Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset yrittävät salata raskautensa mahdollisimman pitkään?
09.12.2007 |
En tarkoita naisia, jotka salaavat raskauden työpaikalla saadakseen vakityön. Ja alkuraskauden salaaminen on minusta myös normaalia ekaan ultraan asti ainakin.
Tarkoitan nyt heitä, jotka salaavat raskauden ihan kaikilta kunnes asiaa ei enää mitenkään voi kieltää. Mikä voisi olla motiivi? Onko raskaudessa ollut vakavia ongelmia? Ehkä lapsi ei ollut aivan suunniteltu? Mitä muuta voisi olla kyseessä?
Olen menossa tänään syömään perheeseen, jossa on juuri kuultu vauvauutisia: lapsenlapsi syntyy vajaan kahden kuukauden kuluttua. Mulle kerrottiin uutisesta eilen puhelimessa ja tuleva isoäiti oli todella loukkaantuneen kuuloinen. Sanoi, että onpa hyvä että saa huomenna jollekin purkaa mieltään.
Yritän tässä nyt sitten miettiä, että millaista näkökulmaa voisin tarjota tulevalle isoäidille, että pääsisi loukkaantumisensa yli. Hän ei kuulemma voi mitenkään ymmärtää, miksi tytär on salannut asian ja epäilee tyttärensä olevan hänelle vihainen.
Nouseeko kellään mieleen mitään ajatuksia tästä? :)
Kommentit (16)
Henkinen paine oli niin valtava että en tahtonut kenenkään tietävän, koska en olisi jaksanut taas uudelleen itkeä kaikille että ei tästäkään sitten vauvaa tullut. Käytännössä en kuitenkaan pystynyt noin kauaa asiaa salaamaan kun maha tuli näkyviin jo joskus rv 10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerro asiasta julkisesti esim. työpaikalla ennen kuin on varmaa, että raskaus tulee jatkumaan loppuun, tai sen päättyminen aiheuttaa sitten jo enemmän toimenpiteitä.
Tässä kolmannessa raskaudessani mulla on keskenmenoriski päällä nyt viikolla 18. Olen onnellinen, ettei ihan joka iikka asiasta tiedä, koska jos tämä päättyy huonosti, en jaksaisi selitellä asiaa joka suuntaan.
Ja halutaan ehkä vähän näpäyttää äitiä sillä, että tämä ei kuulu enää läheisiin joille kerrotaan ilot ja surut.
Tätä et kyllä voi tarjota lohdutukseksi...
Huonolla menestyksellä.
Käyttänyt yli suuria paitoja, joita sitten jatkuvasti veti mahansa päälle.
eivät olleetkaan hyvin. Odoteltiin lapsivesipunktion tuloksia lähes viikolle 24 saakka, sitten vähän helpotti oma olo ja pystyi jo muidenkin kanssa asiaa jakamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jaksa sitä hössötystä jota edelliset ilmoitukset ovat aiheuttaneet. Meillä kaksi poikaa ja suku odottaa kuumeisesti
Ei kukaan kailota syöpääkään sairastavansa ihan kenelle tahansa - vaan pelkästään nille, jotka ovat oikeasti läheisiä ja niille joille täytyy (työnantaja).
Ja ei oikeastaan ole olemassa syytä, miksi raskaudesta edes kertoisi. Miksi ihmeessä?
Itse olen hyvin yksityinen ihminen, jolle neuvolakäynnitkin olivat pahasti omalle yksityisyyden alueelle tunkeutumista. Ne sentään ovat lapselle tarpeen, mutta kenellekään ei ole tarpeen tietää toisen ihmisen raskaudesta.
Molemmissa raskauksissa olen kertonut vasta vkon 20 jälkeen ja vain tietoa tarvitseville sekä oikeasti läheisille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vain oikeasti kiinnostanut se hössötys, ei yhtään. En ole sitä tyyppiä, joka jaksaa jutella jostain raskausasioista kenenkään kanssa yhtään.
Surullista.
Ystäväni myös kertoi sukulaisilleen raskaudesta 2 viikkoa ennen laskettua aikaa, oli ilmiselvästi hieman ylpeä siitä että pääsi yllättämään kaikki. Tosin ihmetteli että miten kukaan ei huomannut asiaa aiemmin, mutta hän on sen verran iso ihminen muutenkin että kukaan ei huomannut mahaa. Omalle äidilleen hän taisi kertoa kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa.
Tuntuu että tästäkin on tullut osalle ihmisistä pieni kilpailu, että kauanko raskaus pystytään salaamaan (en siis todellakaan nyt tarkoita mitään alkuraskauden salailua). Mutta toisaalta, mitäpä se muille kuuluu että koska siitä kerrotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitini suhtautui todella nyrpeästi ekaan raskauteeni, joten huomatkoon tämän kun huomaa, mitään vinoiluja ei kiinnosta kuulla, ehkä saa ne näin käsiteltyä itsekseen.
kertoisi mulle raskaudestaan vasta ihan loppumetreillä, ja ymmärrän kyllä äitiä joka loukkaantuu jos tytär kertoo todella myöhään raskaudestaan. en ymmärrä mitä salattavaa raskaudessa on, varsinkaan lähisukulaisilta. ei sitä nyt kaikille tietenkään tartte toitottaa, mutta miksi pitäisi piilotella, onko se joku häpeä sitten vai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä seuraa ainakin omassa tapauksessani jatkuvia varoitteluja milloin mistäkin. Älä kanna kauppakassia ettei vauvalle käy mitään. Mitenkäs tuo ja tuo ruokajuttu, eikös se ole kiellettyjen listalla, saatko tarpeeksi vitamiineja, taasko kävit lenkkeilemässä, eikö sun pitäisi levätä eikä rehkiä, et kai sä nyt mattoja tamppaa kun olet raskaana..
