Yli nelikiloisia synnyttäneet...
Hei!
Jos on synnyttänyt 4-kiloisen sujuvasti niin synnyttääkö 4,5-kiloisen todennäköisesti yhtä sujuvasti?
Kävin painoarviossa rv 39+0: ultran mukaan vauva painoi silloin 3800 g. Edelliset kolme arvioitiin ultralla ja tunnustelemalla aina pienemmiksi kuin olivatkaan. Esim. kuopuksen syntymäpainon arvio reisimitan ja pään perusteella oli 3400 g, mutta syntyessään rv 39+6 painoikin 3980 g. (Esikoinen rv 41+2 3450 g ja keskimmäinen rv 38+6 3020 g).
Nyt hieman pelottaa, vaikka tuo lähes nelikiloinen mahtuikin syntymään ihan ok. Luustomittauksen mukaanhan meillä ei ole näin isoa arviota ennen saatu, eli jos taas erehdytään se lähes 500 g, niin synnytänkö laskettuna aikana 4,5-kiloisen ja jos menee yli niin 5-kiloisen??!!
Isäni oli syntyessään 5-kiloinen ja hyvinhän se mummoni siitä silloin selvisi. Silti pelottaa, kun synnytykseen viittaavia merkkejä ei ole muuta kuin yölliset - ja viime päivinä päivällisetkin - supistussessiot (selkä, reidet vatsa). Kohdunsuu oli rv 39+0 2 cm auki ja kanava pehmennyt höttö, mutta 2 cm jäljellä.
Toivottavasti ehdin saada puudutuksen synnytyksessä, kun viimeksi en ehtinyt ja aika kivuliastahan se oli...
t. Kisukatti rv 39+4
Kommentit (12)
voi se meillä olla ylikin nelikiloinen, kukapa tietää - arvioitahan ne vain ovat :) Laskettuun aikaa enää muutama päivä, joten kohta se selviää.
ja kohtalaisen helposti se sieltä putkahti. Toka oli 4,85kg ja päänympärys 3cm isompi ja ihan yhtä helposti sekin sieltä putkahti :-)
Eli jos sun lantio on havaittu tilavaksi niin eiköhän se seuraavakin sieltä helposti tule jos edellinen / edelliset jo tehneet tilaa!
aina tilanteesta ja ihmisestä...
mutta itse olen synnyttänyt 4240g vauvan alle 9 tunnissa epiduraalin avulla ainoastaan. Repesin tosin, mutta paranin synnytyksestä nopeasti, jo seuraavana päivänä olisin ollut valmis lähtemään kotiin...
Että nyt toisella sitten katsotaan kuinka jätti tästä tulee... neuvolassa meinas että yli 4 kilonen tulis... saapa nähdä miten se synnytys sitten menee..
Olen mielessäni miettinyt, että onko minulla korkea kipukynnys... vai mitä. Moni on kysellyt, että syntyikö lapsi ihan normaalisti kun oli niin iso...
Mulle neuvolasta ja lääkärikäynnillä sekä vielä synnyttäessäkin povattiin noin 3,7 kg vauvaa. Poika syntyi siis Rv 41 + 0 ja kokoa oli 4410 g, 55,5 cm ja pää 38 cm. Synnytys alkoi vesien menolla ja eteni ihan hyvin, kesto noin 8 tuntia. Epiduraalin kyllä tarvitsin ja sitä lisättiin kerran, ilokaasua henkäilin lisäksi alkua lukuunottamatta koko ajan. Ponnistusvaiheessa supparit lähes loppuivat ja imukupilla poika lopulta tuli ulos kun en saanut ponnistettua sitä loppua omin voimin ja epapri tehtiin, repeämiä ei tullut. Synnytyksestä jäi ihan hyvä kuva.
