Onko mielestäsi appivanhemmilla perusteltu syy loukkaantua, jos

Tuttavapiirissäni pari naista on tehnyt vastaavan, mitä sinä nyt aiot ottanut tyttönimensä takaisin, eikä siitä ole mitään skandaaleja syntynyt.Minusta on ylipäätänsä kummallista miksi naiset ottavat miehensä sukunimen avioituessaan...

ja nyt sen vaihdat, jos et siis eroa. Mutta tämähän ei appivanhemmille toki kuulu eikä muuten minullekaan. :) Itse otin naimisiin mennessämme miehen sukunimen, koska halusin että kaikilla perheessämme (tulevilla lapsillakin) on sama sukunimi. Oma sukunimeni ei olisi sopinut mieheni etunimeen lainkaan.

minusta on oikein kun kuuntelet itseäsi, etkä muita.

sinulla on oikeus pitää ja valita se sukunimi joka on sinulle omannäköisempi.

heille se on kun sanoisit, etteivät HE kelpaa. Varsinkin kun otit sen nimen kokeiltavaksesi.

Meidän suvussa alkoi nitropurkit poksahtelemaan, kun veljeni otti vaimonsa sukunimen.



tee toki miten itse tykkäät, mutta ymmärrä niitä appivanhempiasikin

Esittelen itseni aina vanhalla sukunimellä enkä ole edes hankkinut uutta henkilöllisyystodistusta. Yksinkertaisesti en tunne omakseni nykyistä mieheni sukunimea :(

Silloin joskus kun nimilaki muuttui, äitini heitti vitsinä että muuttaa nimensä takaisin tyttönimeksi. Isäni ilme oli näkemisen arvoinen. Uskon että isovanhempani olisivat olleet samanlaisia, vaikka eihän aisa varsinaisesti heille kuulu.



Jos teillä on lapsia, tasoita asiaa sanomalla että lapset voivat pysyä isänsä nimellä (jos niin on asian laita).

Eivätkä he ole siitä mulle mitään sanoneetkaan.



Mulla muutenkin tuntui siltä, vaikka he minusta tykkäävätkin, ettei minua kuitenkaan ajateltu samannimisenä kuin miestäni. Tai siis toivotettu tervetuloa X:än sukuun.



Otin siis avioituessani mieheni nimen, kunnes sen vuosi sitten vaihdoin. Mieheni oli aluksi vähän loukkaantunut, mutta ei vaihdon syynä ollut mitenkään nimen inhoaminen kuin se, etten tuntenut olevani rouva x.

mulla on häät tammikuussa ja olen ajatellut pitää oman nimeni.



Aloin eilen pohtimaan, että kun nyt olen esimerkiksi Neiti Virtanen, niin tuleeko musta automaattisesti Rouva Virtanen ja mieheni on Herra Nieminen?

eli eipä tuohon juuri törmää.

Ja naisia kuuluisi etiketin mukaan kutsua joka tapuksessa rouviksi tietyn iän jälkeen oli sitten naimisissa tai ei. Olen huomannu että terveydenhuollossa käytetään aika herkästi rouva-nimitystä naispotilaista. Itse olen ollut rouva noin kolmikymppisestä lähtien esim. synnytyssairaalassa, vaikken ole naimisissa.

mulla on häät tammikuussa ja olen ajatellut pitää oman nimeni.

Aloin eilen pohtimaan, että kun nyt olen esimerkiksi Neiti Virtanen, niin tuleeko musta automaattisesti Rouva Virtanen ja mieheni on Herra Nieminen?

en pitänyt mitään kiirettä vaihtaa nimeä esim. ajokorttiin. En halunnut edes vaihtaa sukunimeä, mutta eksälle se oli niin tärkeää ja kuvittelin voivani sopeutua nimeen. Eron postiivinen puoli oli, että sain oman nimeni takaisin samana päivänä, kun se oli mahdollista. Ja kun ei ollut lapsiakaan, niin sehän oli helppoa senkin suhteen.

Se nimi vaan oli niin ruma... Oma sukunimeni on "pehmeä" ja etunimi "terävä, kova". Sitten avioliiton kautta sain yhtä rujon ja kovan sukunimen. Tyyliin Reetta Lehmusmäestä tuli Reetta Rokkonen.:)

Esittelen itseni aina vanhalla sukunimellä enkä ole edes hankkinut uutta henkilöllisyystodistusta. Yksinkertaisesti en tunne omakseni nykyistä mieheni sukunimea :(

missä äiti useamman lapsen synnytettyään ja toistakymmentä vuotta naimisissa oltuaan keksi ettei tuntenutkaan miehensä sukunimeä omakseen ja vaihdatti tyttönimensä koko perheen sukunimeksi miestä ja lapsia myöten=)

Sitä ne tiedä mitä appivanhemmat miniän tempauksesta miettivät, miniä on muutenkin kyllä legenda jo eläessään, että voi odottaa mitä vaan häneltä;O



Itse ottaisin mieheni sukunimen mielelläni jos joskus naimisiin erehdyttäisiin, olen väsynyt tavaamaan omaa ruotsinkielistä sukunimeäni jota juuri kukaan ei osaa edes lausua oikein..