Mies on usein viikonloput ylitöissä

mikä on tietysti hänen kannaltaan ok, saa hyvästi ekstraa harrastuksensa rahoittamiseen ja työnantaja pitää tosi jees-tyyppinä. Käydään molemmat töissä, täysin omat rahat on ja maksetaan yhtä paljon kaikista menoista, tätä vapaa-aikaa ei vaan ole jaettu ihan tasa-arvoisesti... Työviikon jälkeen kun oon vielä viikonlopun yksin lasten (1xmurkku, 2xuhmis) kanssa, ei siinä hirveesti tunne levänneensä ku maanantaiaamuna ryömii silmänaluset mustana töihin. Eikä ukkokaan ole tyytyväinen, väsynyt ja kiukkuinen sekin on su-iltana, mutta iteppä valitsee ne työt!



Mä en siis millään tavalla hyödy siitä että ' annan' sen tehdä töitä niin paljon ku jaksaa, vaan päinvastoin uuvun entisestään. Ainoa hyvä puoli on se, että jää aikuisten riidat pois siltä aikaa, alkaa nimittäin olla vähän hermo kireellä molemmilla ja kaikesta tulee sanomista. Mitä teen?? Puhuttu on, tietää siis mielipiteeni jonka pitäis kai käydä senkin järkeen, mutta mitään ei tapahdu.



Ite kyllä periaatteessa viihdyn kotona, en siis haluais ruveta keksimään mitään omia poissaoloja sen takia, että saisin levättyä joskus. En vaan halua ***kele mikään kotiorja olla :( vaan haluaisin joskus voida rentoutua kotonakin!

Kohtalotovereita..? Miten on homma ratkennu teillä, jos on?