Plus lisäksi, utelut. Onko ollut jo neuvolaa, mitä siellä on juteltu, onko verenpaineet normaalissa, mitenkäs painonnousu, kai muistat ettei tosiaankaan tarvitse syödä kahden edestä ja jätä se suklaa väliin, niistä kiloista on tosi hankala päästä eroon..
Onko ultrakuvia? Sanoivatko onko tyttö vai poika? Kumpaa toivotte? No eihän sen nyt niin väliä ole jos ensimmäinen sattuu olemaan tyttö mutta poika pitää ehdottomasti joka talossa olla. Ja kai te meinaatte hankkia sille sisaruksen? Ei liian pian eikä liian myöhään, ja pitää olla eri sukupuolta tai sitten lisää lapsia myöhemmin että saadaan sekä tyttöä että poikaa.
Kylläpä sun maha on iso/pieni, onkohan kaikki ihan kunnossa, pitäisikö sut heittää synnärille tarkistukseen.. Sä näytät väsyneeltä/liian pirteältä pitäisikö sun nyt tehdä jotain.
Mä löysin vintiltä 37vuotta vanhan pinnasängyn joka natisee ja josta törröttää ruuveja. Se on kulkenut suvussa jo kymmenellä lapsella ja tosiaan loukkaannutaan jos ette halua käyttää sitä kun me hyvää hyvyyttämme tarjotaan..
Tutulle kävi synnytyksessä näin ja näin ja repesi ja katkesi eikä koskaan enää kakka kulkenut normaalisti ja vieläkin kärsin itsekin vatsavaivoista ja raskausarvista kärsit varmasti eikä kukaan enää koskaan halua sun kanssa seksiä.
Onko sulla suonikohjuja? Alapäässäkin vai muualla? Onko närästystä? Mitenkäs jalkovälin kunto? Kerro tarkasti, minä sitten kailotan eteenpäin.
Oliko vauva vahinko? Oletteko edes harkinneet aborttia? Vauvajuttuja olisi kannattanut ainakin pari vuotta miettiä ensimmäisen päähänpiston jälkeen, sillä sitä ei sitten voikaan palauttaa tai luovuttaa eteenpäin niin kuin vaikkapa koiraa? Vauvasta on iso vastuu, pitää valvoa ja hoitaa vaikka kuinka olisi väsynyt. Millaiset tulot teillä on, saatteko varmasti kustannettua harrastukset ja kunnon vaatteet, ettei lasta kiusata.
taidan minäkin salailla niin pitkään kun pystyn...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tämä raskautumisen vaikeus on saanut pitämään suun kiinni. Vauva on myös molemmissa suvuissa ensimmäinen lapsenlapsi, joten hössötys tulee olemaan suurta. Äitini suvussa on ollut useita keskenmenoja, joten sekin on kyllä päivittäin mielessä. Ultraan kun joskus pääsemme, niin ehkä sen jälkeen kerromme lähipiirille...
hlökohtaisista asioistani. Ja sitten niille, joita asia koskee, kuten työkavereille.
Kerroin työkavereille tosi myöhään (poislukien kaksi lähintä), eli muistaakseni yli puolenvälin. Ja juuri siksi, kun se ei kuulu muille. En tosiaan jaksa kuunnella niitä synnytysjuttuja ja suonikohjuja ja oksentamisia yhtään enempää kuin on pakko.
On minulle vieläkin kavereita(?), joille en ole kertonut. Miksi kertoisin, jos en ole heidänkään kuulumisia kuullut koko raskausaikana? Yhden tapasin kaupassa ja hänelle sanoin, siis ei voinut olla huomaamatta. Ja toiselle kerroin puhelimessa kun otti yhteyttä, kerroin että kuukausi enää laskettuun aikaan.
Yksityisasia, ja sen ilon jaan läheisteni kanssa.
Ap:n juttuun tuli mieleen, että ei ole äiti kovin läheinen lapsensa kanssa, jos ei ollut aikaisemmin kuullut / nähnyt. Taustalla voi olla mitä vain, turha sinun on siitä stressata. Puhut ihan normaalisti.
Kaikki eivät jaksa KAIKKIEN KANSSA puhua pelkästä raskaudesta, vauvoista ja potkuhousuista yhdeksää kuukautta. Eiköhän jokaisella ole joku, jolle on kertonut raskaudesta. Kertomatta jättäminen ei ole yhtä kuin ei nauttisi odotuksesta ja lapsen saamisesta.