Olen itse päiväkodissa hoitotätinä... henkilökunnan lahjoista.

Kuulun nollamaksuluokkaan, joten haluan jotenkin muistaa hoitajia. Vaikka ei kai ne välttämättä sitä tiedä, etten hoidosta maksa, mutta kuitenkin. Ei mulla varaa ois mitään lahjakortteja tai mariskooleja ostellakaan, mut aattelin et pienen vaivan voin nähdä ja ne karkit itse keitellä.

jotakin kaffehuoneeseen, luulisin sen olevan tätien mielestä kiva " lahja" . Mitä sinä olet siitä mieltä?

onko se ihan tyhmä idea???

Halusi viedä sellaiset hoitotädeille. Hinta oli niin pieni että melkein hävettää, mutta ehkä se että lahjan antaa lapsi täydestä sydämestä on tärkein.

Itsetehdyt karkit ja suklaat on todella hieno juttu, jos vain jaksatte ja ennenkaikkea haluatte antaa. Kuulostaa myös suloiselta pienen tytön valitsemat kynttilät, mitä sitten vaikka hinta olis 10 senttiä, ajatus todellakin on tärkein, mutta haluan korostaa että lahjaa ei tarvitse antaa ollenkaan jos ei halua tai voi. Jouluntoivotukset ja hymy ovat ihan riittävät kiitokset.



ap

Itse joudun maksamaan korkeimman taksan lapseni päivähoidosta, vaikka yleensä olen täysin tuloton persaukinen (tällä hetkellä tosin töissä, mutta surkealla palkalla), mutta mieheni tienaa sen verran, että meidän yhteiset " tulot" menevät nipin napin sen rajan yli, että ollaan siis korkeimmassa maksuluokassa.



Joten eipä meikäläisellä ole varaa alkaa lahjomaan ketään palkansaajaa, eikä myöskään halua, koska meidän pojan hoitotädit eivät pahemmin vanhempia edes noteeraa; hakiessani poikaa hoidosta, ovat akat aina nokitusten juoruumassa keskellä päiväkodin pihaa ja lapset kuka missäkin omin nokkineen. Voisin lyödä vetoa, etteivät juoruamiseltaan edes huomaisi, jos esim. joku lapsista pääsisi verkkoaidan/portin alta ryömimään tielle. Lisäksi ovat niin ynseitä, etteivät yleensä vaivaudu edes tervehtimään, ellen ITSE vartavasten mene niiden juttusille. Ne eivät kyllä ikinä viitsisi vaivautua juttelemaan minulle esim lastani koskevista asioista, turha uneksia... Joten enpä näe mitään SYYTÄ, miksi minun pitäisi alkaa niitä lahjomaan.

tosiaan viemme kaffehuoneeseen jotakin syömistä muulloinkin kuin joulun alla, mutta juuri muilla tavoin emme hoitsuja lahjokaan. Syy tähän on se, että mitään halpaa krääsää en viitsi heille lykkiä, ja kallista taas en osaisi ostaa siten, että se olisi saajan mielestä mukava. Eikä mulla kyllä nyt rahaa puussa kasva, eli ei niin olisi varaa kallista ostellakaan.

-3-

Eli itselle ainakin se mieltä lämmittävin juttu on se, että vanhemmat joskus kertoisivat jos ovat hoitoon tyytyväisiä. Se lämmittää mieltä ja antaa työhön voimaa enemmän kuin mitkään lahjat.



Mutta toki iloisin mielin otetaan ne lahjatkin vastaan, jos joku niitä haluaa antaa. Kenenkään ei vaan pitäisi kokea sitä stressiksi.

Vai jääköhän minunkin lapsiparkani nyt ilman hoitoa tms, kun en aio antaa hoitotädeille yhtään mitään. Palkastahan he sitä hommaa tekevät, kuten joku edellä osuvasti sanoi. Viettekö te kaupan kassaneidillekin joululahjoja vai? Epäilen.

itse olen aina lapsieni kanssa miettinyt yhdessä, mitä kenellekkin tätille veisi, unohtamatta keittiötätiä ja työllistettyä.. Lapset ovat innoissaan mukana paketoimassa sellofaaniin niitä pieniä kivoja löytöjä ja usein laitamme mukaan pienen tädille tai jouluun sopivan runon! Esim enkelin eväspussista on löytynyt pieniä koriste-esineitä tai mangneetteja, joista täti tulee mieleen, tai joulukahvi, teetä, kynttilä tms. Ajatus tärkein!



Ja siis itse hoitotätinä voin kertoa, että sydäntä lämmittää se henkilökohtainen muistaminen, eli lapsen piirros, kortti, valokuva tai juttu, mistä tietää, että minusta on pidetty! Sellainen lähikaupan halpa suklaarasia ohimennen paiskaistuna lähinnä nolottaa, tuntuu kuin vanhemmat pakon sanelemana tuovat vaikkeivat halua..Mielummin piirrustus ja lapsen hymy kiitos!

he, jotka viettävät lastemme kanssa sen 8h päivässä on tärkeitä ihmisiä! Heitä HALUTAAN muistaa.



Eli ei se lahja tule sen vuoksi, että on pakko, kun muutkin. :-) No, ehkä jollain joskus voi tullakin " sosiaalisesta pakosta" , mutta ihan oikeasti kyllä moni haluaa täydestä sydämestään kiittää teitä olemassaolostanne!



Omalla kohdalla voin sanoa, että tarha on meidän lasten toinen koti. Siellä on loistava henkilökunta, enkä ole sitä koskaan unohtanut sanoa. Se, että ostan kympin tai kahden lahjan ei todellakaan kuvaa, kuinka tyytyväisiä olemme. Se on enemmän symbolinen ele, mutta kumminkin.