Uskon, että on lähinnä synnyttäjän lantiosta kiinni, että miten sujuu. Jos mahtuu normaalisti syntymään, niin ei kait synnytys sen vaikeampaa ole kuin pienemmänkään lapsen synnyttäminen. Tai ponnostusvaihe voi olla, mutta kait avautumisvaihe on samallatavalla kivulias vauvan koosta riippumatta. Luulisin kyllä, että vauvan pään mallilla voi olla aika paljon merkitystä synnytyksen etenemisessä. Jos pää on kovin pyöreä, niin ehkä se ei " kiilaa" synnytyskanavaa niin helposti auki ja ponnistamisessakin varmaan on isompi työ. Meidän pojalla sattui onneksi olemaan sellainen " optimaalinen pää" . Itse 5 lasta synnyttänyt äitini ainakin kommentoi vauvan nähdessään, että oli helposti synnytettävän vauvan pää, kun oli alkuun hirvitellyt pään kokoa, että on varmaan ollut hankalaa puskea niin isoa ulos..
...sanoisin, että synnytyksen kulku ei ole niinkään lapsen koosta kiinni, vaan muista tekijöistä.
Mulla eka oli 3860 g ja kesti 23 tuntia josta ponnistusvaihekin melkein tunnin. Toinen oli 4260 g ja oli ulkona kolmessa tunnissa, ponnistusvaihe alle 10 minuuttia. Tokalla oli pari senttiä suurempi päänympärys ja molemmista tehtiin eppari.
Eiköhän ne tokat ja kolmannet pääsääntöisesti tule helpommin pihalle.
Maaria
Tuohon on aika mahdoton vastata näin maallikkona, mutta luulisi, että homma onnistuu ihan ok, kun ei ole kyse ensimmäisestä synnytyksestä. Tosin paino ei ole välttämättä se isoin asia vaan hartioiden leveys, pään koko ja tarjonta merkkaavat enemmän.
Itselläni on kotona kaksi normaalilla alatiesynnytyksellä syntynyttä lasta. Esikoispoika oli 4260 g (55 cm) ja kuopustyttö 4020 g (54 cm). Ensimmäisen kohdalla olin tosi kovilla ponnistuksen suhteen, sillä poika syntyi avoimessa tarjonnassa. Tässä kolmannessa raskaudessa kävin rakenneultrassa ja siellä kätilön kommentti oli, että ko. tarjonnassa olevan lapsen syntymäpainoon voi ajatella lisättävän kilon: sen verran hankalampi se on ensisynnyttäjän ponnistaa :-o. Silti ykkösen synnytyksestä ei jäänyt mitään traumoja enkä pelästynyt, vaikka kakkosen synnytys käynnistettiin, kun hänet arvioitiin ultralla ja käsikopelolla 4,6-kiloiseksi. Meillä siis arvio heitti tosi paljon " parempaan" suuntaan.
Itse olen 180 cm pitkä ja se oli varmasti yksi pelastuksistani tuon esikoisen synnytyksessä, että hän saatiin normaalisti maailmaan - tosin 1,5 tunnin ponnistuksella ;-). Kätilön mukaan toinen tärkeä tekijä oli, että epiduraalia ei nähty tarpeelliseksi antaa. Sen kanssa ponnistaminen olisi ollut tilanteessani kuulemma aika lailla mahdotonta. Lisäksi tärkeä asia oli se, että tehtiin reilu eppari, jota kätilö ehti vielä pahoittelemaankin samalla kuin leikkasi ;-). Hyvin kuitenkin parani ja mielestäni oli jopa parempi juttu kuin pienet repeämät kakkosen synnytyksessä, kun ei ehditty tai nähty tarpeelliseksi leikata.
Yksi kokenut raskausajan lääkäri kommentoi tämän kolmosen alkuraskauden ultrassa, että jos synnyttäjä on yli 170-senttinen ja normaalivartaloinen, hän pystyy helposti synnyttämään yli nelikiloisen.
Nämä ovat siis mutu-tuntumaa ja asiantuntijoilta keräämiäni kommentteja. Tsemppiä synnytykseen! Sullahan on enää vähän aikaa jäljellä!
t. Jogu (30+4)
Juur synnytystä ennen tehty " painoarvio" heitti kilolla alaspäin!
Synnytys oli helppo, enkä revennyt. Olin nuori ja olen pieni kokoinen muutenkin. Lantiosta ei tietoakaan. Kyllä se sieltä sujahtaa trust me!
