Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masentaa jo tuleva jouluaatto ja lasten pahamieli. ov
13.12.2007 |
Meidän lapset saavat yleensä max 10 lahjaa per nenä ja niistäkin 3 lahjaa on leluja, muut ovat joko vaatteita tai kirjoja tms.
Lasten serkku saakin sitten joka joulu vähintään 30 lahjaa (kyseessä on lapsen äidin puoleisen suvun ainut lapsenlapsi ja kaikki sukulaismammat hemmottelevat lasta).
Kommentit (18)
Ja sinäkö et voi opettaa lapsillesi, ettei määrä korvaa laatua? Minkä ikäisiä lapsia? Alle 5v ei edes jaksa avata hirmuista läjää saati kiinostua niistä. Isommat ymmärtää jo, että toiset saa enemmä ja toiset vähemmän...
Tai voithan puhua tän lahjojen saajan vanhemmille, että sästäisivät osan avataviksi kotona. Jos siis vietätte aattoa yhdessä. Käsittämätöntä uusavuttomuutta vain masentua tuollaisesta asiasta. Ei ne nallekarkit mene tasan missään vaiheessa elämää!!! Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkoko sinne sukujouluun on mennä, jos se stressaa äitiä etukäteen ja aiheuttaa lapsille pahan mielen?
Miksi heidän pitäisi verrata elämäänsä muutenkaan toisiin? Teillä on omat jutut, arvosta sä niitä niin lapsetkin oppivat arvostamaan. Tuo on selvästi sulle ongelma- ja sen nimihän on kateus. Kyllä 10 lahjaa on paljon. Ja mitä vikaa on kirjoissa ja vaatteissa?
suret siis sitä ettei sulla oo varaa opettaa lapsille kerskakulutusta ja ahneutta?
Ja se mitä muut saa ei oikeesti pitäis hetkauttaa teidän perhettä. Ainahan jollakin on jotain enemmän- ei sillä elämää kannata pilata.
Ryhdy arvostamaan omaa elämääsi ja opeta se lapsillesikin niin ei tarvii masentua.
Mieti esim. niitä pieniä orpoja, jotka makaa rautasängyissään jossain Romanian lastenkodeissa omassa ulosteessaan ja mieti sitten, kannattaisiko niitä arvojaan muuttaa, ennenkuin lapsesi lopullisesti imevät ne itseensä.
Häpeä!
Kyllä sen lapsista aivan selvästi näkee, että heillä on paha mieli, kun serkku saa karmean lahja röykkiön ja heillä on vaan muutama lahja, vaikkakin ne olisi kuinka mieluisia tahansa. Ja asiaa ei auta sekään, että serkku ilkkuu meidän lapsille ja retostelee kuinka hän on saanut tällaisen ja tällaisen hilavitkuttimen jne.
Ja en, en ole kateellinen tuolle perheelle. Kyllä meilläkin olisi varaa ostaa lapsille enemmän lapsia, mutta emme viitsi hankkia heille kaikkea, mitä he haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on liian vähän lahjoja, mutta enempää heille ei osteta? Kaikilla paha mieli, voi yhyy!
Hanki joskus oikeita ongelmia.
Vaikka kuinka lapsille opettaa, että kaikki eivät saa yhtä monta lahjaa ja toiset jäävät jopa kokonaan ilman, niin kyllä se lapsen mieli on silti sellainen että helposti iskee kateus.
Ja voin kuvitella vielä tilanteen, jossa serkku ylpeilee omilla paketeillaan!
En osaa valitettavasti auttaa, miten tilanne voisi parantua. Me vietetään ekaa kertaa aattoa sisarusteni kesken, ja sovittiin että lapsille otetaan suunnilleen yhtä monta pakettia/lapsi. Ettei isompien kesken tule tuollaista tilannetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä tulee paha mielikin joskus- se kuuluu elämään. Et taida pitää sukulaisistasi ja yrität saada täältä tukijoukkoja vetoamalla lastesi pahaan mieleen.
Kyllä meilläkin on lapset joskus pahoillaan siitä että eivät saaneet kaikkea mitä halusivat ja joku muu sai jotain mitä he olisivat halunneet. Sellaista elämä on, ihan turha hurskastella.
Ja lapset ovat tyytyväisiä lahjoihinsa- emme myöskään edes halua heille mitään krääsää, saavat 2-3 lelua, muut on jotain hyödyllistä. Koska on ihan sairasta ostaa niitä leluvuoria.
Kyllä vika on ihan sun kasvatuksessa jos lapset näyttää hapanta naamaa joulusta toiseen.
Meillä myös lapset saavat vähän lahjoja, joista yksi erittäin toivottu ja odotettu.
Viime vuonna lahjarikas 6-vuotias serkkutyttö sai ainakin 100 lahjaa, joista rikkoi ja sottasi surutta. Eikä tuntunut välittävän yhdestäkään niistä! Ei saanut nautintoa mistään niistä...
Hirveästi kuitenkin kehui mitä sai - ja meidän silloin 4-vuotias lapsi siihen, minä sain sen minkä haluaisin - yksi lahja riittää, että en muuta halunnutkaan. Ihanan lahjan sain ja sen lisäksi halasi saamaansa lahjaa!
Toki olemme opettaneet itse, että lapset saavat vain yhden lahjan - toivotun sellaisen... Ihan turhaa ostaa satoja. Ei niitä lapsi arvosta kuitenkaan. Yhdessä lahjassa on se voima! Liian helposti saatua ei osaa arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on neljä sisarusta, joten lahjamäärät eivät päätä huimanneet. Eikä tarvinnutkaan, sillä lahjoista oli todella kauan riemua ja yleensä saimme juuri ne, mitkä toivoimmekin saavamme.
