Tiedätkö minkälainen on poliisikuulustelu? Oletko ollut?

Olen ollut useasti. Tyylihän on aina, että poliisi kysyy ja vastaaja vastaa. Mitään muuta ei saa löpistä. Pakko ei tietenkään ole puhua mitään. Minulle on aina jankattu välillä sitä Max. rangaistusta esim. kaksi vuotta vankeutta jne. Tiedän kuitenkin, että sakot ja/tai ehtoollista se tuomio on, jos tulee. Minua on turha yrittää pelotella vankilalla. Osaan myös olla täysin ilmeetön psykopaatti.

Olen lapsena ollut kuultavana tai kuulustelussa, en tiedä tarkkaa termiä. Kyseessä olivat minuun kohdistuneet pah oinpitelyt. Huoneessa olivat poliisi, sosiaaliviranomainen ja minä. Poliisi yritti olla isällinen ja vitsikäs, minä itkin. Sosiaalityöntekijä istui vaiti koko kuulemisen ajan. Olen ollut myös oikeudessa kun äiti vastusti huostaanottoani. Muistan vain, miten piti lausua vala tuomarin perässä, ja unohdin sen ja sanoin mitä sattuu. Jälkeenpäin oli lihakset niin kipeänä jännityksestä että söin särkylääkettä monta päivää.

Todistajana kerran ja asianomistajana kerran. Molemmilla kerroilla asiallinen tilaisuus, toki asianomistaja tilanne oli aika kuormittava ihan vaan siitä syystä, että rikos oli kohdistunut minuun. Osasivat kyllä kuulustella, jälkikäteen huomasi mitä kaikkia kikkoja käyttivät, että varmistivat, etten puhu palturia.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 13:41"]

Olen ollut nuorena. Vastassa oli nuorehko miespoliisi, joka reteesti nosti kuraiset maiharinsa työpöydälle, nojasi tuolissaan taaksepäin ja sanoi, alahan laulaa. Samalla näpytteli laiskan oloisesti läppäriinsä sanomiseni, jonka tarkastin ja allekirjoitin. Näin ko kuulustelijasta aika kuumia unia myöhemmin :)

Poliisit on yleensä aika huumorintajuisia ja muutenkin.. no muttä mä olenkin poliisin kanssa naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 13:41"]

Olen ollut nuorena. Vastassa oli nuorehko miespoliisi, joka reteesti nosti kuraiset maiharinsa työpöydälle, nojasi tuolissaan taaksepäin ja sanoi, alahan laulaa. Samalla näpytteli laiskan oloisesti läppäriinsä sanomiseni, jonka tarkastin ja allekirjoitin. Näin ko kuulustelijasta aika kuumia unia myöhemmin :)

Poliisit on yleensä aika huumorintajuisia ja muutenkin.. no muttä mä olenkin poliisin kanssa naimisissa.

No, sen kyllä huomaa täällä.

Todistajan kuulustelu on helpompi ja leppoisampi, usea kysymys. Epäillyn kuulustelu sisältää kysymyksiä ja voi olla aluksi tiukempi, vaikka olisi kyse pienestä asiasta. Kokemusta ei ole kuin teinivuosilta ja minimi. Silti TE virkailijan ja sossun kuulustelu on poliisin kuulustelua monta kertaa pahempi, manipuloivakin. Jopa terkkari voi olla hankala tai optikkoliikkeen työntekijä, hammaslääkäri. Riippuu minkälainen ihminen on paikalla, ystävällinen vai hyökkäävä.

"Itsenäni" en ole ollut kertaakaan, asianajajana olen ollut aika usein...

Syylliseksi epäiltynä olen ollut, tosin kanstaapeli sanoi heti alkuun, että selvä tapaushan tämä näyttää olevan, eli vastapuoli yksin syyllinen, mutta pitää silti kuulustella. Kyseinen konstaapeli oli tuttu jo työnkin puolesta mutta tuon jälkeen meistä tuli melkeinpä kavereita.

Lakimiehenä asiakkaan kanssa monta kertaa. Osa puhuu ja osa ei sano sanaakaan.

Olen ollut Supossa kuultavana työkaverin mahdolliseen lahjuksen vastaanottoon liittyen, onneksi en tiennyt asiasta mitään ja asia jäi siihen.

