Onko vaikeaa ruveta absolutistiksi? Kertokaapas kokeneet...

Aloin absolutistiksi kesän 2001 jälkeen. Se kesä oli viinanhuuruinen. Olin oppaana ulkomailla, ja join joka ikinen ilta. Eräänä elokuisena iltana päätin, että ei pisaraakaan enää. Se päätös on pitänyt.

ryhdyin absolutistiksi kun tajusin, että tykkää alkoholin mausta.



Käyn vain sen verran tasokkaista paikoissa, että alkoholittomiakin vaihtoehtoja löytyy, joten mitään vaikea ei ole ollut.

kirjoitusvirheet teki lauseen vähän kaksiselitteiseksi

en ole juonut väkeviä vuosiin. kaljaa ja siideriä kun otan, ei koskaan riitä se yksi, aina on pakko saada pari lisää, ei hyvä, tulee kamala morkkis aamulla, vaik ei oliskaan krapula. mulla palaa pinna helposti lapsten kanssa seuraavana päivänä, vaikka olisinkin ottanut edellisenä iltana vain pari bissee. mielialalääkkeiden vaikutus heikkenee, melkein loppuu kokonaan alkoholin vaikutuksesta, siksi pinna palaa herkästi. siksi en enää juo.

itse tehnyt sen koska kotona nähnyt mitä viina tekee. En kannata ääri linjoja muuten, drinkin maistelen juhlissa ym. silloin tällöin. Ainakin meilläpäin saan kuulla piruilua aiheesta, outo lintu.

Reilut kymmenen vuotta olin juomatta pisaraakaan, sitä ennen olin kohtuukäyttäjä. Nykyään olen hiukan " höllentänyt" periaatetta ja saatan ottaa 1-2 viinilasillista vuodessa.



Lähinnä sellaiset syyt, että viina on kallista, pahanmakuista ja tekee ihmisen idiootiksi, siksi olin juomatta. Muutamilla juhla-aterioilla voin jotain arvokasta juomaa hippusen nykyisin ottaa.

Juon alkoholia noin 0-5 kertaa vuodessa.

ennen " tajuamistani" otin myös sen verran harvoin, ettei elämänlaatuni ole tästä muuttunut miksikään.



Sen sijaan minulla on ystävä, joka aikanaan joi aika paljon - ei vältämättä paljon kerralla, mutta pari kolme kaljaa illassa - ja on sittemmin siirtynyt absolutistiksi. Sanoo, että vaikkei siitä parista kaljasta tietenkään mitään krapulaa tullut, se söi yöunia ja väsytti siksi. Nyt hän kuulemma jaksaa paremmin ja on pirteämpi ja pätevämpi töissäkin jne.

Kuuteen vuoteen ei ole tehnyt mieli.

Häissä ja juhlissa otan shampanjalasin ja skoolaan sillä, en ole NIIN tiukkis ettenkö voisi ottaa kulausta.

Alkoholi ei koskaan ollut mulle ongelma, en ollut koukussa siihen. Olin koukussa biletykseen, yhden illan juttuihin ja sen sellaiseen. Kun totesin, että niistä seuraa vain morkkis, niin jätin alkoholin. Fyysisiä vieroitusoireita ei tullut, vaikka olinkin kuukausia juonut joka ikinen ilta (ja sitäkin ennen 2-3 kertaa viikossa useamman vuoden ajan), henkinen olo oli mahtava kun ei tarvinnut enää rämpiä baarista baariin, herätä ties kenen vierestä aamulla, ja kärsiä krapulasta (henkinen & fyysinen).

3

Eikä sortumisia ole yrityksestä huolimatta tullut. Illallisilla & juhla-aterioilla yritän usein ottaa alkumaljan/ lasin viiniä. Juomatta jää kun on niin pahan makuista.



Ravintolassa tilaan usein alkoholittomia drinkkejä (ovat suhteellisen kalliita, valitettavasti), tuoremehua, cocista ja pidän hauskaa. Ja mikä parasta ILMAN KRAPULAA!

Viimeisen kahden vuoden aikana olen juonut yhteensä pullollisen keskiolutta. Nuorempana join useinkin humalaan asti itseni, mutta lasten saannin jälkeen en koskaan. En yksinkertaisesti pidä humalatilasta: menee kontrolli, tulee paha olo, ja krapula tulee pienestäkin määrästä. Lisäksi alkoholi on pahaa (paitsi olut pieninä määrinä). Alkoholiton elämä sopii minulle paljon paremmin. En koe menettäneeni yhtään mitään.

En juonut oikeastaan seurassa, pikemminkin kun olen ihan yksin. Raskausajan ja lapsen vauva-ajan olin toki juomatta, sitten aloin taas ottaa muka ' unilääkettä' . Pari vuotta sitten menin katkolle vapaaehtoisesti, halusin lopettaa. Ja aika hyvin se päätös on pitänyt, oli se a-klinikka sen verran kaamea paikka etten toista kertaa mene!



Joten onnistuu se, toisilla helpommin, toisilla vaikeimman kautta.

Vanhempani ovat alkoholisteja eikä itselle ole oikein koskaan viina tmv. maistunut. Nuorena sitä tietenkin tuli käytettyä jonkun verran, mutta ikinä ei niin paljoa että olisin kunnon kännissä saati krapulassa ollut. Nyt en ole viimeisen 6 vuoden aikana juonut kun 2-4 pullollista siideriä. Olen kyllä ollut 3 kertaa raskaana ja imettänyt aina pitkään, joten siinäkin selitystä. Oikeasti minun ei tee edes mieli, siiderit ym. ja varsinkin viina on niin pahaa ja kallistakin, että ei tee mieli. Mielummin juon esim. cokista illanistujaisissa. Tai sitten sen puolikkaan tai yhden siiderin, ettei tarvitse niin paljoa selitellä muille miksi en juo. Tuntuu muita häiritsevän niin paljon! Baareissa en ole käynytkään vuosiin, mutta sielläkin varmaan tilaisin alkoholittomia drinkkejä.

Elämänlaatu parani roimasti, ei ole ollut masennuskausia tai ahdistuksia enää ollenkaan, olo ollut tasaisen hyvää oloa. Tosin tylsää voi joskus tulla jos on ollut kova menemään yökerhoissa mutta se menee ohi kun keksii jotain parempaa tekemistä, rupee harrastaa vaikka salilla käyntiä tai opettele uusi kieli jne.



Nykyään naurattaa kuunnella ystävien juttuja kuinka ois pitänyt olla paikan päällä näkemässä kun joku teki kännissä jotain jossain jne. Tulee ihan mieleen teinit välillä joiden elämä pyörii sitä samaa ympyrää mutta siis joo on elämä parempaa nykyään kun ei juo :)