Tiedätkö minkälainen on poliisikuulustelu? Oletko ollut?

Olen ollut kuulustelussa. Olin edellisen yön myös kiinniotettuna epäiltynä. Mitään tietoa ei saanut että kauanko vois olettaa asian kestävän enkä todellakaan saanut soittaa.

Kuulustelu oli ahdistava, en ikinä olisi uskonut joutuvani sellaiseen tilanteeseen, noudatan lakia, yleensä.

Sain tuomionkin, vaikka kyseessä oli itsepuolustus, jossa siis puolustin itseäni minun kimppuun hyökkäävältä. Meinasin tukehtua kun tämä kuristi ja löi. Ja kun sain puolustettua, että pääsin pakoon, sain tuomion pahoinpitelystä, eikä minun päälle käynyt saanut mitään. Todistajia oli monta, mutta silti.

Olisi varmaan pitänyt antaa hakata kuoliaaksi.

Olen ollut kuulustelussa ja se hämästytti mitä kaikkea olin sanotu "alustavassa kuullustellussa" tapahtumapaikalla. Opin sen että jos olen tehnyt jotain, niin pidän turpani kiinni ja vastaan lyhyesti vain juuri sen mitä kysytään.

Kyseessä oli reipas ylinopeus. Kun poliisi pysäyttäessä sanoi että taisi olla vähän ylinopeutta, niin vastasin siihen että niin taisi olla. Pöytäkirjassa luki että epälty tunnusti alustavassa kuulustelussa ylinopeuden.

Olen ollut kuulustelussa kahdesti, kummallakin kerralla todistajana.

Eka kerralla olin 19v ja kyse oli kesätyöpaikkani esimiehen kavalluksesta. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä ja poliisi oli soittanut kotiini sunnuntaina aamupäivällä. Itse olin kirkossa seuraamassa jonkun tutun konfirmaatiota. Kun tulin kirkosta, isä sanoi, että pitää mennä heti poliisiasemalle. Siis sunnuntaipäivänä! Ihan kuin olisi ollut jostain kiireellisestä asiasta kyse.

Isä tuli mukaan, mutta poliisi ei huolinut häntä samaan huoneeseen. Vastasin kysymyksiin ja poliisi naputteli kirjoituskoneellaan ylös. Siihen aikaan ei ollut tietokoneitakaan, ainakaan poliisilla. Sitten hän luki kirjoittamansa ja kysyi pitääkö paikkansa. Sanoin, että yksi kohta sieltä pitäisi muuttaa. Pyysin saada paperin, jotta näyttäisin paikan. Ei antanut, käski vain muistella mikä kohta se oli. Muistinkin ja hän korjasi sen. Sitten piti allekirjoittaa. Minusta tuo oli outoa, etten saanut itse lukea.

Sitten tuli kutsu oikeuteen. Soitettiin, että pitää tulla hakemaan kutsu. Satuin olemaan joululomalla kotona, joten pääsin hakemaan kutsun. Sitten jouduin tulemaan opiskelupaikkakunnalta 350km päästä oikeuteen ja meni melkein koko viikko hukkaan, koska liikenneyhteydet olivat huonot ja matkustamiseen meni 2 päivää (jouduin tulemaan ed. päivänä ja lähtemään seuraavana).

Oikeudessa esimieheni asianajaja puhuti minua ennen oikeudenkäyntiä. Minua kuulustellut poliisi oli kuullut tuon ja luullut, että olin oikeudessa muuttanut kertomustani. Hän olisi soittanut jälkeen päin kotiini ja kysynyt äidiltäni, että tietääkös se x, että mitä seuraa väärästä valasta. Pelästyin kuoliaaksi ja luulin joutuvani vankilaan vaikka olin oikeudessa kertonut saman kuin kuulustelussakin. Jäi kaikin puolin paska maku. Esimieheni sai tuomion kavalluksesta.

