Musta tuntuu että olen monesti ihan pihalla keskusteluista!
Esim eilen: tarhan eteiseen kerääntyy muutama muukin äiti kanssani lastaan hakemaan, ovat vielä leikeissä joten odottelemme.
Emme mielestäni tunne toisiamme kuin " tarhahakujen" kautta. Yksi alkaa puhua työtilanteestaan ja muut ovatkin mukana keskustelussa, asioita puidaan syvältäkin, ei vaan pinnallisesti. Täh? En edes tiedä, mitä tuo toinen tekee työkseen, joten en voi osallistua keskusteluun. Luulin että muutkaan eivät tiedä, mutta ei siltä vaikuta....
Sitten aletaan miettia erään tytön synttärijuhlia. Häh? En ole niistäkään kuullut yhtään mitään, lapseni ei koskaan kerro mitään päivistään tarhassa kun ei kuulemma muista. Vai mistä nuo kaikki muut ovat niistä kuulleet?
Vastaavia tilanteita muistan kouluajoilta asti. Enkö siis hallitse small talkia, vai tuntevatko nuo toiset toisensa jotakin muuta kauttakin??? Vai ovatko ihmiset niin taitavia keskustelijoita, (juuri nuo paikalle sattuneet) että voivat antautua keskusteluun ihan tuosta vain kenen kanssa tahansa?
Kommentit (2)
Samoin voi kysyä kenen synttäreistä on kysymys. Luulisin, että vanhemmissa olisi joku, joka haluaisi asioista sinuakin tiedottaa, jos osoitat olevasi kiinnostunut. Rohkeasti vaan kysymään. Ja säästä (esim. Olipas märkä ilma..) voi aina jotain mainita, jos ei muuta keksi, eikä ole muuta puheenaihetta kesken. =)
En itsekään ole mitenkään taitava small talkissa, mutta pikkuhiljaa kehittynyt asiassa vähän parempaan suuntaan. Rohkeutta vaan peliin.
Mulla riittää juttua kaikkien kanssa vaikka mistä ja usein on kivaakin.