Mikä koirarotu sopisi parhaiten ensimmäiseksi koiraksi?
Kommentit (22)
Mikä rotu olisi:
Helposti koulutettava, lapsiystävällinen seurakoira.
Tykkää paljon ulkoilusta ja liikkumisesta luonnossa ja uimisesta. On erittäin lapsirakas. Pysyy leikkisänä vanhaksi asti.
MUTTA aika luupää, jotkut yksilöt ovat haukkuherkkiä.
Kouluttaminen on jonkin verran haasteellista, joskin yksilöiden väliset erot ovat suuriakin. On koulutettavissa, mutta ei missään nimessä ole mikään miellyttämisenhaluinen koira, joka tarvitaan helppoon koulutukseen.
Siinä mielessä hyvä koira, että aika pienikin lapsi voi viedä ulos.
nimim. kaksi ihanaa kääpiösnautseria kotona
Kyllä on minusta helppo kouluttaa, turkki on helppo hoitaa ja koiraa hallitsee myös lapsi.
5
Pienikokoista koiraa ollaan ajateltu.
ap
Olenko väittänyt että koira otetaan lapselle? Missä?
Totesin vain että käppänää hallitsee myös lapsi. Omaa koiraamme taluttaa välillä kuopuksemme, joka on kolmen ja hyvin pienikokoinen.
7
Sopii hyvin lapsiperheeseen. Ihanaluonteisia koiria, joilla hännät aina heiluvat niin ihmisille kuin koirillekin. Helppo kouluttaa herkuilla... (Rodussa on kyllä aika paljon terveysongelmia, joten katsokaa, että pentu on terveistä vanhemmista, jos tähän rotuun päädytte.)
Itselläni oli aiemmin cavalier, mutta nykyään olen siirtynyt shetlanninlammaskoiraan. Siinäkin on ihana, tosi terve rotu, joka oppii todella nopeasti (yksi fiksuimmista roduista!). Molemmat rodut ovat pienikokoisia. Shelteissä on jonkin verran arkuutta, joten siinä rodussa pitää sitten katsoa pentu rohkeista vanhemmista. Sheltti menee myös hyvin lapsiperheessä. Sheltti on erittäin uskollinen laumalleen, tyypillinen paimenkoira kaikin tavoin.
Jos etsii helposti koulutettavaa koiraa, niin varmimmin sellaisen löytää 1 ja 5 ryhmän paimentavista roduista. Esimerkiksi sheltti voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta monet niistä ovat kyllä arkoja. Kääpiövillakoirakin olisi varmasti oikein mukava koulutettava. Cavalier kingcharlesinspanieli olisi varmasti myös helppo ja mukava, mutta niiden terveystilanne taitaa olla aika kehno? Sittenhän on nämä pienet valkoiset - cotonit ja bichonit ja mitä niitä nyt onkaan. Nämäkin voisivat olla ihan mukavia seuralaisia.
voisi jopa näyttää meidän koiralta. täytyy tutustua rotuun lisää... ja ehdotuttaa muulla perheellä. Mies on kyllä todella tarkkana noiden terveysasioiden kanssa.
ap
katsotte myös pennun vanhemmat. Niiden luonne kertoo erittäin paljon. Yleensä vanhemmista nähdään vain emo, kun pentuja käydään katsomassa. Onko emo ystävällinen vieraille vai epäluuloinen ja kenties murisee?
silmä- ja korvaongelmia ja sydänvikaa aika paljon.
Labradori tai kultainen. Pentuina saattavat tosin tuhota aika lailla kaikkea, mutta ehdottomasti ihana varma rotu ekaksi koiraksi joka sulattaa sydämet niiltäkin joka pelkää koiria! Sellainen lepsukka viisas luonne, perhekoira.
* schipperke
* kääpiösnautseri
* kääpiöpinseri
* jackrusseli
* norwich/norfolk
* italianvinttikoira
Nämä ovat kaikki vähän vaatimamman koiran maineessa (eivät ehkä kaksi viimeistä), mutta todellisuudessa myös muut rodut, kuten bichonit, havat, villikset vaativat myös tiukkaa koulutusta. Monesti tuolla ylläolevan listan koirien kohdalla tämä on itsestäänselvyys. Nuo ei-paimenkoirat ovat myös usein hirveän ahneita ja tämä on yksi hyvä tekijä koulutuksen kannalta.
Lapsien kanssa tulevat lähes kaikki koira toimeen, kun vaan laumajärjestys on selvä, ja sekä koiralle että lapselle opetetaan pelisäännöt. Haukkuminen on mahdollista kitkeä pois koulutuksella. Nuo pikkupinserit- ja snautserit ovat ilmoitushaukkusia koiria, eli ilmoittavat haukullaan poikkeavista tapahtumista ja äänistä eli eivät yleensä haukkua louksuta päiväkausia, kuten jotkut pystykorvat.
