Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja kaivataan
11.12.2007 |
Onko meillä muuta vaihtoehtoa kuin ero? (Ja kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa lukea ja vielä kommentoida) Noin 2v sitten sain teitää, että mieheni ja " ystäväni" olivat pelehtineet 3:sti ja vauvahan siitä oli tulossa. Olisin silloin jo lähtenyt, mutta olimme juuri ostaneet talon joten sovimme yrittävämme.
Meni hyvin pitkän aikaa, mutta lapsemme syntymän jälkeen mieheni hermostui kerran pikkuasiasta ja rupesi tönimään minua vauva toisessa kainalossa. Siitäkin on jo aikaa, mies sivuutti asian, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Olen miettinyt muutenkin suhdettamme ja todennut että minä en saa mitään tästä. Meillä ei enää halata, ei pussailla (edes seksin yhteydessä, mitä sitäkin pitää olla 3-4krt/vko). Meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapsi (nyt 8kk), talo ja velat. Alkaa kovasti tuntua, että olen ansainnut parempaa, tarvitsen hellyyttä ja haleja edes joskus, mutta mieheni ei kuulemma osaa. (ennen kyllä osasi...)Ja kännissä kyllä halailee muita naisia. Onko edes muunlaisia miehiä? ts. paraneeko vaihtamalla. Eikä meillä puhuta enää mistään " oikeista" asioista. Tuntuu kuin olisin pelkkä kotipiika joka on jalat levällään aina miehen niin tahtoessa. Antakaa immeiset jotain neuvoja/ajatuksia, olen ihan sekaisin pähkäilyineni.
Kommentit (17)
Vähän samaa mietin. Meillä ei ole pettämistä, mutta mies tekee koko ajan töitä. Viikonloput ja itsenäisyyspäivän ja tulee töistä iltaisin vasta kahdeksalta. Olen kotiäitinä kahden lapsen kanssa ja tuntuu ett en pääse minnekään. Mulla ei ole harrastuksia eikä meillä ole autoa, koska miehen mielestä ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oliko teillä talon myynti ja miten se meni? Kun puolet on mun nimissä, niin jos mies haluaa ostaa sen itselleen, niin miten sitten? Entäs jos muutan pojan kanssa, niin saanko mitään tukia (olen kotiäiti) jos vielä jään kotiin ja jos talo myydään eikä mene kaupaksi. Koska silloinhan omistan puolet talosta. (tai pankki omistaa..) Sitä ihan järjestely/paperi asiaakin on niin paljon, että en tiedä miten yksin selviän.
Ihmettelen, että olet jaksanut tähän asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pariterapia on huuhaata, niin mitäs av:lta saadut neuvot sitten??? Minusta on aina sääli jos pienen lapsen vanhemmat heti luovuttavat ja eroavat. Ensin pitäisi yrittää hakea apua. Ammattisellaista. Mutta sinuna ehkä jo eroaisin, jos ei itselläsi ole edes mielenkiintoa hankkia apua suhteeseen.
4 teksti. Oiken kylmät väreet kulkee. Voiko sitä tosiaan olla noin sokea omassa suhteessa.. :( Kun ei omasta mielestä ole mitään. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän mulla olis haluja, mutta miehellä ei. Olen itse monet terapiat ammattilaisten kanssa nuorempana käynyt. Miehen motto on, että olen tällainen kuin olen, enkä muuksi muutu.
Miten olisi uhkavaatimus miehellesi: parisuhdeterapia tai suoraan ero? Ei toi suhteesi kuitenkaan kovin hyvältä tuommoisenaan kuulosta. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, vaikeaa aikaa elät. Ihan varmasti ansaitset parempaa, tämä on elämää jota elämme kerran vain. Ota kaikki siitä irti. Olet rakastamisen arvoinen. :)
Mistä sitä saa voimaa sen kaiken läpikäymiseen. Olen pitkään miettinyt että alkuvuodesta alan toimia, mutta mutta... Talo pitäisi myydä (omistan puolet) ja etsiä asunto ja jne. Onko kellään kokemusta mitä se vaatii? Masentaa niin koko ajatus, kalvaa vain että tuleeko sitä kumminkaan lähdettyä.. Aargh. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en takia. Voin kertoa, ei kannattanut. Asiat järjestyy, kun saat vain alulle.
aborttia susikkaan, niiin oon iloinen että semmonen tehtiin. Eli ei oo muksua. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paremman löydät varmasti ja paremman olet tottavie ansainnut!
" Niiskuneiti oli löytänyt kevään ensimmäisen krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esille lämpöisestä maasta eteläisen ikkunan alla eikä ollut edes vihreä.
- Pannaan lasi sen päälle, Niiskuneiti sanoi. Siten se selviää kylmästä yöstä.
- Älä pane, sanoi Muumipeikko. ... Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia."
Tuo lohdutti kerran kovasti minua ^, ehkä siitä on nyt apua sinulle.
t.4
kun ei oikeen ystävää oo ja kaikki neuvot ja kommentit luen mielellään. Pää vaan hajoaa, jos joutuu itestään tähän mennessä suurinta päätöstä murehtimaan. :(
-ap
Itse tein päätöksen ja aloin toteuttamaan sitä. Siinä sitten oli miehen suku ja oma suku (!) niskassa, miksi jätän hienon talon, hajotan lasten perheen ja jätän niin hienon (!) miehen.
Onneki minulla oli ystäviä tukena, varmaan olisin muuten perunut lähtöni. Oli kamalan rankkaa aikaa.
Eli jos päätät erota, tee velmisteluja etukäteen, ettet tipahda tyhjän päälle. Ainakin asunto täytyy olla katsottuna. Lapselle hoitopaikka hakuun, itselle työ hakuun jne.