Mun oma äitini ei ole millään tavalla kiinnostunut anopistani.

Meillä ainakin niin, äitini ei siksi koskaan halua kuulla oikein mitään kenestäkään.

Me olemme olleet naimisissa 10 vuotta, sitä ennen seurusteltu useampi vuosi ja siltikään mieheni ja minun vanhemmat eivät ole koskaan tekemisissä.

Anoppini joskus kysäisee mitä minun vanhemmilleni kuuluu, mutta minun äitini ei kyllä kysy koskaan mitä minun anopilleni kuuluu.



Ovat tavanneet vain meidän lastemme kastajaisissa, eivät varmaan muulloin.

Ei sillä että äiti olisi erityisen itsekäs tai ylpeä, mutta onpa vaan niin sisäänpäinlämpiävä ja epäluuloinen, että se ei oikeasti tajua, että jotkut vaan alkavat tapaamaan ja tutustumaan jonkun ihan vieraan ihmisen kanssa. Siis sellaisen jota eivät tunne ollenkaan. Miten se on edes mahdollista..?

Mutta minä kyllä vähän kyseenalaistan tässä kohtaa äitini toimintaa. Mistä ihmeestä se kielii, onko mustasukkaisuutta vai mitä? Onko hän niin epävarma omasta äitiydestään. En ymmärrä.



ap

jos äitini puhuisi tai kyselisi anopistani! Miksi ihmeessä??

joten sinänsä tärkeä ihmissuhde. Siksi.

Eli mun äiti on vaan sellasta ihmislajia, joka ei koe, että tapana on tutustua tyttären anoppiin. Kun anoppi ei ole sukua hänelle, niin mitäs sitä ventovieraista kyselemään.



Mitä muuten nämä anopit ovat tosilleen? Siis onko sukulaisuussanaa minun ja mieheni äideille, kun he puhuvat tosistaan?

-5-

Ukit käyvät keskenään metsällä ja soittelevat varmaan viikottain. Juhannukset viettävät yhdessä mökillä, meitä ei sinne kutsuta. Ennen lasten syntymää oltiin mekin siellä, mutta lasten synnyttyä ei ole enää meidän seura vissiin kiinnostanut. Mua nyppii se kun puhuvat meidän asioista keskenään, meidän kanssa kummatkaan vanhemmat eivät juurikaan ole tekemisissä. Lapsia eivät halua luokseen, kai liian vaivalloista. Meillä lapset jo koululaisia.

enkä ole hänelle sukua.

Oikeasti? En ole ikinä kuullut.

Miksi pitäisi?

Se tuntuisi juoruilulta. Tapaavatko teillä joskus?

Omassa suvussani me kyllä tunnemme toisemme kummaltakin puolelta. Esim. isäni vanhemmat ja äitini vanhemmat ovat aina olleet tekemisissä. On hienoa, että omat mummuni tulevat hyvin juttuun ja vietämme usein juhlia yhdessä. Tunnen samoin myös jopa enojeni ja tätieni anopit jne.

meillä minun anoppini ja appikukkoni tuntevat jopa siskoni anopin ja appiukon... Ollaan oltu porukalla ulkomaillakin!

Eli tapoja löytyy monia!

Näkivät häissämme ja seuraavan kerran anopin hautajaisissa. Väliä lähes 20 vuotta. Mielestäni aivan ok. Vieraitahan he ovat toisilleen, lisäksi ikäeroa heillä oli 15-20 vuotta.

Vierailija:

joten sinänsä tärkeä ihmissuhde. Siksi.

Anopilla ei ole kyllä mitään sijaa minun elämässäni, en ole nähnytkään viiteen vuoteen, täysin merkityksetön ihminen. Eikä todellakaan ole minulle mitään sukua.