Tuleeko tytöstäni huono ihminen

olet ihan tavallinen ja se riittää

siis muuta kuin päivähoitoa? Ja onko toi järjestely oikeudenmukaista pojillesi? Ei heidän pitäisi olla äidin roolissa. Kuulostaa murheelliselta, tuo tilanne. Voisko sitä mitenkään muuttaa?

Ei kuulosta hyvältä

..mitä itse teet, kun lapsi on isoveljensä kanssa? Oletko kuitenkin kotona, läsnä? Huolestutti tuo, kun sanoit, ettet jaksa hoitaa lastasi. Entä jos saisit jotain apua kunnalta? Ovatko isoveljet riittävän vanhoja huolehtimaan pikkusisarestaan, ethän sälytä heidän harteilleen mahdollisesti liian isoa taakkaa liian nuorena?

Jos olet väsynyt ja masentunut, puhu ihmeessä asiasta neuvolassa. Pyydä kotiapua. Onko lääkitystä?

Ihmetytti tuo edellinen kommentti, että olet "ihan tavallinen". Ei ole tavallista, ettei jaksa lastaan hoitaa. Hae apua!

En koe olevani ongelmainen enkä halua apua kunnalta, saatika mitään lääkitystä tms. En vain pidä pikkulapsista, enkä jaksa leikkiä heidän kanssaan tai kuunnella heidän juttujaan. Isoista kyllä pidän, sellaisista kuin poikani (9-14v). Halusin heidät koska tiesin heidän kasvavan joskus isoiksi. Vaikka oli kyllä hermot usein kireällä kuin viulunkieli kun olivat pieniä. Tätä vimppaa ei suunniteltu, oli vahinko.

Kun likka oli pienempi, meillä oli au pair, joka oli enimmäkseen tytön kanssa. Se sopi minulle. Mutta nyt pojat haluavat mieluummin hoitaa itse, koska haluavat sen au pairin huoneen käyttöönsä. Oma valinta siis. Au pairin meillä ollessa kaikki 4 lasta joutuvat asumaan samassa huoneessa.



ap

olet ihan tavallinen ja se riittää

pienintä lasta. Se on erittäin epäreilua ja vahingollista isompien lasten kehitykselle.

Kuinka ihmeessä muodostat sitten myöhemmin suhteen tyttöösi, kun et ole häntä hoitanut pienenä? Jospa ne poikasi olivat kuitenkin onnellisemmassa asemassa, vaikka suutuitkin usein... olit kuitenkin läsnä ja yritit? Tuntuu että olet jotenkin luovuttanut tyttäresi kohdalla.

ja se oli ihan tavallista yhteisöllisyttä ja sosiaalisuutta



voimia ap:::)

t. isosisko 1960-luvulta

Miettii sitten isompana, että mikä hänessä oli vialla, kun äiti ei häntä rakastanut.

ja omani sentään on katuskitsofreenikko...

Tämänkin lainojen hoitaminen on meidän maksukyvyn ylärajoilla. Ja pojista en ole pätkääkään huolissani, minusta tämä on heille vaan hyväksi. Ei meillä muutenkaan mitään täysihoitoa pidetä - pojat siivoaa ja laittaa ruokaa. Se juuri on yksi niistä syistä miksi en pidä pikkulapsista kun heidän puolestaan täytyy tehdä tällaisia asioita. Kyllä kunnon lapsi on myös hyödyksi perheelleen ja samalla se on hänelle pääomaa tulevaa elämää varten. Pilallepassattuja uusavuttomia kasvaa nykyään ihan liikaa.

Tytön tilannetta vaan joskus tulee mietittyä kun tämä hoitomalli sujuu niin hyvin että ei paljon tule oltua tytön kanssa tekemisissä... itse olen välillä töissä, välillä harrastuksissa (kuntosali, järjestötoiminta...), aika paljon myös kotona, jolloin teen kotitöitä tai töitä kotona tai olen vaan netissä...



ap

provoooo

suoraan porvoosta

kaikenlaiset ihmiset lapsia tekeekin :( toivottavasti olet nyt harrastamatta seksiä, enää ikinä..

tulet menettämään heidät kaikki joskus, luuletko etteiväyt lapset näe ettet heitä halua. liian suuri taakka on veljien harteilla. miten lapsi osaisi kasvattaa lapsen.. :( siis voitko tosissasi olla noin paha ihminen.



miten pirus tuo voi olla jonku mielestä normaalia. lapsi-parat :(

minulla on ERITTÄIN hyvät ja lämpimät välit poikiin. Juttelemme ja hulluttelemme paljon. He seuraisivat minua vaikka tuleen. Ihan aikuisen oikeasti. Ja totta kai haluan heidät ja totta kai he ovat vain lainassa ja lähtevät pian jo omilleen. En ole riippuvainen heistä!



t. ap

isoveljetkö tytölle sitten opetaa kuukautisista jne..



jos tää on totta niin ois syytä ottaa yhteys lastensuojeluun. ei ole normaalia ettei äiti halua viettää yhtään aikaa yhden lapsensa kanssa. oliko lapsi tyttönä pettymys, sulla jotenki sairas ihannoiva suhtautuminen poikiin ja tyttöä et siedä, onko tyttö ehkä sun kilpailija???? mietippä vähä, oiko syytä otta yhteys psykiatriin

kun itse sen määrittelee

vaikka "joutuukin" hoitamaan nuorempia sisaruksiaan. Niin minäkin jouduin, kaikkia kolmea nuorempaani, ensimmäistä jo 1,5-vuotiaana. Tiedän, että tämä ei ollut ihan ok, äitini oli alkoholisti, mutta siis tarkoitus oli vain tuoda esiin etten minä ainakaan siitä pilalle mennyt. Päinvastoin. Synnytyssairaalassa huonetoverit miettivät uskaltaako vauvan ottaa syliin ja mitäs nyt tehdään kun tuli kakat vaippaan, mulle nämä ei olleet mitään uusia asioita vaikka esikoislapsi olikin kyseessä.