Toisen kerran olin kuulusteltava kun oli kaupassa töissä. Olin kassalla, kun myymälävaras paineli ohi. Ovella tuli myymäläpäällikkö vastaan, joka huomasi, että tyypillä on takkinsa sisällä paali (12 prk) partavaahtoa. Varas löi päällikköä ja pakeni paikalta. Purkit tipahtivat siihen.

Tyyppi saatiin kiinni (pomoni tunnisti). Minun piti käydä tunnistamassa tyyppi sellissä luukun kautta sekä vahvistaa myymäläpäällikön kuvaus tapahtumista. Siitä ei seurannut sen enempää.

Riippuu paljon siitä, missä asemassa kuulusteluun joutuu: on vastaaja eli se, joka on jotain rikollista tehnyt, asianomistaja vai todistaja. Ihan asiallisesti ne kuulustelut ovat aina sujuneet.

Kahdesti. Noin parikymppisenä ekan kerran. Poliisi tuli hakemaan (!) juhannuksen jälkeen työpaikalta. Kertoivat että lähdetään juttelemaan vähäsen. Olin aivan pihalla, työkaverit joita oli n. Pari sataa näköetäisyydellä (kesätyö huvipuistossa), olivat tietysti leuat maassa ja supattelivat täyttä päätä heti :-)

No mentiin poliisiasemalle. Kuulustelu alkoi: Mitä teit juhannuksena?! Vastasin kuten asia oli, vietettiin siskon häät. Kuulustelija: Ei, mitä teit juhannuksena?!? Aloin nauramaan ja kuulustelijakin punastui. Toinen poliisi onneksi tajusi tulla kyselemään että varmaan sitten silminnäkijöitä löytyy. No niitäkin oli toista sataa ja kuulustelu päättyi. Mutta oli kyllä niin naurettavaa toimintaa että vieläkin alkaa hymyilyttää.

Niin ja selityksenä oli, että todennäköisesti joku kiekkokavereistani oli rötöstellyt juhannusfestareilla ja jäänyt kiinni. Antanut sitten mun tiedot... En ole unohtanut ja joku päivä vielä tilit tasaan.

Että näin. Toinen kerta oli tylsempi ja tavallisempi juttu.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 07:28"]

Olen ollut kuulustelussa ja se hämästytti mitä kaikkea olin sanotu "alustavassa kuullustellussa" tapahtumapaikalla. Opin sen että jos olen tehnyt jotain, niin pidän turpani kiinni ja vastaan lyhyesti vain juuri sen mitä kysytään.

Kyseessä oli reipas ylinopeus. Kun poliisi pysäyttäessä sanoi että taisi olla vähän ylinopeutta, niin vastasin siihen että niin taisi olla. Pöytäkirjassa luki että epälty tunnusti alustavassa kuulustelussa ylinopeuden.

[/quote]

Tämä on aivan totta!! Kannattaa miettiä tarkkaan mitä sanoo, vaikka ekassa kuulustelussa sanottaisiin, että ihan rennosti vaan kerrot miten asiat meni ymym. Jos vähänkin puhuu "ohi suun" (en tarkoita että valehtelisi), niin sitten jos juttu viedään eteenpäin, onkin selittelemistä, että en minä sitä noin tarkoittanut....

Eli "en muista" kannattaa pitää mielessä!!!

olen ollut poliisikuulustelussa ja pidätettynä  viikon erääseen juttuun liittyen. Kun poliisi haki minut kotoa minulle kerrottiin oikeuksistani ja että minut otetaan kiinni epäiltynä rikokseen. Kun olin putkasaa tutkinnanjohtaja kertoi että minut noudetaan kuulusteluun muutaman tunnin sisällä. Kun kuulustelun aika tuli paikalla oli kuulustelijan lisäksi poliisiharjoittelija. kuulustelu eteni hyvässä hengessä. viikon päästä minut päästettiin vapaaksi ja sanottiin ettei minua enää epäillä kyseisestä rikoksesta koska eräs toinen oli myöntänyt asian

Todistajana minua kuulusteltu, rikos oli minunkin kannaltani traumaattinen, olin omainen, kuulustelutilanne hyvin asiallinen, rikoksentekijä tuomittiin teostaan.

