Lue keskustelun säännöt.
Lukuinto jo pakkomielle lapsellani?
12.12.2007 |
Tyttöni (5-vuotias) oppi lukemaan pari kuukautta sitten (ei opetettu, vaan ihan itse oppi) ja sen jälkeen ei ole mikään jäänyt lukematta. Olen kannustanut lukemaan kirjoja ja niitä hän lukeekin, saattaa lukea monta (=enemmän kuin kymmenen) sellaista vasta lukemaan oppineille suunnattua kirjaa päivässä, mutta lukeminen ei jää kuitenkaan tähän. Lisäksi hän lukee kaiken mitä näkee ympäristössä (tämän vielä ymmärrän, onhan lukeminen vielä hänelle uusi ja ihmeellinen taito), kuten kauppojen, teiden, kylttien nimet/tekstit.
Mutta kaiken lisäksi jos minulla jää vaikka englanninkielinen kirja pöydälle, saattaa tyttöni tulla " lukemaan" sitä, ymmärtämättä kuitenkaan sanaakaan. Lisäksi hän lukee pakkaustekstit, vaikka saksaksi. Illalla häntä on vaikea saada nukkumaan, kun hän vaan sanoo, että saanko lukea vielä yhden kirjan/yhden sivun. Tyttäreni on ollut aina aika hiljainen ja leikkii mielellään yksin. Nyt lukeminen vie jo häneltä lähes kaiken leikkiajan, eli aikaa ei jää enää leikkeihin (joita pikkusiskon kanssa ollut).
Onko tämä ihan normaalia uuden taidon harjoittelua, vai onko tämä jo mennyt vähän yli?
Kommentit (9)
Vierailija:
Aikuisena mulla on diagnosoitu persoonallisuushäiriö. Onhan teillä perheessä kaikki kunnossa? Minä pakenin siihen lukemiseen.Tai sitten lapsesi on vaan innostunut uudesta asiasta ja menee ohi.
Kyllä meillä on ihan kaikki kunnossa. Lapsi on kyllä aina ollut melkoisen hiljainen ja leikkinyt mielellään ihan itsekseen. Nyt sait kyllä minut huolestumaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä vähän vastaavaa 6-vuotiaan kanssa ja lisäksi hän odottaa päivittäin että luen hänelle pitempia ja paksumpia kirjoja.
Painostavat kotiolot ei meillä ole. Tyttö rakastaa yli kaiken kirjojen lukemista ja satujen kuuntelemista. On tykänny ihan yks vuotiaasta lähtien.
Meillä tyttö selvästi nauttii kun on oppinut lukemaan itse.
Uskon että laantuu vähän. JA mä kyllä kehotan lasta myös leikkimään siskon kanssa.
on muutenkin ollut aina syrjään vetäytyvä ja leikeistä hieman sivuun jäävä ja nyt kun oppi lukemaan niin istuu vaan kyläilyreissuillakin aikuisten seurassa olohuoneessa nenä kiinni kirjassa kun muut leikkivät... minusta ainakin vaikuttaa hieman liialliselta, mutta kai se ihan ok on?
Viet vaan paljon ulos, että tulee leikittyä vähän riehumisleikkejäkin.
Ihana fiksu lapsi sulla, ole ylpeä!
tuo ulos vienti on hyvä idea. paljon ulkoilua niin tulee myös sit luonnostaan niitä leikkejä ja liikuntaa.
t. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta, että lapsen lukuintoa pitäisi rajoittaa. Itse kun opin lukemaan 5-vuotiaana, äiti oli hermostua kuin luin bussissa kaikki ohikiitävät kaupannimet ja katukyltit ääneen. Olin vaan niin innoissani. Anna lapsen iloita uudesta taidosta ja lukea niin paljon kuin sielu sietää.
Kuulostaa vähän tollaselta vanhanaikaiselta ajattelulta, että lukeminen pikaisi ihmisen.
Helpottavaa kuulla, että pidätte (suurin osa) tätä vain alkuhuumana. Jotenkin se vain vaikuttaa niin hassulta, sillä en ole koskaan nähnyt kenenkään innostuvan noin.
Toki olen kannustanut lasta ja täytyyhän meidän hakea jatkuvasti kirjoja kirjastosta :) Luen itsekin lapselle, koska pienemmänkin täytyy saada kuulla satuja.
10 (?) en todellakaan pidä lukemista mitenkään paheksuttavana, mutta minusta on outoa, että hän lukee vaikka vieraskielistä tekstia jos muuta ei ole (tosin usein kysyy mitä mikäkin sana tarkoittaa). Muuten en olisikaan huolissaan, vaan pidän lukemista todellakin hyvänä asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harjoitteluahan tuo on.
Meidän lapsista kaksi on oppinut lukemaan alle 5 -vuotiaana ja ihan samanlaista innostusta oli alkuun. Ja kun kaikkea lukemaansa eivät ymmärtäneet, niin pommittivat vanhempiaan kysymyksillä tyyliin " mitä tarkoittaa alijäämäinen?"
Harrastivat myös sanojen lukemista ylösalaisin eli kun luin lehteä pöydän toisella puolella, niin tavasivat toiselta puolelta sanoja ja hihkuivat onnesta pystyessään hahmottamaan sanat.
Tuo alkuvaihe meni ajallaan ohi, lukuinnostus on kuitenkin pysynyt ja hyvä niin!
Aikuisena mulla on diagnosoitu persoonallisuushäiriö. Onhan teillä perheessä kaikki kunnossa? Minä pakenin siihen lukemiseen.
Tai sitten lapsesi on vaan innostunut uudesta asiasta ja menee ohi.