Lue keskustelun säännöt.
30-v. kriisi: miten selvitä ylitse?
08.11.2008 |
Murrosikä oli ja meni, nyt ilmeisesti joku kriisi nostaa päätään. Kaikki hyvin: vakiduuni, kiva mies ja ihanat lapset. Silti surettaa ja itkettää ja välillä raivoan perheelleni. Monenlaisia ajatuksia pyörii siitä, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä, vaihdanko työtä jne. Kuitenkin järki sanoo, että asettua pitää ja odottaa, että lapset vähän kasvavat. Muita samassa tilanteessa?
Kommentit (3)
Mulla oli itsellä tosi kova kriisi ja alkoi jo 28 ja loppui kuin seinään kun täytin kolmekymmentä. Sen jälkeen näinä muutamana vuotena kuukausi ennen synttäreitä iskee miedompi versio, joka menee ohi kun synttäripäivä on ohitettu...
Mulla pahinta oli se tunne, että niin iso osa elämää on jo takana, elämä lukkoon lyöty (kaikki tosi hyvin ja mun unelmistakin melkein kaikki on toteutuneet, joten ei ole edes mitään valittamista) ja se että vanhenee. Se oli ja on vieläkin ennen synttäreitä se pahin. Rapistuu ja vanhenee. Kuulostaa ihan ääliöltä kun 3-kymppiset loistaa lehtikuvissakin komeampina ja itsevarmempinakin kuin nuoremmat jne... Eikä nykyään vanhuksetkaan ole niin "vanhoja" kuin ennen vanhaan. Vielä se, että koin elämän rajallisuuden jotenkin massiivisena, aika kuluu ja sille ei mahda mitään. Sitten tuli paineita siitä mitä olin jo saavuttanut ja mihin kykenin ja missä omat rajat ovat... Että ehkä ei ehtisi tai pystyisi tekemään sittenkään kaikkea, mitä on toivonut. Vastuu lapsista ja perhe-elämästä tietysti rajoittaa, ja ehkä siitä vapautuu voimaa tulevaisuudessa kun on vähemmän vastuuta kotona.
Toivottavasti pääset kriisistä yli nopeammin kuin minä. Mä tarvitsin muutaman vuoden asian käsittelyyn. Oli rankkaa. Lue elämänkaaripsykologian kirjoja, ne vähän helpottaa, kun ymmärtää, että pohdinnoille on selitys, eikä ne ole vaan yleistä elämään kyllästymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntilanteesi voi olla näennäisesti mallillaan, mutta ei ole haitaksi jos sisimmissäsi kyseenalaistat sen: kun joudut pakostakin pysähtymään ja pohtimaan asioita, sen jälkeen tunnet itsesi paremmin ja voit olla tyytyväisempi siihen mitä sinulla on!
Kriisi on aina tuskallinen ja vaatii aikaa. Se ei vaadi ammattilaisen apua eikä rauhottavia, vaan kärsivällisyyttä. Sinulla on paljon mahdollisuuksia edessäsi, eikä kiirettä mihinkään.
Mikäli käytät hormonaalista ehkäisyä, suosittelisin kokeilemaan jotain muuta vaihtoehtoa, sillä hormoonien käyttö tuuppaa voimistamaan reagointia.
http://www.meditaatio.org/index.html