Voiko pienellä paikkakunnalla elää?

se oli vain aika iso ero muuttaa töiden perässä tilapäisesti 120 tuhannen asukkaan kaupungista alle 1000 asukkaan pitäjään julkiseen ammattiin niin ei tehnyt paljoa mieli enää viikonloppuna olla siellä pällisteltävänä.

asutaan pikkukylässä, asukkaita 1000.

ollaan sopeuduttu kolmessa vuodessa aivan loistavasti, lasten kautta olen saanut itselleni paljon tuttuja, jopa muutaaman hyvän ystävän.

tosiaan täällä se yksi pääkatu jota kulkiessa morjestetaan kaikille, tunsi sitten tai ei!

Omat ja lasten harrastukset merkkaa tosiaan paljon tutustuttaessa uusiin ihmisiin, mutta ei kenenkään pakko ole mennä mukaan toimintaan josta ei tykkää.

ihan kaupalla ja postillakin tutustuu ihmisiin jos osaa sosiaalisia taitoja oja on halu tutustua.

itse en ole kokenut mitään tuijotuksia enkä juoruja!!!

ja hei, meilläpä onkin tilausalko!!!

sehän on täysin ihmisestä itsestään kiinni minkälaisessa elinympäristössä on onnellinen, minä en tykännyt pienestä paikasta, joku toinen voi tuntea sen omakseen, mutta jos et ole samanlainen kuin ne muut niin saat katseet niskaan.

Tampereelle on 60km.

ja minusta tuo " vain suurkaupungeissa voi elää" -ajattelu on maailmaan naiiveinta. Tietty jos kaipaa elämäänsä discojen glitteriä ja merkkipuotien valikoimaa, niin eipä kannata luitaan pieneen kylään raahata.



Jos taas arvostaa ihmisläheisyyttä, luontoa ja hiljaista, yksinkertaista elämää, niin pienempi paikkakunta on hyvä valinta. Ja melko varmasti se on pienille lapsille turvallisempi kasvuympäristö kuin suuri kaupunki, joskin murkkuikäiselle ehkä turhauttava.



Kasvoin pienellä paikkakunnalla, ja elin siellä parikymppiseksi asti. Onnellisempi en olisi voinut olla. Tuolta kylältä sai kaiken mitä tarvitsi, ja mitä ei saanut, haettiin lähikapungista (matkaa noin 60 km).



Ja tiedoksi vaan teille wanna-be-urbaaneille ummikoille: kyllä niitä hulluja mahtuu niin pieneen kylään kuin suurkaupunkiinkin. Pienessä kylässä vain erottuu joukosta helpommin, jos ei piileskele navetan ylisillä... (Sisäsiittoisuudesta ym. johtuen tosin joillakin paikkakunnilla on ongelmia enemmän kuin toisilla, ja se on aika surkeaa.)

Meillä on nyt 40 km kaupunkiin (sielläkin jotain 50 000 asukasta) ja sekin on mielestäni aivan liian pitkä matka lähteä noin vain käymään. Erityiusesti kun on pieniä lapsia, joilla ei kärsivällisyyttä istua autossa! Eli nou tänks!



Harmittaa tosi paljon kun usein olisi asiaa kaupungille ja sitten ei heti pääsekään vaan vasta kahden päivän päästä kun on muutakin asiaa:(.



Me asumme niin pienellä paikalla ettei täällä ole mitään palveluja. Lähimmät palvelut ovat 7 ja 20 km päässä, eli pienet kaupat ja postit, apteekit... Mutta jos haluaa vaatteita tms. ostella niin pitää ajaa kaupunkiin.



Minä en ainakaan ole mikään tällainen pienen paikan asukki. En vain viihdy. Mulla on täysin toisenlaiset harrastukset kuin näillä täällä asuvilla, ehkä kaupunkilaismaiset? Tykkäisin esim. käydä kuntosalilla ja elokuvissa tai vain shoppailemassa.



Ei meillä ainakaan perheenäkään ole juuri mitään tekemistä täällä kylällä. Lapsilla ei ole kavereita eikä itselläkään.



Muutto pois siis edessä nyt keväällä!!! Hip hei!

Muutettiin kaupungista maalle ja ollaan viihdytty hyvin. Tietysti täällä kaupankassa tietää kaikkien asiat paremmin kuin kukin itse, mutta enpä ole antanut asian häiritä.

