Avoliitto muuttuu seurusteluksi, sama mies, onko kokemuksia?

Jotkut eivät tunnu pääsevän toisistaan irti, mutta eivät myöskään osaa käsitellä ongelmiaan. Sitten palataan hirveessä ikävässä toisen luokse ja roikutaan puolin&toisin niissä vanhoissa mielikuvissa ihanasta suhteesta.



Teillä on suhteessanne ongelma/ongelmia, jos olette eroon päätyneet. Uusi suhde ei onnistu yhdessä tai kumpikin erillään, ellette käsittele ongelmianne. Miettikää mistä ne johtuvat ja mitä niille voi tehdä. Menkää pariterapiaan tarvittaessa.



Monesti ihmisillä on joku " perusongelma" , ristiriita, jota he raahaavat mukanaan läpi monien epäonnisten suhteiden. Kun ratkaiset sen, voi suhde onnistua. Molemmilla osapuolilla voi olla omat ongelmansa. Esim. toinen ei osaa sitoutua ja luottaa, että kumppani ei lähde kävelemään. Toinen taas ei luota kumppaninsa harkintakykyyn ja on sairaalloisen mustasukkainen. Molempien pitää ratkaista oma ongelmansa liittyen suhteeseen. Vain silloin suhde voi toimia.



ps. toiselle ei voi myöskään mennä sanomaan, ettähei sulla on nyt tällainen ongelma. Anna kumppanillesi mahdollisuus oivaltaa itse omansa ja ratko sinä omasi.



Onnea yritykseen! Toivottavasti saatte suhteenne kasaan.

Muuttivat siis yhteen pian seurustelun alkamisen jälkeen ja asuivatkin jokusen vuoden avoliitossa, sitten alkoi kiristää. Totesivat, että oli jäänyt se suhteen tapailuvaihe ja seurustelu elämättä, heti oltiin alettu " leikkiä kotia" . Kumpikin oli vielä siinä vaiheessa elämäänsä, että kaipasivat tilaa, omaa aikaa ja rauhaa, vapautta, tapailua...Mutta rakastivat silti toisiaan. Ottivat siis ikäänkuin askeleen taaksepäin suhteessaan.



Lähipiiri oli toki ymmyrkäisenä tästä kehityksestä, mutta hyvin toimi. Asuivat vajaa kaksi vuotta eri asunnoissa, ja seurustelivat " normaalisti" . Sitten kokivat olevansa valmiita ja varmoja sitoutumisesta. Tänä päivänä kihloissa, odottavat esikoistaan ja ensi kesänä menossa naimisiin.



Teette juuri niin kuin teistä tuntuu, ettekä välitä siitä, miten " kuuluisi" tehdä. Toki päätöksiä kannattaa punnita tarkkaan ja tunteitaan analysoida. Paljon on näitä " vanha suola janottaa" -tapauksiakin, joissa palataan aina vaan yhteen jostain riippuvuudesta, eikä ymmärretä viheltää peliä poikki siinä vaiheessa, kun ongelmia tosiaan on liikaa saada enää toimivaa suhdetta aikaiseksi. Mutta jokainen pari on oma tapauksensa. Se, mikä sopii toisille ei välttämättä sovi tosille ja toisin päin.

että mentiin liian pian avoliittoon. Oltiin kiltisti ettei tule riitaa ja tullaan toimeen. Kun asioista ei uskalleta puhua ja tunteita näyttää, ei myöskään pääse toista niin lähelle että syvä yhteys pääsee syntymään. Tätä yhteyttä suhteemme oli vailla. Nyt kun ollaan oltu erillään, tuntuu että yhteys on vahva ja suhteessamme oli paljon asioita joita en haluaisi heittää pois. Tuntuu että haluaisin päästä yrittämään uudestaan.

Niitä pitää vaan harjoitella. Meilläkin harjoitellaan jatkuvasti. Minä en saa sanottua, miksi on paha mieli, mies ei osaa kysyä ja sitten mökötän. Kukaan ei ole ajatustenlukija, mutta omat ajatukset voi jakaa. Toista ei pidä syyllistää omista tunteistaan ja puhumattomuudesta. Loukkaantua ja suuttuakkin saa, mutta tappelemaan ei kannata ryhtyä. Asioista voi aina puhua. Erimielisyyksiä ei kannata " haudata" , koska silloin tulee molemmille vain pahamieli. Sopikaa yhdessä kompromissi, silloin kumpikin " voittaa" .

what' s the point?



Kannattaa päästää irti vaikka se tekeekin kipeää. Jossain odottaa parempaa, joku, jonka kanssa voi perustaa oman kodin ja perheen.