Millä viikoilla teillä käynnistetty jos arveltu että iso lapsi tulossa

Meillä on kaikki kolme lasta syntyneet käynnistyksen avulla, kuka mistäkin syystä. Keskimmäinen käynnistettiin juurikin koon vuoksi 39+0 tosin käyntiin lähteminen oli hidasta ja poju syntyi vasta seuraavana päivänä imukupin avustuksella. Ja kaverilla oli kokoa 4440g ja 54cm.

Kuopus käynnistettiin 41+3 jälleen koon vuoksi sekä pitkän sairaalamatkan takia. Tyttö syntyi 2,5 tuntia ensimmäisestä kunnon supparista 5min ponnistuksen jälkeen ja kokoa oli 4120g ja 52cm.



Nyt odotan neljättä ja täällä myös pienoinen paniikki tuosta tulokkaan koosta. Tänään kävin istukka kontrollissa ja samalla arvioittiin että tulokas olisi nyt 1650g ja näin ollen hieman keskikäyrän yläpulella.

Kätilö kertoi että ainakin tuossa meidän sairaalassa (K-HKS) on käytäntö muuttunut nyt niin että jos käynnistyskeen päädytään se tehdään jo rv 37-38. Myöhemmin sitten ilmeisesti päädytään mielummin sectioon?



Rimpe rv 30

Mulla käynnistys aloiteltiin viikoilla 38+3 ja kestihän se muutaman päivän ennekuin tulosta tuli, poika syntyi 38+6. Edellinen synnytys oli tosi vaikea suuren koon (yli 4,6 kg) vuoksi ja siksi siis käynnisteltiin ajoissa. Tämä vauva painoi 3,9 kg ja synnytys oli ihan lasten leikkiä edelliseen verrattuna. Paikkana meillä Koks. Nyt poika 2 kk

eli, itse sitä toivoin ja olikin lääkärin mielestä itsestään selvää, että käynnistellään, eli ei tarvinnut sen kummemmin vaatia.

Joskus rv 33 huomattiin et iso vauva tulossa, kävin synnytystapa-arviossa naistenklinikalla joskus rv 37-38 vaihteessa ja kokoarvio oli jo päälle 4kg. Laskettuna aikana kävin koon takia taas arviossa ja se oli 4,5-4,6kg. Kukaan ei maininnut mitään käynnistyksestä.

Ensimmäinen yliaikaiskontrolli 41+3 ja kokoarvio edelleen tuo 4,5-4,6kg. Seuraava yliaikaiskontrolli 41+6 ja kokoarvio 4,8kg. Onneksi synnytys käynnistyi spontaanisti tuona päivänä.



Moni kätilö ja pari eri lääkäriä selittivät mulle, että isoa vauvaa ei saada keinotekoisilla supistuksilla pois kohdusta helposti, ja että jos synnytys ei olisi pikkuhiljaa käynnistynyt niin olisivat suoraan leikanneet. Ei mitään käynnistely-yrityksiä siis.



Synnytys kesti 11,5h ja jatkuvasti jouduttiin supistuksia jollain lailla ärsyttämään kun meinasivat hyytyä vauvan koon vuoksi. Vihdoin viimein, helpon ponnistusvaiheen jälkeen syntyi poika 4850g 55cm ja py 38,5cm.



Omalla kohdalla olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, ainoastaan sen takia oli vähän vaikeaa kun oli menevä 2,5 -vuotias esikoinen kotona ja en pystynyt juurikaan liikkumaan kun tuntui et massussa oli iso kivi...

Ihmettelen, miksi yksikään lääkäri ei puhunut missään vaiheessa käynnistyksestä yhtään mitään!!

Näin siis naistenklinikalla, joka on suomen erikoistunein synnytyssairaala luullakseni.

Meidän esikoinen oli syntyessään 55 cm/4260 g. Kokoa arvioitiin ultralla muistaakseni synnytysviikolla ja todettiin yli nelikiloiseksi, mutta käynnistystä ei edes ehdotettu, kun lantioni oli kuulemma tarpeeksi tilava. Kakkosen odotuksessa kävin muistaakseni viikolla 39 kokoultrassa ja silloinkin kommentoitiin vauvan olevan yli nelikilonen ja kaikki ok odottaa la:ta. Seuraava käynti sovittiin kuitenkin la-päiväksi, jolloin lääkäri arvioi vauvan olevan jo 4600 g. Saman tien kiireellä antoivat ensimmäisen käynnistystabletin ja tyttö syntyi saman päivän iltana. Kokoa oli " vain" 54 cm/4020 g eli meni heidän arvionsa hiukan mönkään - onneksi tähän suuntaan!