Mutta toisaalta, naisena, eli joskus tyttönä olleena, muistan kyllä miettineeni lapsena miksen minä kelpaa äidilleni - miksei hän halua olla minun eikä sisartenikaan kanssa, vaan on mieluummin kännissä, ja voi olla että olisin miettinyt tätä myös jos äitini olisikin ollut jatkuvasti töissä/muissa vastuissa. Toisaalta lapselle on hyväkin ettei äiti ole 24/7 käytettävissä, ainakin mun tyttöni on sosiaalinen ja sopeutuu helposti uusiin tilanteisiin ja ihmisiin sekä tietää mitä tarkoittaa kun äiti sanoo että nyt äiti ei ehdi, mutta kun odotat hetken niin sitten, koska mä olen myös tehnyt töitä sekä järjestötoimintaa sekä ennen että jälkeen tytön syntymän. Mutta mä myös vietän aikaa tyttöni kanssa, joskus varaan ihan päiviä jolloin en tee mitään muuta vaan olen hänen kanssaan, ja teemme yhdessä jotakin spesiaalia.



Tosin, ap, mun mielestä sä äitinä päätät itse mikä on parasta sun lapsilles ja tytölles. Tytöillä vaan on usein kovempi tarve olla erityisen tärkeitä äidilleen, ja kuulemma, jos suhde äitiin jää muodostumatta, se vaikuttaa tyttöön enemmän kuin poikaan. Toisaalta sanotaanhan sitä myös, ettei koskaan ole liian myöhäistä luoda suhdetta lapsiinsa, eli tiedä nyt sitten miten se on. Mun on vaikea kuvitella sun tilannettasi, koska mä nykyään oikeasti viihdyn tyttöni kanssa, musta mikään ei ole ihanampaa kuin kuunnella 3-vuotiaan höpötyksiä ja touhuta hänen kanssaan :) mutta silloin kun hän oli vauva, niin vaikka pidänkin vauvoista ja ne ovat minusta söpöjä, en silti osannut olla oman vauvan kanssa. en vain tiennyt mitä olisin vauvan kanssa tehnyt, kun sen kanssa piti olla 24/7, ja vauva oli vielä melkoisen raskas hoidettava (koliikkivauva) eikä hän tuntunut tekevän muuta kuin vaativan multa koko ajan jotakin.



meillä jo tuo 3-v. osallistuu innolla siivoamiseen ja ruuanlaittoon, ja siitä on pyrittykin tekemään hänelle hauskaa ja luontevaa - isompana hän kuitenkin tulee näihin töihin osallistumaan ja piste, mä en myöskään aio mitään täysihoitolaa pyörittää. Apua hän toki tarvitsee vielä useamman vuoden näissä, ja perään täytyy katsoa kaikessa mitä tyttö tekee, mutta aika pientä se nykyään on verrattuna ensimmäiseen vuoteen kun tytön puolesta piti tehdä kaikki. Ja ainakin päivähoidosta on tullut paljon kehuja siitä, kun tyttö on niin omatoiminen, reipas ja taitava monissa asioissa, joita kaikki ikätoverit eivät vielä edes yritä, kuten pukemisessa. Meidän tyttö pukee itse, kun antaa vaatteet eteen, päivähoitoryhmässä on muutamia samanikäisiä/vähän vanhempia jotka eivät tee mitään vaan katsovat kuin hullua jos edes kehottaa laittamaan housut itse jalkaan.



Tästä tulikin pitkä viesti :)

väitteittenne ja otaksumienne kanssa.

Sitä vaan ihmettelen että miten jotkut kuukautiset olisivat tässä ongelma? Ihan varmaan noi veljet osaavat kertoa hänelle kaiken tarpeellisen mitä 3-vuotiaan täytyy tietää kuukautisista ;) Sitä paitsi luulen että olen tullut itsekin jo kertoneeksi, kyllä se likka on luuhannut niin monta kertaa vessassa kun olen vaihtanut kuukautissiteitä. En suinkaan tarkoittanut etten ikinä puhua pukahtaisi hänelle.

Ongelma on se että likka on liian pieni ja sellaisena liian rasittava. En halua olla pikkulapsen tarvitsevuuden kohteena. Tykkään kyllä pojista enemmän kuin tytöistä, mutta uskoisin että sama ongelma olisi "iltatähtipojallakin". Tilanne voi hyvin olla toinen tämänkin neitosen kanssa 10 vuoden kuluttua...

Toivottavasti jonakin päivänä havahdut olemaan äiti myös tälle tyttärellesi ennenkuin hänestä tulee sinulle riittävän vanha.. Silloin voi olla jo myöhäistä.