Koska vanhempani ovat eronneet, vietin joka toisen joulun isälläni. Isäni vaimon lapsenlapsi oli lähes aina myös paikalla. Ja kyllä muistan sen masentuneen olon kun minä sain n. 5 lahjaa, ja tämä toinen lähemmäs 50 lahjaa. Tämä toinen jopa välillä nälvi siitä kun " äitis on niin köyhä" .
Vasta lähempänä teini-ikää aloin päästä siitä yli.
Minua on tietenkin (etenkin keskustelun alla olleen vuohi-teeman myötä) hiton helppo syyttää synnynnäisestä materialismista tms., mutta väittäisin, että tuntemukseni olivat melko tavallisen lapsen tuntemuksia.
3 on aivan liian vähän. Osta vähintään 8 lelua. Ei niiden kaikkien tarvitse kalliita olla. Pääasia, että ovat mieleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tosiaan kovin kiva tilanne lapsillesi. Mitä jos olisitte aaton erillään tuosta serkun perheestä? Tavat ja perinteet on aika ajoin syytä muuttaa fiksummiksi. Morre kertoi, että hänelle oli jäänyt ikävät muistot, minkälaiset sinun lapsillesi jäävät?
On muuten ihan älytöntä vetää tähän vertailuksi jotain Romanian lastenkoteja, häpeä vertailija. Mutta jos olet elämässäsi paljonkin tehnyt työtä näiden orpojen eteen, niin anteeksi.
Kertoo jotain vanhemmista. Että roinaa pitää saada- siinäkö se juttu on? No, tiedän kyllä aikuisia, joita myös ahdistaa jos eivät saa jouluna paljon paketteja. Mutta en sanoisi että siinä on jotain fiksua- päin vastoin.
Ei niille lapsille kannata opettaa kuluttamista- se oli sodan puutteesta kärsivän sukupolven juttu. Uskoi sitä tai ei, ilmastonmuutos on tulevien sukupolvien todellisuutta- vaikka olis joulu. Ja kaikenlainen kuluttaminen lisää ongelmia.
Vaikka en lapsiani asialla ahdistakaan, niin on aika helppo opettaa heitä tyytymään siihen tarpeelliseen- ja niihin kolmeen leluun- koska se on jo tosi paljon suhteessa siihen, että muualla maailmassa ihmisiltä menee jo elämän edellytykset lämmenneen ilmaston vuoksi.
No ei ole mitään uutta että sitä asiaa ei haluta kohdata, vaan omista pikku skandinaaveista halutaan kasvattaa ökykuluttavia elintasoporsaita vaikka muut pääsis hengestään. Ja kyllä- siitä ilamastosta olet vastuussa sinäkin- ei joku muu.
Juur oli lehdessä, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat luonnonkatastrofit on surmanneet tänä vuonna jo melkein 2 miljoonaa ihmistä. Sen rinnalla ne kolme oikeesti turhanpäiväIstä lelua on PALJON.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitäkin ihmettelen, eikä lapsesi voi leikkiä joulun serkkujansa kanssa yhdessä niiden serkkujen lukemattomien lahjojen kanssa? Kai kaikille lapsille yhdessä leikkiminen on kivempaa kuin yksin lahjojensa ihmettely?
Eli paketteja ei paljon, mutta eivät lapset vielä ole tajunneet, että muut saavat paljon enemmän kun eivät ole sitä näkemässä.
Meillä lapset ovat siis 6v, 5v ja 1v.
Isovanhempia lapsillamme on kaksi ja he ostavat yleensä yhden lahjan yhteiseksi kahdelle vanhimmalle lapsellemme. Joten ei siis tavaravuorta sieltäkään :-)))
Meillä lapset saavat suunnilleen sen 10 pakettia per nenä ja noistakin osa on ollut jotain pientä ja tarpeellista eli esim. toppahanskat. Olemme aina ostaneet myös yhden jonkun ison lahjan vanhemmille lapsille yhteiseksi, esim. legolinnan. Tänä vuonna isompi lahja on Wii.
Eli vaikka lahjat ovat määrältään vähäiset eikä kaikki lahjat ole isoja paketteja, niin pahalta mieleltä on helppo ollut välttyä kun olemme olleet keskenämme kotona. Se on suhteellisen helppoakin kun sukua on vähän.
Vierailija:
Eli vaikka lahjat ovat määrältään vähäiset eikä kaikki lahjat ole isoja paketteja, niin pahalta mieleltä on helppo ollut välttyä kun olemme olleet keskenämme kotona. Se on suhteellisen helppoakin kun sukua on vähän.
Muistan, että jälkikäteen toisten lahjamäärästä kuuleminen ei lainkaan aiheuttanut samanlaista mielipahaa kuin siinä konkreettisessa eriarvoisessa tilanteessa oleminen.
Serkun vanhemmat vois vaikka sanoa lapselleen, että on rumaa leuhkia tms. Ei mene ehkä kerrasta jakeluun, mutta jos selittää, että toisilla tulee paha mieli leuhkimisesta, niin ehkä sanoma joskus uppoaa?
Alue: Aihe vapaa
ollut ongelmaa, kun omamme ovat saaneet hartaasti toivomansa lahjan. Se on riittänyt. Mutta eivät lapsiparat saa lahjoja kuin syntymäpäivänä ja jouluna.