En tiedä onko nyt meille tulossa jotenkin erityisen suuri vauva vai onko kaupungin systeemit muuttuneet, mutta eilen kävin yksityisellä ultrassa ja kun kokoarvio oli nyt 2200 g, lääkäri laittaa mulle kokoarvioultran kaupungille jo viikoille 35-36. Sen verran isompi arvio on jo tässä vaiheessa, että luulenpa, että käynnistävät synnytyksen jo hiukan aiemmin. Tylsää sinänsä, sillä olisin synnyttänyt mielummin " spontaanisti" . Toki sektio on itsellenikin viimeinen vaihtoehto, joten hyvähän tuo käynnistyskin on.



Tässä kun on nyt koolla isojen lasten äitejä, niin onko teillä ollut kyse ns. sokerivauvoista? Mulla ei ole ikinä ollut sokeriongelmia ja lapset silti isoja. Tiedän, että kyse on pääasiassa geeneistä, mutta olisiko silti tarpeen välttää ylimääräisiä makeita? Onko sillä tilanteessani vaikutusta vauvan syntymäkokoon? No, onneksi mulla on lääkäreiden mukaan " täydellinen synnyttäjän lantio" (olen 180 cm pitkä), joten eiköhän tässä saada isompikin äijänköriläs puskettua pihalle ;-).



t. Jogu (31+0)

Elikäs ensimmäistä odotan ja nyt viikolla 26 sikiö on iso (1220g) ja itse olen todella pienikokoinen. Sokeritestin tuloksissa kaikki arvot olivat kohdallaan. Lapsen isä on kuitenkin ollut iso syntyessään.



Nyt minua mietityttääkin, että onko mitään mitä voisin tehdä, ettei lapsi noin hurjasta kasvaisi. Olen pari viikkoa ollut syömättä sokereita, kun olin aivan varma, että minulla on raskausdiabetes. Kasvu näytti kuitenkin vain kiihtyvän...



Minulle muuten sanottiin sairaalassa, että minut otetaan jo nyt kokoseurantaan, jotta vauva saadaan ajoissa pois. Vielä ei siis tarkemmista viikoista puhuttu.



Voiko ison lapsen taustalla olla muitakin sairauksia kuin diabetes?

niin lasta ei onnistu kasvattamaan herkuilla! Odotan kolmatta ja samanlaista herkuttelua tämäkin raskaus ollut, mutta nyt tulossa pikkuinen, laskettuna aikana arviolta noin 3,5kg.



Edellisessä raskaudessa, kun poju siis syntyi 4850g painavana, oli myös sokerit OK ja eivät meinanneet uskoa, vaan testasivat sitä pari kolme kertaa. Isot geenit pojalla, on nyt 3,5v ja edelleen iso ikäisekseen, 109cm.



Esikoinen mulla oli 3940g tyttö, ja hän on nyt ihan normaalikokoinen lähes kuusivuotias.



Tämä nykyinen masuvaavi on kaikista pienin vaikka samanlaiset syömistottumukset mulla taas pitkälti olleet. Eli varmaan tulee olemaan siro lapsi.



Minä ja mies oltiin molemmat pienehköjä kun synnyttiin, molemmat ihan lasketun ajan tuntumassa ja painoa 3,2-3,3kg kummallakin.

Mun suvussa on pitkiä miehiä, 189cm on isäni, ja ukkini toiselta puolelta syntyi yli 5-kiloisena eikä hänen äidillään mitään sokeriongelmia ollut, sille on paras merkki se että hän on edelleen hyvissä voimissa 93-vuotiaana eli ei diabeteksesta mitään merkkejä.



Eli mun tapauksessa tämä lähes viisikiloinen vauva ei ollut sokerivauva vaan geneettisesti iso. :-) ja ihana!

Vahvistit [b]Sintagma[/b] epäilyksiäni eli tosiaan mullakin taitaa olla vaan geeneissä " vika" (molemmissa suvuissa paljon pitkiä ihmisiä), että lapset ovat isoja. Eikös ne sokerit antaisi jo jotain merkkejä neuvolan normaaleissa pissakontrolleissakin? Lääkärikin toissapäivänä kommentoi, että mitä minä geeneilleni mahdan, kun kysyin, pystyykö syömisillä vaikuttamaan. Sen takia hiukan hymyilytti tänäaamuna puistossa yhden äidin kommentti: " Eiköhän olisi aika ruveta hiukan katsomaan mitä suuhunsa pistää?" . Syön toki ihan normaalisti enkä kaihda herkkujakaan, mutta painoa on nyt tullut 8 kg ja painoindeksi on normaalisit selvästi alle 25:n.