Olen ollut kuulustelussa. Exääni syytettiin rikoksesta johon en uskonut hänen syyllistyneen mutta poliisi uskoi, ja mielestäni minua painostettiin vähän asiattomasti tyyliin "kai tiedät mitä tästä seuraa, jos valehtelet". Oli ikävä tilanne, vaikken itse ollut syytettynä mistään. Kaiken lisäksi myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että ex olikin syyllinen (hovioikeus tuli samaan tulokseen, itse en ollut oikeudessa todistamassa) ja harmittaa, että olen häntä puolustanut vaikka lopulta tuomion saikin. Yllättävän paljon kuulustelutilanteessa oli mielestäni sellaista rikossarjojen meininkiä...

Olen. Kirje tuli postiluukkuun ja kutsu kuulusteluun. Ei ollut mitään hajua miksi. Siellä kyseltiin missä olin tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan ja vaikka mitä. Lopulta näytettiin valvontakamerakuvaa, jossa en ollut itse, mutta joku kenet pystyin kuitenkin nimeämään. Poliisi vaikutti yllättyneeltä ja pettyneeltä, ilmeisesti oikeasti oletti minun olevan se henkilö. Olisi vaan näyttänyt heti sen videon, niin olisi kaikilta säästynyt aikaa. En kuullut koko jutusta sen koomin.

Olen ollut sekä syytettynä että asianomistajana (täysin eri jutut kyseessä ja tapaustenkin välillä 8v.). 

Syytettynä tuli vain kirje että kuulusteltavaksi halutaan. Kävin enkä mitään kaunaa tunne kun ex-ystävä oli nimennut minut. Minulla siis ei osaa eikä arpaa kyseiseen juttuun, kunhan yrittivät nimetä jonkun (huumejutut).

Toisessa tapauksessa raiskaus . Olin menossa kotiin töistä kun se sekopää (jota en ollut koskaan nähnytkään) iski kimppuun. Hovioikeudessa alentui _vain_ sukupuoliyhteyteen pakottamiseksi. Eikä edes asuta missään levottomalla alueella.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 13:41"]Oletteko tietoisia että poliisikuulustelu on käytännössä lähinnä kuulustelupöytäkirjan täyttämistä, eli ihan normi toimistotyötä? Ajatteletteko te että rikollisia jotenkin kauheasti painostetaan, korotetaan ääntä, lyödään nyrkkiä pöytään, kuten elokuvissa ja sarjoissa? ap

[/quote]

Kyllä se on ihan kuin elokuvissa kun puhutaan vakavista rikoksista joista voi päälle kymmentä vuotta tulla tuomiota, ihmisiä on kuukausia yhteydenpitokielloissa tutkintavankeudessa. Uhataan vangita ja viedä lapset jos ei kerro, huijataan että joku muu on jo kertonut, sun vuoro kieliä, luvataan että joku pääsee pälkähästä jos avaa sanaisen arkkunsa (vaikka ei mitään tiedäkään, mutta jos kuitenkin). Kuulustelijana on hyvää ja pahaa poliisia. Oletko ap ikinä kuullut kuulustelutekniikoista? Kyllä ne yrittää vuoroin mielistellä ja pelotella ja niiden jutuilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, toivovat että kuulusteltava ei tietäisi että huijaavat.

Työn puolesta olen monta kertaa ollut pikkujutuissa kuulusteltavana, ne taas on just tuota peruskauraa.

löys heti toimivan taktiitan suhun, eli toisin sanoen onnistui työssään ;)

Vierailija kirjoitti:

Asianomistajana olen ollut. Poliisin työhuoneessa, poliisi otti ylös aikalailla samat asiat, jotka olin kirjannut ylös jo rikosilmoitukseeni, kysyi muutaman tarkentavan kysymyksen ja kehotti toimittamaan tietyt dokumentit hänelle sähköpostitse.