Hei Kisukatti,
Esioiseni oli 4,7 kiloinen eikä mahtunut alatietä syntymään, joten päädyttiin sektioon. Tämä johtui varmasti pitkälti siitä, että olen 160 cm ja lahtioni on aika ahdas. Lisäksi vauvalla oli päänympärys tavallista isompi. Osastolla oli samaan aikaan toinen äiti, joka synnytti isomman lapsen alateitse. Tämä äiti oli minua ainakin päätä pidempi.
Mutta kuten nuo muut kirjoittajat ovat todenneet, hyvin ovat isotkin vauvat mahtuneet syntymään alateitse. Jos asia sinua kovasti huolestuttaa eikä vauva ole vielä syntynyt, kysy neuvolasta tai äitipolilta, voisiko vielä tehdä esim. synnytystapa-arvion.
Kovasti paljon onnea odotukseen!
Mupsi
takana 3 synnytystä.
Eka tyttö:
3820g/52cm/34.5cm. Synnytys kesti 13h50min ja ponnistus 15min.
Toinen tyttö:
4090g/52cm/35cm. Synnytys kesti 10h28min ja ponnistus 7min.
Kolmas tyttö:
4510g/53cm/35cm. Synnytys kesti 4h37min ja ponnistus 4min.
Eli tasaseen tyttöjen paino noussut aina isommaksi. Ekassa synnytyksessä leikattiin eppari, toisessa repesin pikkasen ja laitettiin pari tikkiä. Ja kolmannessa ei mitään.
Sen verran oli kolmas iso, että hartioiden kohdalta teki tiukkaa. Päähän on ollut kaikilla melkein saman kokoinen. Eli joudun ponnistamaan tosi kovasti ja kätilö teki töitä, että sai kolmannen hartiat ulos ja ehjänä. Onneksi näin. Mulla heitti kanssa kilon verran painoarvio! Että seuraavalla kerralla paremman syynin kyllä vaadin, ettei tule 5kiloista..
synnytin esikoisen joka painoi 4290g ja kuulema hyvin olis mahtunut jos olis tullut suorassa, tuli vähän pää vinottain niin jouduttiin pikkunen viilto leikkaan niin mahtu tulemaan. Saa nähdä minkä kokonen pötikä tällä kertaa tulee ku eikös monesti ole tapana että seuraava on herkästi vähän jo isompi..
Mariatar84 rv 12+2
Jouduttiin leikkaamaan eppari, mutta silti repesin. Yli 30 tikkiä laitettiin. Toinen oli 3620g ja vain 3 tikkiä tuli pinta naarmuun.
Neljäs oli 4420g ja oli helpoin synnytys. Puudutuksia en saannut, mutta heti pystyin istumaan ja kävelemään. Repeämiä ei tullut yhtään eikä epparia tarvinnut leikata.
Neljäs oli n3900g ja siinnäkään ei tullut repaämiä eikä leikkauksia, mutta muuten tuntui tuskallisemmalta kuin edellinen
Mietin itse samaa, edelliset samankokoiset n. 3800 g, mutta jälkimmäisellä eli pojalla oli kaksi senttiä suurempi päänympärys. Yritettiin pärjätä ilman episiotomiaa, joka esikoisen kanssa tehtiin, mutta tunsin, etten saa päätä ulos, vaikka olen nopea synnyttäjä, en ole käyttänyt kivunlievitystä ja osaan ponnistaa hyvin. Niinpä pyysin itse sitä epparia ja kätilö sanoi, että hyvin pienellä pärjätään. Niin oli poika maailmassa muutamassa hetkessä.
Nyt on tulossa ilmeisesti nelikiloinen, joten jännittäähän tuo. Päämitta tosin on ollut hiukan matalammalla käyrällä kuin edellisillä, joten toiveikkaana tässä... Tyttö tulossa, joten ei ehkä/toivottavasti siksikään mikään mahdoton pyöreäpäinen tappaus :) Viime aikoina ei ole enää saatu mitattua, on niin alhaalla, joten vähän liian mielenkiintoiseksi menee tuon koon suhteen.
Voihan se olla, että kolmannen tai neljännen synnytyksen kohdalla sitä on itsekin joustavampi - toivotaan niin :) Tai sitten pieni eppari taas. Siitä et kirjoittanutkaan, että onko tehty. Sehän kyllä tekee tilaa... Olisikohan pitänyt oikein venyttää ja öljytä sitä välilihaa, ei ole tullut jaksettua moista...