Mutta tosiaan pikkasen hirvittää toi painoarvio, kun tuosta melko suuresta esikoisestakin arvio oli viikolla 29+3 vain 1500g ja tästä tosiaan viikolla 30+6 2200g. On siinä melkoinen ero! No, onneksi nyt lupasivat seurata asiaa ajoissa, niin eiköhän sitä lähempänä hiukan selviä mitä on luvassa.



t. Jogu (31+1)

Meillä on kolme lasta ja ovat olleet aika erikokoisia, ensimmäinen 48 cm 2820 g py 34 cm, toinen 49 cm 3600 g, py 37 cm ja kuopus 52 cm ja 4400g, py 39 cm. Itse olen pieni, 155 cm.



Minä olen joka raskauden kohdalla syönyt ihan liikaa sekä rasvaista että makeaa ja jos vielä tulisin raskaaksi niin olisin kyllä vahingosta viisastuneena tiukalla dieetillä alusta asti.



Tämä kuopus eli iso vauva huomattiin vasta rv 36 viimeisessä lääkärintarkastuksessa ja heti seuraavalla viikolla olinkin äitiyspolilla tutkimuksissa joissa tuo iso koko varmistui ( silloin arvio 3.6-4.0 kg ). Heti seuraavalla viikolla olinkin sokerirasituksessa, jossa minulta löytyi yksi yhden pykälän poikkeava arvo mutta se riitti, eli diagnoosi oli marginaalinen raskausdiabetes ja hoitona dieetti. No vahinkohan oli jo tapahtunut ja vaikka minun painoni laski viimeiset viikot niin vauva kasvoi ihan yhtä hurjaa vauhtia kuin siihenkin asti.



Äitipolilla ( Kättärillä ) minulle kerrottiin heti vaihtoehdot, jotka olivat a) toivotaan että vauva syntyy ennen laskettua aikaa ja mahtuu syntymään alateitse b) käynnistys ( ei pidetty hyvänä vaihtoehtona ) ja c ) sektio. Käynnistyksestä minulle sanottiin että niistä on huonoja kokemuksia ja jos sellainen päätettäisiin tehdä niin se pitäisi tehdä viimeistään rv 38 jotta vauva ei enää ainakaan isommaksi pääsisi kasvamaan. Joten se melkeinpä heti suljettiin vaihtoehtona pois ja tämän vuoksi Naistenklinikallakaan ei varmaan tänä päivänä aikaisin juuri käynnistetä kun joku sitä ihmetteli.

Viimeinen kontolli meille sovittiin lasketuksi päiväksi. Lääkäri veikkasi että minun kohdalla isoin koko olisi n 4 kg joka alateitse mahtuisi tulemaan kun sitä kysyin.



Laskettuna päivänä sitten kokoarvio oli jo huimat 4.2-5.0 kg ja olin hyvin suostuvainen sektioon jota lääkäri ehdotti heti suoraan. Eli vaihtoehtoja ei ollut, riski että sekä minulle että lapselle kävisi jotain alatiesynnytyksessä oli todellinen. Tosin lääkäri puhui vain lapseen kohdistuvista riskeistä. Ongelmana se että pää kuulemma uudelleensynnyttäjällä ei välttämättä ole se ongelma vaan hartiat. Ja meidän pojalla isoimman kokoarvion antoi juuri hartiamitta.

Sektiopäivä sovittiin heti seuraavaksi päiväksi ja olisimme ekat leikkauslistalla. Toisin kävi, illalla synnytys käynnistyi lapseiveden menolla ja supistuksetkin alkoivat ja pääsimme jo yöllä leikkaukseen. Leikkaava lääkäri oli sama joka oli edellisiltapäivänä tehnyt leikkauspäätöksen. Heti kun poika syntyi niin lääkäri totesi " tämä oli oikea päätös" .



Kaikki meni siis hyvin ja jälkeenpäin olin aika kiitollinen että poika ei päättänyt lähteä syntymään esim. vuorokausi aikaisemmin, synnytyskertomus olisi voinut olla melkoisen toisennäköinen.

Moikka,



Mulla laskettu aika tänään ja kun olin kokoarviossa marraskuun lopulla, niin eipä siellä ehdoteltu käynnistystä eikä mitään muutakaan vaan jätettiin koko asia mielestäni vähän " roikkumaan" , vaikka arvio oli, että iso, reilusti yli nelikiloinen olisi tuloillaan, mikäli synnytys ajoittuu lähelle laskettua aikaa. Tänään oli neuvola ja lähete äitiyspolille laitettiin uudestaan, sillä mitään ei ollut alapäässä tapahtunut. Aion olla nyt tiukkana ja vaatia vähintään käynnistystä mahd. pian. Joku kirjoitti ettei käynnistyksellä isoa vauvaa kovin helpolla ulos saada, joten riski hätäsektioon täten lie suurempi? Onko muilla kokemuksia? Pitäsköhän vaatia sittenkin leikkaus? Kyllä tässä jo alkaa pientä paniikkia päälle lykätä...