Me muutettiin maalle, että saataisiin olla rauhassa ja lapsille tuvallinen kasvuympäristö. Ja kun hiljaisuus käy ahdistamaan, voi aina ajella kaupunkiin hulinaa ihmettelemään.

Töiden vuoksi muutettiin. Se oli elämäni kauhein vuosi. Ihmiset hyvin sisäänlämpiäviä, kaikki kynnelle kykenevät muuttaneet pois ja paikkakunnalle jääneet joko juntteja tai ongelmaihmisiä. Palvelut (neuvola, p-hoito, koulu, terveyskeskus) älyttömän huonoja. Kauppoja oli kaksi ruokakauppaa, kirppis, kukkakauppa, rautakauppa ja tekstiilejä myyvä halpa-halli. Kulttuuritarjontaa ei ollut ollenkaan ja kansalaisopistossa pystyi harrastamaan jumppaa, matonkudontaa ja rivitanssia. Kaikki tiesi meidän asiat, itse emme edes tunteneet ketään. En suosittele missään tapauksessa.



Tämä oli vielä melko eteläisessä Suomessa ja lähimpään yli 50 000 as. kaupunkiin oli 80 km. Lähempänä (40 km) oli pienempi, 30 000 as. kaupunki.

eli lähimpään kaupunkiin on noin 30km, joka ei oikeasti ole matka eikä mikään. Helsinkiin on noin 150km, ja sielläkin tulee käytyä kerran kahdessa kuussa.

vieraalle paikkakunnalle ja onhan tuota tullut elettyä puolisen vuotta. Matkaa lähimpään kaupunkiin 70 kilsaa ja sinne on mentävä ostoksille, jos haluaa kunnolla valinnanvaraa, sen verran huonosti on täällä kauppoja. Jotenkin ahdistaa välillä koko paikka, kun on todellakin pieni, mutta pienuudessakin on tietty omat hyvät puolensa kuten halpa asuminen, ok terveyspalvelut, ei ruuhkia ja lapsille turvallinen kasvuympäristö.

Muutettiin aikoinaan (22 v. sitten) Espoosta pieneen 1600 asukkaan maanviljelysvaltaiseen kuntaan miehen työn takia. Tämä kunta oli miehelle entuudestaan tuttu, koska hänellä oli siellä sukulaisia. Kävin kansalaisopiston jumpassa ja seurakunnan perhekerhossa, sekä liityin paikallisen MLL:n jäseneksi. Alkuun tuli käytyä usein Helsingissä, jossa oli sukulaisia ja ystäviä, mutta mentyäni itsekin töihin alkoivat käynnit harventua.

Parin vuoden kuluttua muutimme toiseen, ennestään molemmille tuntemattomaan 3000 asukkaan kuntaan, kun mies sai sieltä viran, itse olin taas vanhempainvapaalla.

Nyt olemme asuneet vuoden tässä nykyisessä 6000 asukkaan kunnassa joka oli ennestään myös täysin tuntematon, mutta kyllä ihmisiin tutustuu.



Vaikka olen syntynyt Espoossa ja asunut myös Helsingissä ja Vantaalla, voin sanoa että maalla on mukavaa. Meille on ollut vaan hupia niistä " tosijutuista" , joita satumme kuulemaan itsestämme ja perheestämme - suurinta osaa emme tietenkään koskaan saa itse edes tietää.



Jos olet muuttamassa yksin kauas ystävistäsi ja sukulaisistasi, niin tilanne on kyllä aika erilainen, kuin perheen kanssa muuttavalla.

Yksinäisen on ei ole pikkupaikkakunnalla helppoa löytää samanhenkistä seuraa ja harrastusmahdollisuudetkin ovat aika rajatut. Jos lähimpään mainitsemisenarvoiseen kaupunkiin on 160 km, niin ...

Vierailija kirjoitti:

Siellä kun ei olisi mitään tekemistä, ja ihmiset kyttäisivät eikä olisi mitään omaa rauhaa. Eli samat asiat voi ajatella toisin päinkin.

toi

Tykkäisin. Saa olla kuin herranterttu.

Voi retkeillä, marjastaa ja sienestää.

Siellä tutustuu hyvin ihmisiin.

Joku voi, toinen ei.

Ahdistavaa varmaan.

Metsää.

Metsän ja peltojen keskellä?

Ahdistavaa varmaan.