Olen alkoholisti.

Olen tajunnut olevani alkoholisti. Näin kamalaa itseinhoa en voinut kuvitellakkaan tuntevani. En juo usein, mutta kun juon, juon itseni aivan tolkuttomaan kuntoon. En välitä perheestäni, en mistään.

Olin pitkään juomatta, mutta keskiviikkona sain käsiini viinaa ja kumosin sen kurkkuuni muutamalla huikalla.

Kaikki meni pieleen, olen toki tiennyt että alkoholi ei sovi minulle, mutta en tajunnut että se hallitsee minua.

Nyt pelkään menettäväni mieheni ja lapseni. Olen soittanut auttavaan puhelimeen ja ensiviikolla minulla on tapaaminen ryhmässä. Pelkään kuitenkin ettei minulla ole enää toivoa.

Tiedän olevani huono äiti, vaimo ja ystävä, en kaipaa muistutusta siitä.