Olemmeko ainoaita joilla varaa vain yhteen lapseen, siis rahallisesti tämä poika jää ainoaksi.

sen jälkeen on jokainen lapsi kasvanut omaan tahtiinsa, omilla mitoilla ja onhan ne tyttöjen ja poikien tyylitkin kouluikässä jo aikalailla erilaiset. Kenkiä en ole edes hennonut kierrättää, jotain juhlakenkiä lukuunottamatta.

juuri rahan takia, osin elämäntilanteen mutta kulkee käsi kädessâ rahatilanteen takia (opiskelut yms).

kyllähän me pystyttäis varmasti toinenkin lapsi elättämään mutta en halua sellaista kituuttamista mitâ se tulisi olemaan ja aivan kädestâ suuhun eläminen myös hirvittäisi, nyt jää rahaa säâstöönkin. kyllä lapset tulevat kalliiksi ja se pitää myös ottaa huomioon. tykkään kuitenkin etä lapsellani on kunnon vaatteet ja kengät, ruokakaupassa ei tartte laskea senttejä mitä ostetaan jne jne. harrastaa voi vaikka vähän maksaakin, voidaan matkustaa. valintakysymys.

on aika olematon lohtu, jos lapsi on yksin. Minä ymmärrän, että jätetään 3. tai 4. tai uusi pesue hankkimatta, mutta tuo on ihan naurettavaa. Sori vaan.

No jos ei ole varaa uusia talvikenkiä ostaa, sitten voi sen lasten teon suosiolla jättää väliin ja tokihan lapset vaatteita tarvitsevat. Meillä lapset poika-tyttö-poika ja ikäeroa poikien välillä sen verran, että kierrätys ei tule kysymykseen.



Mitä taas harrastuksiin tulee, niin enpä ole vielä missään lastenoikeuksien julistuksessa kuullut, että lapsen oikeuksiin kuuluu harrastaa kalliita harrastuksia. Harrastukset valitaan sen mukaan mihin on varaa. Tosin nykyään puhutaan paljon siitäkin, että lapset ovat uupuneita, kun niitä harrastuksia (kalliita tietysti) tungetaan joka väliin. Leikki on lapsen työtä ja levätäkin pitää ja koulua käydä.



Esim. meidän pojan luokalla ei ole kuin yksi jääkiekkoa harrastava poika ja yksi sukellusta harrastava. Muiden harrastukset (jos niitä on) ovat varsin edullisia.

Kolmas se sitten vasta kallis onkin, kun ei enää se perus 4h+k ja tavallinen perheauto riitäkään.



Valintakysymyksiähän nämä ovat. Jos jotain saat, aina pitää jostain muusta tinkiä.

Meillä viisi lasta. Mies opiskelee ja minä hoidan lapset kotona. Kaikki KELA:n tuet tietty suurimmat ja toimeentulotukia saataisiin, mutta ei haeta enää kun säästimme siitä joskus, niin joiltakin kuukausilta ei enää myönnetty. Sen jälkeen ei olla haettu. Nälkää ei olla nähty koskaan ja lapsilla ja itsellä kunnolliset vaatteet. Onnellisia ollaan ilman kalliita harrastuksia sun muita turhia menoja. Tosin meidänkin lapset kuuluvat kirjajerhoon. Ja joululahjansa saavat. Eivät kuitenkaan mitään vuoria. Pientä puskurirahastoa pidetaan koko ajan yllättäviin menoihin: kodinkoneiden/auton korjaamiseen, sairauksiin yms. Kyllä vähän pitää miettiä, mitä ostaa ja milloin, mutta se ei määrä onnellisuutta ja koko elämää.

miten niin millaiset arvot ? miksi olisi jotenkin moraalisesti parempi tehdä paljon lapsia kuin tehdä vähän lapsia ? tätä en ymmärrä. enkä ymmärrä miksi matkustaminen on naurettava syy käyttää rahaa, elämme aika liikkuvaista elämäâ emmekä mielellään jumita yhdessâ paikassa, joten kyllä sitä rahaa menee väkisinkin. en kertakaikkiaan näe mitään syytä miksi minun pitäisi lisäântyä enempää kuin yhden lapsen verran.

43

Lapsen kannalta on kyllä parempi, että on sisarus kuin että ei ole.



Tahattomalle lapsettomuudelle ei kukaan mitään voi, mutta että joku vakavalla naamalla selittää lapselleen, että " sori, sää oot nyt yksin, kun mami ei halunnut jämittää ja isukki halusi Pattayalle."

ei se sisarus aina tee ikionnelliseksi. tunnen myös sisaruksia jotka eivät tule toimeen keskenään, eivät ole yhteydessä tms.

vanhemmista ja kasvatuksesta ja taidoista kiinni. Minulla on erittäin läheiset välit sisaruksiini ja lapsillani toisiinsa.

ja sitä sisarusrakkauden määrää, niin raha-asiat jää tois sijaiseksi.



En tosin tekisi lapsia enempää, jos pitäisi elää " kädestä suuhun" , mutta matkustelusta yms. olen valmis tinkimään. Eli siis jos oikeesti ei olisi varaa, niin voisi meilläkin olla vain yksi muksu.



Mutta kukin tekee tavallaan. Tulevaisuudesta en itse ole huolissani, koska nyt kun olen kotosalla ollut jo vuosia ja tulemme hyvin toimeen, toki elämäntyylimme on sääsätäväinen. Jatkossa kun lapset ja menot kasvavat ollaankin sitten molemmat töissä.

Ai miksi ei kolmen lapsen kanssa riitä 4h ja keittiö tai tavallinen perheauto. Kyllä meille riittää. Nuorimmat samassa huoneessa ja hyvin tulevat toimeen. Ja takapenkille mahtuu kolme muksua siinä kuin kaksikin. Ja kyllä, niine istuimineen.



Toi on taas tota suuruudenhulluutta, että kolmen lapsen kanssa pitää olla vähintään 200M2:n omakotitalo ja tila-auto, ei ihme että koetaan ettei lapsiin ole varaa.

Sinä voit aivan rauhassa tehdä vain sen yhden lapsen tai et lasta ollenkaan, se tuskin ketään kiinnostaa.



Mutta sinun on myös ihan turha tulla väittämään, että lapselle on pakko tarjota vähintään ulkomaanreissu kerran vuodessa, tila-autot, omakotitalot, kalliit merkkivaatteet ja kalliit harrastukset, jotta lapsi olisi onnellinen.



Mulla ei koskaa ollut sisarta ja olisin kyllä voinut ne ulkomaanreissut jättää siitä hyvästä väliin. Mutta mun vanhemmilla oli liian kiire reissailla ja pitää hauskaa. Nyt kun katsoo omien lasten äärimmäisen läheisiä välejä, tajuaa mistä jäänyt paitsi.

sitä rahaa jää, jos perusduunareilla pitää olla talo ja auto viimesen päälle

Ihan perustuloisia ollaan!

miten meillä on viisi ja vielä riittää rahaa juustovoikkareihinkin??? Tää on tietty järkkyä, mutta me asutaan siinä perusneliössä seitsemistään, eipä ole ainakaan hukkaneliöitä lämmitettävänä :) Tossa veljekset just tappelee niin sydäntälämmittävästi :D

se on sentään todella suuri osa elämääni näin aikuisenakin, ja jo ammatinkin kautta ihan välttämätöntä.