Minulla on ongelma muuton suhteen!

Eli asumme Keski-Euroopassa ja viihdymme ihan hyvin. Itse en vain ole näiden monien vuosiemme aikana oppinut kieltä täysin, siis silleen, että pääsisin paikallisten tasolle enkä olisi ainainen kummajainen.

Samoin edelleenkin kavereiden kanssa ei pääse ihan samaan mitä suomalaisten ystävien kanssa, jutut eivät mene samalla tavalla yksiin jne.

Nyt miehelle tarjottiin työpaikkaa Suomesta ja mietitään paluuta, mutta miten me sopeutuisimme kylmään ja pimeään Suomeen näiden vuosien jälkeen?

Miten lapset, jotka ovat aina asuneet täällä? (ovat kyllä vielä pieniä, kaikki alle 6v, eli varmasti sopeutuisivat ja nauttisivat sukulaisten läheisyydestä)

Entä mieheni, joka viihtyy täällä tosi hyvin eikä ollenkaan ole kaivannut Suomeen....

Minä olen siis oikeastaan ainut joka haluaisi palata.

ja mitä jos minäkin sanon muutaman kuukauden jälkeen, ettei tämä ollutkaan sitä mitä muistelin.

Miten te ratkaisisitte tämmöisen ongelman?

Mikä painaa vaa´assa eniten?

Antakaa vinkkejä mitä kaikkia pitäisi punnita ja miettiä ettei tulisi hätiköityä! Pää on niin sekaisin, kaikki tapahtui niin nopeasti ja päätös pitäisi tehdä nyt muutaman viikon sisällä!