toistunut sen parin päivän kohtauksen jälkeen. Olisiko ruoansulatusjuttuja sitten ollut. Olin muutaman päivän ilman nameja ym. epäterveellistä. Eilen tosin taas sorruin lakuun, suklaaseen ja munkkiin...En niinkään ylikiloista ole huolissani, mutta ylipäänsä vatsan hyvinvoinnista, kun syö vähän mitä sattuu. Makean lisäksi syön onneksi terveellisestikin eli paljon kasviksia, hedelmiä, kuituja jne.



Hyvää viikonloppua,

t. Menninkäinen rv 35+1

Laitoin tämän samankaltaisen viestin tuonne joulukuistenkin pinoon, mutta jospa täältäkin saisi vinkkiä teiltä suurperheellisiltä!



Mulla on joku hormonihäiriö iskenyt siihen malliin, että olen alkanut tekemään kotona suursiivousta eli keittiön kaappeja aloin siivota pari päivää sitten pikku hiljaa. Jospa saisi käytyä ne läpi ennen vauvan syntymää. Joku pesänrakennusvietti kyseessä ;) Olemme asuneet tässä kodissa nyt n. 2,5 vuotta ja kertaakaan en ole kaappeja systemaattisesti käynyt muuttamisen jälkeen läpi...Muutenkin mulle on tullut sellainen vimma, että haluaisin kaikesta kodin ylimääräisestä tavarasta eroon. Muutama viikko sitten kävinkin läpi joitain kaappeja ja hyllyjä ja vein kirpputorille monta laatikollista tavaraa. Paperisaastetta yritän nyt vähentää sillä, että laitoin postilaatikkoon "Ei mainoksia"- tarran. Lasten leluja kun raaskisi laittaa kiertoon, mutta vielä jotenkin haluaa odottaa tämän viimeisen villahousun maailmaan ja antaa hänenkin leikkiä niillä...Tosin sitä odotan, että kun selviää on uusi tulokas tyttö vai poika, niin jomman kumman vauvavaatteet saavat sitten lähteä uusille käyttäjille. Nyt olen säästänyt lähinnä meidän poikien vaatteet ja tytölle pitäisi joka tapauksessa ostella ainakin sitten leikki-iässä vaatteita. Meillä siis esikko tyttö ja sitten kaksi poikaa eli poikien vaatteita olisi uudelle tulokkaalle, mutta ei niinkään tyttöjen.



Mitä kodin organisointivinkkejä teillä muilla olisi antaa sieltä? Siis että lapsiperheen kodista voisi saada mahdollisimman "rojuttoman" ja yksinkertaisen? Mulla on hurja tarve sellaiseen yksinkertaisuuteen ja siisteyteen ja jotenkin se on niin toivotonta, kun on tuhat kenkää ja takkia eteisessä jne, leluja, paperia, askarteluja ym....Meillä on käytössä kätevä itsetehty kenkähylly, jolle mahtuu kyllä kenkiä. Käytän myös erilaisia laatikoita säilytykseen jne, mutta silti. En tiedä pitäisikö vain heittää puolet kodin tavaroista/leluista ym. pois. Ehkä sekin vaikuttaa meillä vielä negatiivisesti, ettei varastotilaa ole vielä valmiina. Sinnehän saisi ahdettua vaikka mitä...

Tosi rasittavaa, että koko ajan saa olla järkkäilemässä, jos mielii pitää paikat järjestyksessä, eikä mulla mitenkään riitä aika/motivaatio siihen, vaikka siisteydestä pidänkin...t. sama Menninkäinen