¤¤¤¤SUURPERHEELLISTEN JOULUKUU¤¤¤¤

yritin kanssa yksi päivä aloittaa joulukuulle omaa pinoa mutta ei sen vertaa ehdi, että istuis ylimääräistä. Hyvä kun laskut ehtii maksaa ja sähköpostiin juuri vilkaista.. ja meillä sentään on vielä iskä lomalla.

Hieman jännittää, että miten meidän käy kun mies lähtee maanantaina töihin. Ohjelmassa on korvakontrolleja, tarhasta hakua, joulujuhlia, ristiäisten valmisteluja jne.jne.



Wilhelmi on huomenna 3 vk ja aivan ihana vauva.. vielä ainakin on ollut kovin rauhallinen ja tyytyväinen. Aivan erilainen kuin meidän nelonen, josta hoitajat jo synnärillä sanoivat, että ärhäkän oloinen vauva ;) Ärhäkkä on pikkumies vieläkin.. Wilhelmi on enemmän samaa tyyppiä kuin kolmonen, hoitopöydällä jaksaa kärsivällisesti pötkötellä kun äiti lällyttää ja kaivelee napaa ja rasvaa hartaudella. Nelonen huusi kuin puukossa ja vaipanvaihdon piti tapahtua sekunnissa eikä vaatteitakaan olisi saanut vaihtaa, vieläkin tappelee pukemisen kanssa vaikka sitä ollaan harjoiteltu jo kohta 2 v.



Vielä ei ole mitään ihmeellisiä mustasukkaisuustraamoja ollut mutta luulenpa, että ensi viikolla arki koittaa siinäkin suhteessa. Nyt on ollut jompikumpi vanhemmista koko ajan läsnä.. ensi viikolla jaetaan äitiä viiteen osaan ja vähän muuallekin.



Esikoisella on 11v. synttärit ja oli jo aika pahana kun en luvannut enää järjestää juhlia. Saa mennä kaverinsa kanssa ulos syömään ja elokuviin.. se vähän lohdutti mutta vielä lisäksi pitäisi olla lahjoja-- huoh-- kun tuntuu,että mikään ei riitä ja pankkitilikin näyttää lohduttomalta.



Nyt taitaa makaronilaatikko palaa uuniin,sellaiset tuoksut lähtee keittiöstä.

pelastuspuuhiin..

Joulukuuta jo mennään, ja kovaa vauhtia! Jouluun enää vajaa kolme viikkoa :) Tänään tosiaan täällä Pirkanmaalla oli jo aamusta ihanan jouluisen näköistä, kun lunta oli tullut, mutta iloa kyllä himmensi tehokkaasti tieto siitä, että ylihuomenna mittarissa pitäisi olla +5 astetta :( Onkohan se valkea joulu enää haave vain...



Meillä on Ella myös flunssassa. Nenästä tursuaa räkää ja pari viime yötä on olleet sen mukaiset. Niistäminen sillä letkuhässäkällä on kamalinta, mitä neiti tietää, vaikka sillä saisi kaikkein helpoimmin avun tukalaan oloon. Toivottavasti ei kestä tauti kauan. Tämä onkin jo kolmas flunssa neidin 5kk:n mittaisen elämän aikana. Mutta niinhän se menee, kun nuo isommat tuovat pöpöjä tullessaan.



Minä olen myös jo ehtinyt hankkia joululahjoja ja osa on paketoitukin, mutta vielä riittää hommaa. Joitakin jouluruokia olen tehnyt pakkaseen, mutta suurin osa on kuitenkin niitä, jotka tehdään sitten vasta ihan viimeisellä viikolla. Mitenkäs teillä muilla joulua vietetään? Oletteko kotona, tuleeko paikalle sukua vai ihan oman perheen kesken? Me teimme jo muutama vuosi sitten periaatepäätöksen, että tämä revohka ei aattona liikahda kotoa mihinkään. Ja oikeastaan ainoa vieraskin on minun äitini, joka on joka toinen joulu meillä ja joka toinen joulu siskoni perheessä. Pyhinä sitten käydään muissa mummoloissa tai sukulaisia tulee meille.



Jos ei joulun aiheuttamaa ylimääräistä ohjelmaa lasketa, niin muutoin meillä arki rullaa ihan hienosti. Ella siis kasvaa kohisten (5kk nlassa mitat olivat 8750g ja 68,6cm) ja minä nautin kyllä kotona olosta. Mies välillä höpöttää jo kuudennestakin, mutta katsellaan nyt ;)



Neppikselle tsemppiä, kun mies lähtee töihin! Kyllä se siitä pian tasoittuu. Onneksi Wilhelmi sentään on mallikelpoisesti käyttäytyvä nuori herra, joten äiti pääsee vähän helpommalla :)



Suviruusulle paranemista, jos flunssa sinullekin tuppaa! Toivottavasti menee pian ohi, niin ei mene jouluvalmisteluista puhti pois.



Ja Risellalle kysymys, eli asutteko siis ihan Tampereella vai jossain lähistöllä? Mekin kun Pirkanmaalla ollaan :)



No nyt heräsi nuhanenä vielä (piti jo olla yöunilla), joten menoksi!



