Anoppi joka elää lapsensa/lapsenlapsensa kautta, eikä päästä irti?
Täällä on paljon(kin) juttuja anopeista ja erinäisistä ongelmista heidän kanssaan, mutta iskenpä minäkin lusikkani tähän soppaan ja ihmettelen ääneen omaa anoppiani...
Anoppini oli ennen esikoisen syntymää tähän astisen elämäni paras anoppi.(Kuten varmaan aika monella muullakin...)
Siitä lähtien kun esikoinen syntyi, on "neuvoja" ja neuvoja sadellut enemmän kuin tarpeeksi.
Mm, minut on leimattu "julmaksi/kovaksi" äidiksi kun siirsin tyttäremme nukkumaan omaan sänkyynsä 6kk ikäisenä. Tyttö on opettetu nukahtamaan ilman erikoisia temppuja, eikä syönyt enää tuossa vaiheessa öisin mitään, mutta meteliä piti senkin edestä.. Syynä siirtoon siis lähinnä minun ja mieheni turvattu uni.
Anoppi on itse nukuttanut mieheni vauvana niin, että ovat kahdestaan nukkuneet lattialla patjalla pojan pitäessä äitiään kädestä kiinni, ilman kättä ei ole suostunut nukkumaan ja tätä on kestänyt 3v.!
Tuosta yksin nukkumisesta kyseltiin muistaakseni 3kk, että nukkuuko tyttäremme oikeasti muka heräämättä yms muita kysymyksiä jolloin olisi anoppi päässyt sanomaan, että kyllä liian aikaisin on tyttö laitettu nukkumaan yksin.
Tästä tulee myös ongelma hänen ollessa lapsenvahtina, jos tyttömme herää yöllä niin anoppi kaivaa välittömästi patjan lattialle ja menee tytön kanssa siihen.
Olemme kysyneet lukemattomia kertoja, että mikä siinä on kun likka ei suostu anoppilassa nukkumaan sängyssä, mutta koskaan emme saa vastausta.
Luulen että anoppi haluaa korjata meidän tekemämme virheen nukuttamisessa (virhe siis hänen mielestään..) ja tarjota"laatuaikaa" nukkumalla tytön kanssa vierekkäin.
Ensinnäkin tiedän, ettei tyttö suostu nukkumaan siellä lattialla vaan on ihan pihalla, että mitä nyt tapahtuu.
Mutta miksi anoppi ei voi myöntää että meidän homma toimii ja thats it?
Samoin halventavia kommentteja sain siitä kun syötin tytölle sekalaisesti purkkiruokaa ja itse tehtyä.
Mm. tytön maha tuli kipeäksi omenasta niin se johtuu siitä että hän on syönyt niin paljon purkkisapuskaa....
Jep, jep. Selitin aika tiukasti että omena on omena onpa se puussa, purkissa taikka itse tehtynä hillona, mutta jos sitä ei ole tottunut syömään niin totta mooses maha siitä kipeäksi tulee!
kerran kylässä ollessa tuli juttua siitä että aion leikata tytölle lyhkäsen hiusmallin mikäli sitä ei anneta hoitaa kunnolla, siitäkös riemu repesi..
Likalle pitää ehdottomasti kasvattaa pitkät hiukset, koska anopilla ei ole koskaan ollu mahdollisuutta laittaa tytön hiuksia...hänellä kun on vain kaksi poikaa!
Arvatkaa vaan kasvatanko tytölle pitkiä hiuksia, noup.
Tälläsiä pieni juttuja on vaikka kuinka paljon, mutta kysymys kuuluukin milloinka tämä loppuu??
Asioista on huomautettu minun sekä mieheni toimesta, mutta ilman muutosta.
Mies on oman napanuoransa katkaissut, ainakin melkein kokonaan eikä juuri ole asettunut äitinsä puolelle minua vastaan. Vaan on pitänyt yhteistä linjaamme pystyssä.
Muita saman kokeneita??
Mietin myös että mitä tässä seuraavaksi tapahtuu kun anoppi kuulee, että tytöstä on tulossa isosisko heinäkuussa.... Ehkä silloin homma rauhoittuu?
Huvittavinta tässä on ehkä se, että mieheni ei tullut äitinsä kanssa juurikaan toimeen ennenkuin me aloimme seurustella!