Joo kaksi poliisia kuulusteli. Toinen oli tosi mukava, mutta toinen ihan hirveä. Välillä näyttivät pöytälampulla valoa silmiin ja puhuivat jostain 3. asteen kuulustulelusta.

Naapuri syytti minua eläinsuojelurikoksesta. Poliisi oli erittäin ammattimainen, ei pahaa sanottavaa. Reilun tunnin jälkeen sanoi, että tää syytehän on ihan perseestä ja minulla on oikeus kunnianloukkaus-syytteeseen, jos haluan nostaa. Sanoin etten sen hullun kanssa halua olla tekemisissä yhtään enempää. En nostanut.

Vierailija kirjoitti:

Joo kaksi poliisia kuulusteli. Toinen oli tosi mukava, mutta toinen ihan hirveä. Välillä näyttivät pöytälampulla valoa silmiin ja puhuivat jostain 3. asteen kuulustulelusta.

Joissakin virastoissa voi olla "hyvä poliisi, paha poliisi tekniikka". Ihminen säikähtää, puhuu ja tottelee. Nähty.

Ei ollut varsinainen kuulustelu, mutta olen kuolemaan liittyvän tutkinnan yhteydessä kertonut tietoni poliisille. En siis ollut epäiltynä mistään eikä minulla ollut mitään tekemistä asian kanssa, vaan olin ollut yhteydessä henkilöön, joka löytyi kuolleena. Hänen puhelimestaan löytyi minun ja monen muun yhteystiedot ja viimeisten vuorokausien yhteystiedot käytiin läpi. Olin siis viestitellyt hänen kanssaan kuolemaa edeltävänä aamupäivänä.

Poliisi oli empaattinen ja ymmärtäväinen, ei painostanut eikä hoputtanut, vaan antoi aikaa rauhassa muistella tapahtumia. Kuolemaan liittyi päihteet, joten käytiin läpi myös edellisten tapaamisten tapahtumat.

Kerran nuorempana kuulusteltiin baari-illan jälkeen kun olin epäiltynä pahoinpitelystä, väärä ilmianto kyseessä.

Silloin yöllä otettiin kuvat ja mitat ja sormenjäljet ja kaikki, sitten selliin ja aamulla kuulustelu. Ihan sellaista normaalia jutustelua, toki poliisi yritti kampittaa yksityiskohdilla kun yritti kaivella että puhunko totta ja kännisen liikkeet yössä eivät aina noudata parhainta logiikkaa. Asiaa ei auttanut se, että oli itselläkin vähän hämärät muistikuvat humalatilasta johtuen. Mutta siitä olin varma etten kenenkään kimppuun käynyt.

Olin putkassa iltapäivään saakka, ei tarjottu mahdollisuutta soittaa missään kohtaa, mitä pidin vähän kummallisena mutta ei siinä mitään kun ei ollut kotona ketään joka odottaisi.

En saanut koskaan jälkeenpäin mitään virallista ilmoitusta että epäilyni peruttiin ja asia tuli päätökseen. Ajattelin että byrokratian maassa joku lappu tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Todistajana kerran ja asianomistajana kerran. Molemmilla kerroilla asiallinen tilaisuus, toki asianomistaja tilanne oli aika kuormittava ihan vaan siitä syystä, että rikos oli kohdistunut minuun. Osasivat kyllä kuulustella, jälkikäteen huomasi mitä kaikkia kikkoja käyttivät, että varmistivat, etten puhu palturia.

asianomistajana oli kauhea paine kertoa asioista kun ei muistanut yksityiskohtia tarkkaan ja kysyivät jopa miten päin henkilö oli siinä hetkessä ja siinä ihan kuin sen muistaisi .....

Olen ollut rikospaikalla ja kuulusteltu terveyskeskuksessa tapahtuman jälkeen. Minulta on myös samassa yhteydessä otettu sormen jäljet. 

Tiedän, olen ollut.

Sanoin etten millään pääse poliisiasemalle, joten kuukustelu suoritettiin puhelimitse. Poliisi kysyi asioita, joihin minä vastasin. Ei se sen kummempaa ollut.

Kerran, eikä sen jälkeen ole enää luottoa poliisiin. Seuraavalla kerralla pidän suuni kiinni, olin syyllinen tai en.

Olen ollut (ei oma asia). Ihan leppoisa kuulustelu oli kun ei mistään vakavasta asiasta ollut kysymys. Käytiin asia läpi ja poliisi näytti asiaan liittyvän videon.