Mitkä dokumentit?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kuulusteluissa, asianomistajana, todistajana ja rikoksesta epäiltynä. Kaikkein karmein kuulustelutilaisuus oli asianomistajana. 

vasta muutama päivä sitten olin kuulustelussa asianomistajan yhdessä pahoinpitelyssä ja tuntuu ettei kuulustelija uskonut läheskään kaikkea mitä sanoin ja välillä olo oli kuin olisi ollut epäilty. Poliisi voi myös jättää paljon sanomatta asioita koska suomen laissa saa jättää kertomatta paljon asioita vedoten moniin pykäliin. Valehdella ei saa mutta vapaasti saa jättää sanomatta

Poliisit on huijareita. Rikollisten elkeet. Ei kiinnosta laki eikä järjestys. Varokaa niitä!

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kuulustelussa. Olin edellisen yön myös kiinniotettuna epäiltynä. Mitään tietoa ei saanut että kauanko vois olettaa asian kestävän enkä todellakaan saanut soittaa.

Kuulustelu oli ahdistava, en ikinä olisi uskonut joutuvani sellaiseen tilanteeseen, noudatan lakia, yleensä.

Sain tuomionkin, vaikka kyseessä oli itsepuolustus, jossa siis puolustin itseäni minun kimppuun hyökkäävältä. Meinasin tukehtua kun tämä kuristi ja löi. Ja kun sain puolustettua, että pääsin pakoon, sain tuomion pahoinpitelystä, eikä minun päälle käynyt saanut mitään. Todistajia oli monta, mutta silti.

Olisi varmaan pitänyt antaa hakata kuoliaaksi.

Suomessa ei ole itsepuolustus sallittu. Lakia tulkitaan niin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut silminnäkijänä kuulusteltavana ja myöhemmin myös oikeudessa todistamassa. Kyseessä oli pahoinpitely, jotain miestä potkittiin kadulla päähän.

Oikeudenkäynti oli tosi rankka, minun ja muiden silminnäkijöiden juttuja epäiltiin puolustuksen taholta ihan toden teolla ja yritettiin saada kiinni valheista, asioiden vääristelemisestä jne. Tunsin itse olevani syyllinen, sen verran rankkoja väitteitä siellä esitettiin MINUA vastaan. En mielellläni lähde enää ikinä moiseen touhuun mukaan.

Ja syyllinen selvisi tietysti ilman tuomiota pitävien todisteiden puuttuessa.

Täällä vähän vastaava kokemus. Tosin sillä erolla, että minun sanaani ei oikeus kyseenalaistanut tai herjannut. Olin siis myös silminnäkijänä kuultavana ja myöhemmin oikeudessa paikalla. Exä pahoinpideltiin pahasti, jäi mm. pysyvä kosmeettinen haitta ja tietysti traumat. Tekijä pääsi tietysti vahingonkorvauksilla joiden riittävyydestä uhrille aiheutuneiden seurauksien kattavuudesta voi olla montaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Poliisit on huijareita. Rikollisten elkeet. Ei kiinnosta laki eikä järjestys. Varokaa niitä!

Jaa. Osa ehkä onkin, mutta toisaalta mille alalle niitä mätämunia ei eksyisi. Minua kohtaan poliisit ovat aina olleet mukavia, ehkä osittain siksi, että olen aina itse ollut yhteistyöhaluinen. Ovat kerran jopa tarjonneet kyydin kotiovelle asti, kun olin joutunut väkivallan kohteeksi. Ehkä minulla on sitten vain ollut tuuria matkassa.

Lapsen mukana kuulustelussa asianomistajana. Rankka kokemus lapselle ja itselle.