*Poeme*

Nimittäin jos edellisellä kirjoittajalla oli asia jätetty " roikkumaan" niin minulla ottivat asian todella tosissaan, etenkin sen jälkeen kun raskausdiabetesta ei löytynyt. Ilmoittivat nimittäin alkavansa seuraamaan kokoa säännöllisesti tästä eteenpäin ja minulla on menossa vasta rv 26. Sairaalani on tosin sama kuin Makkosellakin eli sairaalakohtaisia erojakin voi tietysti löytyä. Itse olen viläkin aivan ällikällä lyöty kun suvussamme syntyy lähinnä 2,5kg lapsia ja tämän tosiaan uskotaan kasvavan 4,5kg:ksi. Kyllä tilanne ensisynnyttäjää myös pelottaa, mistä tällainen johtuu, ainakaan äidin puolen geeneistä se ei voi johtua. Onko Makkosen lisäksi vielä muita pienikokoisia isojen lapsien synnyttäjiä liikenteessä?

Eli nyt on synnytyspelkokeskustelu käyty koskien edellistä isoa (yli 4,6 kg) vauvaa ja tuloksena oli synnytystapa-arvio rv 36 ja jos isolta vaikuttaa niin käynnistelevät 37 tai 38 tietämissä.

En sitten tiedä onko tämä hyvä vai huono asia, joku kirjoitti että kätilöospistolla ei tälläisiä tehtäisi huonojen kokemusten vuoksi ?

En sitten tiedä itse, täytyy kai luottaa lääkäriin. Sektiota ei tarjottu minun tapauksessa, itse olen myös aika pieni 160 cm luokkaa oleva. Sanottiin vaan että jos tuon kokoinen on mahtunut tulemaan niin tulee toinenkin..

Joka tapauksessa synnytys oli niin traumaattinen itselle ja myös lapselle joka vahingoittui lievästi että vaadin 36 vkon jälkeen joko käynnistystä tai sitten viimeinen vaihtoehto on sektio. Enää en lähte tuon kokoista yrittämään, ja meillä oli myös jumi-tila myös hartioiden kohdalla pään lisäksi. Joten tämä seuraava voi olla yhtä suuri. Mene ja tiedä, kokoarviohan meillä meni viimeksi pieleen kilolla.

Vkon 36 arviossa veikkaus oli 3,5 kg laskettuna aika ja lopputulos oli 1 vko ennen laskettu aikaa yli 4,6 kg. Ja tämän muistan mainita varmasti tämän raskauden vkon 36 synnytystapa-arviossa...

..mutta suunniteltu sektio vuorokauden varoitusajalla tehtiin viikoilla 41+1. Painoarvio oli yli neljä ja puoli kiloa. Sokerirasitus kerran (normaali); uusintaan ei nähty tarvetta.

Mulla kokoarvio oli ekan kohdalla 4,5-4,9kg, mutta käynnistettiin vasta 41+6 ja sekin siitä syystä, että lapsivettä oli alkanut tihkumaan... Päätyi lopulta sektioon ja poika oli 4760g.



Näin Naistenklinikalla. Tokan kanssa olivatkin sitten tarkempana, mutta kokoarvio pysyi kohtuullisemmissa rajoissa ja neiti oli lopulta 3900g :)

Piti vielä lisätä, että vaikka tämän toisen kasvua seurattiinkin tarkemmin, ei käynnistystä tai suunniteltua sektiota pidetty missään vaiheessa hyvänä vaihtoehtona. Ei, vaikka kokoarviot olisivat olleet hurjempiakin.



Niin ja sokereilla ei täälläkään ole lapsia kasvatettu (rasitusarvot ok), itsellä kokoa 162cm ja painoindeksi hyvä, joten mistä näistä aina tietää kuka päättää kasvaa :D

Minulla on kokemusta käynnistyksestä rv 38+0 juuri ison koon vuoksi. Kokoarvio oli tuolloin 4,2-4,6kg syntymäpaino 4200g. Käynnistymiseen meni reilu vuorokausi mutta sitten vauva tulikin rytinällä, synnytyksen kesto 3h. Esikoinen oli vähän pienempi (4080g) ja käynnistettiin rv 40+6 hepatoosi-epäilyn vuoksi.Kyllä tämä isomman käynnistys vaan oli kokemuksena parempi.

