Onko sinullakin kaikki hyvin, mutta elämä tuntuu merkityksettömältä?

41 oli siis ap.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 14:15"]

No miten sen elämän tarkoituksen saa selville? Haluaisin todellakin elää arvojeni mukaista elämää, mutten tiedä miten enkä oikeastaan edes, millaista se olisi. En ole ollenkaan materialisti. Raha, omaisuus, menestys, hienot vempeleet yms. eivät tee minuun mitään vaikutusta. Niistä en ole koskaan edes yrittänyt etsiä elämän merkitystä. Ihailen jollain tapaa uskovaisia. Minäkin haluaisin kokea Jumalan ja hengellisyyden tuoman sisällön elämään, mutten osaa. Lähipiirissäni ei ole uskonnollisuutta ja olenkin siihen liittyvien pohdintojeni kanssa hieman "kaapissa". AP.

[/quote]Lue se kirja.

minulla ei ole kaikki hyvin ja elämä tuntuu merkityksettömältä. 

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 16:56"]

Et ehkä osaa arvostaa elämääsi jos se on ollut suhteellisen helppoa ja vaivatonta. 

[/quote]

Ihanko oikeasti joko tuntee näin? Minun elämäni on ollut hyvinkin helppoa ja mukavaa, ja se on eräs elämäni parhaista ominaisuuksista! Olen tosi tyytyväinen, että olen välttänyt isoimmat vastoinkäymiset osittain ihan tuurilla mutta osittain taidollakin. Kuka kaipaa elämäänsä vaikeuksia?

Mulla on myös kuoleman ajatuksia. kun sitä tajuaa tän maailman menon ja miten merkityksetöntä se lopulta on. Oon ollut aika ahdistunut, se että on "katto pään päällä" ei riitä. Tää on aivan turhaa ja roskaamista ja saastuttamista kaikki tyynni. sitten kuolema.

masennus tulee niille ketkä tajuaa tän kaiken "bluffin".

Kun päätelmäketjua jatkaa riittävän pitkälle, ei oikein voi tulla muuhun lopputulokseen kuin siihen, ettei millään todellakaan ole yhtään mitään merkitystä. Ellei sitten oleteta, että tietoisuus jatkaa kuoleman jälkeen jossakin toisessa todellisuudessa.

Itse löysin apua hevosista ja ratsastamisesta, halpa terapiamuoto! Aina keskiviikkoisin käyn tallilla puunaamassa poneja ja hepoja, on jotenkin todella rauhoittavaa olla ison eläimen äärellä, harjata monta neliömetriä kiiltävää, kumpuilevaa karvaista maastoa ja katsoa miten heponen ottaa kontaktia tai nuokkuu rentoutuneena. Olo tuntuu merkitykselliseltä kun näkee saavansa ison eläimen tuntemaan olonsa hyväksi. :) tämä katkaisee stressisen työviikon oivasti kahtia.

Ihan sama fiilis täällä kuin ap:lla. Ikää 33, mielekkäät opiskelut aluillaan, lapsia, hyvä parisuhde ja asuinpaikka, asioita mitä en olis uskonut todeksi omalle kohdalle joskus aiemmin.

Hyvä itsetunto, paljon kykyjä, hyviä ihmissuhteita ja oon jopa ihan tosissani uskovainen, sillä tavalla että ajattelen Jumalan olevan joka hetki elämässä läsnä ja jotenkin vaan.. merkityksetön olo.

Oon tehnyt päätökseni aina tärkeysjärjestyksen mukaan, ja kaikki on hyvin. Mutta tuntuu jtnkn että mitä hyötyä tästä arjen räpiköinnistä on, vaikka tietoisuus jatkaiskin kuoleman toisella puolella matkaansa. Ketä se hyödyttää että oon olemassa? No, lapsia tietenki ja montaa muutakin mutta en tiedä. Olis mukava että osais itekin siitä jt irti saada.. jotenkin ei jaksa mikään kiinnostaa. En ole silti masentunut; mulla ja meillä on kaikki hyvin.

No, samanlaisia ihmisiä ollaan uskovaiset ja sellaset jotka ei uskovaiseksi itseään kutsu; samat kriisit jotka kuuluu tähän taivallukseen pallolla.

Ois mukava vaan tietää mistä tää olo kumpuaa, vai onko vaan joku fyysinen sairaus joka tekee olon niin veltoksi että ei jaksa mtn ja se turhauttaa.

Helppo sanoa että "harrasta liikuntaa, se auttaa", ku ei kiinnostais edes kahvinpuruja heittää roskiin ja laittaa uutta tilalle.

Jeesus antaa rauhan sydämeen.

Herättele tunteita, tunne-elämää, piristää mieltä ja kehoa.