Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ehdotin eilen 4 vuotiaalle lapselleni etta menisi asumaan viikoksi jonkun muun perheen luo, kun me ei nakojaan hanelle kelvata.
12.12.2007 |
Totesin vain tuon hänelle sen jälkeen, kun nuket taas kerran lensi seinään niin että tapetti rullaantui ja yks päin ikkunaa. Onneks ei hajonnut.
Ihme kyllä en menettänyt malttiani. Taidan olla liian kyllästynyt noihin kohtauksiin.
En jaksa enää tapella. Olen todella poikki. Meille tuli uusi vauva taloon. En ymmärrä miksi esikoinen on tuollainen, kun saa huomiota ylenpaljon ja saa olla mukana vauvan hoidossa jos häntä huvittaa. Ei velvoiteta siihen. Vauva nukkuu parhaimmillaan 4 tuntia putkeen ja se aika ollaan aina tytön kanssa ja katsellaan ja ihastellaan hänen touhujaan ja tehdään kaikkea yhdessä. Kavereitaan näkee 5 krt viikossa vähintään.
Sitten riittää että ilmoitan et ruoka on valmista tai et alkaa nukkumaanmeno tai muu mikä hänelle ei kelpaa juuri silloin nii sitten alkaa tavarat lentämään.
Tuosta eilisestä lapsi tietenkin hermostui ja itki holtittomasti. Sanoin että rakastamme häntä yli kaiken, mutta olemme väsyineitä hänen käytökseensä ja hän voisi mennä kokeilemaan, olisiko jonkun muun luona kivempaa.
Tyhmää kun sanoin, mutta sillä hetkellä sitä tarkoitin. Miten lapsi selviää asian yli vai tuliko ikuiset traumat?
Kommentit (7)
tyhmästi toi on kyllä sanottu. Oma äitini on minulle tuollaista hokenut ja pelkään vieläkin, että hän heittää minut ulos (asun kotona vielä 4kk).
Toi käytös ei oo normaalia ja jos ette pysty perheen voimin asiaa ratkomaan, niin kannattaa viedä psykologin juttusille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meinaan mieti tilanne, jossa miehesi tuo uuden vaimon teille istuu ihan yhtäpaljon soffalla molempien kanssa käy yhtäpaljon shopailemassa ja viettää petissäkin yhtäpaljon sen toisen kanssa. mitä luulet kolahtaisko mustasukkaisuus vaikka saisitkin ylempalttisesti huomiota osaksesi?
ja kyllä se selviää " traumasta" unohtaa asian pian. Koeta vaan jaksaa.
kyllä se siitä tasaantuu.
saako siitä hullun leiman ja jonkun merkinnän papereihin et on huono äiti? täällä ainakin neuvolantäti ei ota mitään tosissaan. kun sanoo että on aivan loppu, ehdotus on mennä shoppailemaan ja laittaa lapset jollekin hoitoon pariks tunniks
mutta jos silmäpussit ovat sysimustat ja melkein leuassa asti, kun unta ei ole saanut 3kk, ei se shoppailu ehkä ole se paras vaihtoehto.
mut aika hölmösti oli sanottu... Kyseessä on pieni lapsi, ei ne aina käyttäydy järkevästi!
mutta tiedänpä eräänkin äidin joka piti 2 ja 4 vuotiaille lapsille mykkäkoulua 7 tuntia. Kun isi oli reissussa, sit ylpeenä kertoili kuinka lapset oli sen jälkeen kilttejä kunhan vaan uhkas et lopetanko taas puhumisen.
Isä ku kotiutu lapset hädissään kertomaan et äiti ei puhu.
Siis miettikää: Aikuinen ihminen nokkiintuu lapsilleen niin että on 7 tuntia puhumatta.
Pikkusen voi olla lapsilla turvaton tunne. Toosi aikuismaista ja vastuullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös yhtä hullunmyllyä uhmiksen ja vauvan kanssa. Jaksan silloin paremmin jos olen saanut nukuttua, mutta harvoin näin on.
Tuskinpa ap:n lapselle traumaa tulee. Tai sitten tulevaisuudessa on paljon ongelmaisia nuoria, kun äidit ovat keinolla millä hyvänsä villikkonsa kasvattaneet.
Ihan liikaa nykyisin vouhotetaan kaikesta. Hitto elämäähän tämä on!
Alue: Aihe vapaa
ymmärrän kyllä väsymyksesi tilanteeseen. Minä pyytäisin lapselta anteeksi, koska minä en sitä olisi tarkoittanut.