Heippa



Ensimmäinen poika oli syntyessään viikolla 41+4 4.175kg ja 55cm. Itse olen noin 164 cm pitkä ja normaalipainoinen. Lasten isä on yli 190 cm.

Sain kättärillä kerjättyä käynnistyksen, sillä vauva oli niin iso että en pystynyt enää olemaan, täytti siis kohdunsuulta kylkiluihin niin etten saanut syötyä, nukuttua, hengityskin oli vaikeaa.



Mutta synnytys käynnistyksellä oli tosi pitkä (12 tuntia supistuksia) ja erittäin kivulias ja uuvuttava, joten hauska ratkaisu se ei ole. Minua jouduttiin hieman leikaamaan ja pojan solisluu napsahti poikki ponnistuvaiheessa.



Toinen poika oli " vain" 4kg ja 55cm, mutta syntyi päivä ennen la:ta, normaalisti ja noin 4 tuntia ekoista supistuksista.



nyt odotellaan tytärtä syntyväksi tammikuussa ja painoarvio on nyt jo sinne 4 kg paikkeille, joten jännittää kovasti ja toivon, että typy tulisi jo nyt (rv 36+6)



Oma paino on poikien kohdalla noussut noin 10 kg molemmilla kerroilla ja typyn kanssa olen vasta noin 3,5 kg omasta painosta, joten se ei aina ole äidin ruokavaliosta kiinni. Mutta tietty jo vauvankin takia terve ja monipuolinen ruokavalio on paras.



t. Pia

Sokerin syönnillä ei pelkastään yhteyttä raskausajan diabetekseen. Johtuu siitä että äidin keho ei pysty tuottamaan tarpeeksi insuliini. Insuliini on hormooni mikä auttaa glukoosin eli sokerin rikkomisessa, niin että niitä voidaan käyttää energian tuotantoon. Jos insuliinia ei ole tarpeeksi veressä, sokerin määrä veressä kasvaa. Jos äidin verensokeri on korkealla myös vauvaa " ruokitaan" ylimääräisellä sokerilla. Tämä ylimääräinen sokeri voi saada vauvan kasvamaan isoksi. terveeliisellä ruokavaliolla tärkeä osuu tämän hoidossa, erityisesti on kiinnitettävä huomiota rasvan laatuun, makeissa leivoksissahan sitä huonoa rasvaa on.

Esikois tyttöni oli normaali kokoinen (3915g ja 52)ja syntyi käynnityksellä yliaikaisuuden takia 42+2.

Poika oli syntyessään rv41 4840g ja 56cm.Minun kohdallani suuren sf-mitan vuoksi tehtiin kontrolli rv 31 ja silloin tuli ilmi että poika on yli kaikkien käyrien ja just mahduin ruukkoihin. Ja lääkäri oli sitä mieltä että rv eivät pitäneet paikkaansa ja varautua siihen että käynnitellään rv38. Minulle tehtiin odotuksen aikana rv26 ja sitten rv 34 sokerirasitustesti ja ne oli ihanteelliset. rv 37+4(muistaakseni) oli kontrolli ja oli niin veenmäinen lääkäri ku olla ja voi. Se mulle v*** päin naamaa että ihan turhaa tälläisiä koko arvioita tehdä. No arvioksi sai 3.5kg ja sano että syntyessää n.4kg. Ja hänen mielestään ihan normi kokoinen tulossa.Sitten just tätä että lantio tilava niin mahtuu. Synnytys oli sinänsä helppo kun se lähti kunnolla käyntiin.Mutta poika syntyi normaalisti.Vielä synnytyksen jälkeen sairaalassa minulle tehtiin sokeritesti ja se oli parempi ku edelliset.Suorastaan otti päähän ku yritetttiin tahalteen tehdä sokerivauvaa. Minä en odotusaikana pahemmin makeisiin koskenut tai muuhunkaan. Meillä itse olen synt 3.3kg 52cm,mutta mieheni 53cm ja 4.6kg. Joten epäilen että sieltä tulee vaikka th sanoi että enempi periytyy äidin puolelta.

Jos meille kolmas tulee ja on kookas niin tahdon että se käynnistetään rv 40, Kuitenkin ku lapsi on yli 4.5kg niin riskit kasvaa ja riskit on käynnityksessäkin. Niin ja mä kävin oysisssa.

elikkäs siis lisäy.Pojan synnytys lähti normaalisti itse käyntiin,enkä saanut käynnistystä. Eikä mitään muutakaan annettu. istukka painoin n.1kg.