Kannattaa myös miettiä turkinhoitoa. Osaa pitää trimmata ja harjata. Ulkolenkin jälkeen on pesu vuorossa. Osa pitää nyppiä pari kertaa vuodessa ja muulloin siistiä. Nyppimisten välissä voivat näyttää melko turjakkeilta. Täysin lyhytkarvaiset taas voivat kärsiä kylmyydestä ja pukeminen talvelle ja kylmällä on välttämätöntä.
Kun joku rotu kiinnostaa, niin kannattaa etsiä ko. rodun keskustelufoorumi. Niissä on yleensä monia keskusteluja, joissa rotua harkitsevat kyselevät rodusta. Lisäksi kannattaa tietysti kysellä lisää, jos joku jää avoimeksi. Suosittelisin myös käymään näyttelyissä (vaikka ette niistä olisikaan kiinnostuneita). Tuolla on hyvä nähdä monta yhden rodun edustajaa ja omistajia ja koiria voi hyvin mennä jututttamaan ja tervehtimään. Näin saatte käsityksen myös esim. koiran luonteesta. Kasvattajille kannattaa myös laittaa viestiä ja mennä katsomaan koiria/pentuja. Monet kasvattajat arvostavat, jos pennun ostaja on hyvissä ajoin liikkeellä eikä vaan kysele, että " onko ensi viikolla luovutettavaa pentua, ei pysty odottamaan pitempään" .
sille ei missään nimessä saa antaa johtajan paikkaa! t. kokemusta on
Samoin rotuyhdistyksen sivuilta kannattaa kaivaa jalostuksentavoiteohjelma. Siitä saa hyvän kuvan rodun tilasta. Kannattaa todella perehtyä kasvattajiin ja heidän jalostusperiaatteisiinsa. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka avoimesti kasvattaja kertoo kasvattiensa vioista. Pienet, suositut seurakoirarodut ovat usein pentutehtailijoiden suosiossa. Viimeaikoina on kärähtänyt eläinsuojelurikkeistä useita kasvattajia, jotka ovat kasvattaneet paperikoiria ja olleet sellaisessa asemassa, ettei ulkopuolinen ihan heti epäilisi eläinrääkkäyksestä. Tarkkana saa siis olla.
Se nyt tietenkin riippuu, KUINKA sitä hoidetaan. Jos haluaa käppänän olevan rotunsa edustajan näköinen muutoinkin, kuin heti nyppimisen jälkeen, siiihen hoitamiseen menee kyllä aika paljon aikaa ja vaivaa.
Ja kuinka moni osaa sen edes tehdä kunnolla ? Neljä käppänää yhdessä perheessä jo kertoo kaiken :/ Vähän sinnepäin on pakko olla hommat, jos niitä vielä tuossa vaiheessa kehutaan helpoiksi.
Ja käppänän luonne on omaehtoinen, mikäli on kyse rotunsa puhtaasta edustajasta. Siitä on ihan turha edes väittää mitään muuta. Noutajaa ei käppänästä saa, hyvän seurakoiran kylläkin suht helpolla.
Niillä on sydänongelmia, ja ulkonevat silmät aiheuttavat myös vaivaa. Monella on myös patellaluksaatiota ja esim. 1/1 polvia käytetään surutta jalostukseen. Näyttelylinjaiset cavat ovat usein raskaista ja tämä näkyy liikkumisessa. Lyhyt kuono aiheuttaa myös hengitysongelmia. Itse myös tykkään tiukkahuulisista koirista, niin ei sylki tahraa paikkoja ja vaatteita.
Jos joskus innostutte vaikka harrastamaan koiran kanssa agilitya, ei tämä rotu ole kaikkein paras. Tosin agissa on menestyviä cavoja ja näitä pentuja kannattaa etsiä Kainuun suunnalta. Eivät kyllä ole mitään näyttelystaroja välttämättä.
eli shetlanninlammaskoirista.
Voivat olla nopeita oppimaan, mutta ovat usein arkoja, arastelevat ihmisiä, haukkuvat paljon (myös ilman syytä), kärsivät eroahdistuksesta, kun ovat niin kiinni laumastaan...
Hyviä puolia: nopeita ja nopeita oppimaan, miellyttämisen haluisia. Tarjontaa paljon.
että ne neljä on täällä yhtä aikaa. Minulla on ollut koiria 30 vuotta. Voisitko mahdollisesti lukea vähän tarkemmin ennen kuin alat puhista.
Ja kyllä, minusta käppänän turkki on helppohoitoinen. Säännöllinen kunnollinen trimmaus ja siinä välillä siistimistä, niin kyllä on helppohoitoinen.
Enkä ymmärrä aggressiivisuuttasi ollenkaan.
8
jos ette ole liikunnallisia niin sellaista koiraa ei tietysti kannata hankkia joka vaatii päivittäisiä juoksulenkkejä, tiettyjä koirarotuja ei voi ottaa kerrostaloon jne jne