Misti ja Ella

Misti...juu ihan Tampereella asutaan.



sonja tässä sylissä tuhisee, joten en jaksa hakea isoja kirjaimia...



me vietetään joulu kotona muuten, mutta aattoiltana piipahdetaan miehen kotona mummolassa kun sinne tulee pukki ja puolisukua....kahvitteleen.



minäkin toivoin mielessäni, että vauva haaveet nyt loppuu tämän neljännen synnyttyä, mutta jossain sisimmissäni vielä ajatus yhdestä kummittelee. tämä menee varmaan jo sairauden puolelle kun ei osaa lasten tekoa tai vauva haaveitaan lopettaa. onneksi mies varmaan pitää mut järjissään...tai sitten ei.



mulla vaan jäi jotenkin kauhea trauma synnytyksestä. menin niin tolkuttoman innoissani saliin ja päätin yrittää luomuna kuten kakkostakin, mutta kun sitten oisin halunnut puudutusta (parakervikaalii) niin sepä ei tehonnut yhtään ja jouduin sitten luomuna synnyttään...onneksi se synnytys ei kestänyt kauan vajaa 3 tuntia josta 15 min ponnistusta. Ponnistus vaiheessa supparit loppu ja sain jotain nenäsuihketta joka auttoi ponnistaan...pieni repeämä tuli, mutta tikkejä ei tarvittu...en ihan äkkiä uskaltais uusintaa ottaa.



Sonja nukahti syliin. Pitää koittaa siivoilla vähän.



Risella ja Sonja

nostellaanpa hieman.. kovin on hiljaista vauvapuolella mutta eipä sitä aikaa juuri ole koneella istumiseen.. Enpä kyllä osaa mihinkään kuukausipinoonkaan ottaa kantaa kun olen vain suurperheellisissä viihtynyt ;)

Ehkä nämä hormonitkin vähän tekee kärttyisäksi kun en millään jaksais kuunnella ensisynnyttäjien valituksia kun ovat jo 6 vk valvoneet vauvan yösyöntien takia tai sitä kun ei ole omaa aikaa tai pitäiskö jo antaa 2 kk ikäiselle pottua pidempien yöunien saamiseksi tai kun aika ei riitä siivoukseen, pyykinpesuun tai ruoan laittoon yhden lapsen kanssa.

Kyllä mä ymmärrän, että kokemattomuus puhuu puolestan mutta missä on maalaisjärki nykyään. Olis nää kersat kuolleet nälkään ja hukkuneet paskaan jo 10v. sitten..



anteeksi nyt tällainen ikävä sävy eikä kaikki ensimmäsen lapsen saaneet ole samanlaisia ja jostainhan se vertaistuki pitää saada. Eikä ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, parempi onkin ottaa selvää kuin olla epätietoisuudessa. Oman asennevamman takia pysyn suurperheellisten vankan kokemuksen piirissä ;)



ooh..meillä on aika pysähtynyt.. koneen kello on 22.00 5.12.2007



Vatsani sanoo kuitenkin, että on ruoka-aika..samoin tuo pieni hobbittilauma ;)

Meillä menee tämä päivä aika arkisissa tunnelmissa, kun poitsu 7v on juuri lähdössä jääkiekkoturnaukseensa naapurikaupunkiin ja sille reissulle lähtevät myös iskä, esikoinen ja kakkonen mukaan. He kun jatkavat turnauksen jälkeen matkaa Helsinkiin, jossa on illalla Anna Abreun keikka :) Esikoisneiti on meillä suuri fani ja voitti vip-liput ja back stage tapaamisen tämän päivän konserttiin, joten sinnehän on päästävä! Joten minä vietän siis itsenäisyyspäivää täällä kera kuopuksen ja neidin 3v. Eli siis sytytämme kaksi kynttilää illalla ikkunalle, muutoin meillä ei mitään erityisiä perinteitä tähän päivään liitykään.



Ja Neppis, veit kyllä jalat suustani tuon " purkauksesi" kanssa! Minä olen samaa mieltä asiasta. Välillä sitä oikein pysähtyy ihmettelemään, mitä kaikkea on mahtunutkaan näihin 13 vuoteen, jotka tässä on vanhemmuuden polkua tallattu. Läheskään kaikkea " vastoinkäymistä" ei edes muista, ennen kuin joku muu kertoo vastaavasta tilanteesta. Ja se on hassu juttu, että minä en montakaan juttua oikeasti ole edes vastoinkäymisenä pitänyt :/ Ihan normaaleina lapsiperheen elämään kuuluvana juttuna vaan. Olenkohan mä jotenkin outo? Siis että mun mielestä on ihan normaalia esim. joutua valvomaan öitä vauvan takia (no, totuuden nimissä on sanottava, että meillä on ollut suht hyvin nukkuvia lapsia) tai olemaan kiinni vauvassa 24/7. Tai että joskus on vaan hoidettava niitä asioita lasten kanssa, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että kaikilla on pinna kireellä ja hiki valuu, kun kotiin pääsee :) Yhtä " normaalia" mun mielestä on se, että lapsille tulee korvakierteitä sun muita tässä matkan varrella. Ne vaan on asioita, jotka on hyväksyttävä, kun tähän leikkiin ryhtyy. Näin siis minä ajattelen. Ja itsehän olen osani valinnut! Ja vielä vapaaehtoisesti ;)



No joo, purkaus tuli nyt täältäkin...



Nyt taitaa olla aika lähteä ruuanlaittoon minunkin, kuopusneiti on päikkäreillään ja meillä 3v:n kanssa alkaa olla nälkä.



Mukavaa päivää siis kaikille!



Misti ja viisikko

josko sais vihdoin muutaman rivin naputettua kun huushollissa on ihana hiljaisuus...vihdoinkin kaikki nukkuu -siis lapset.



Risella kirjoitti kuin miun näppiksellä, toivoin että vauvahaaveet unohtuis tän neljänen myötä, mutta niinpä vaan olen taas kerran perunut sterilisaatiopäätökseni :/, toivoton. Ihan tosissani olen miettiny että pitääkö tässä lähteä jatkokouluttautumaan lähihoitajasta kätilöksi tai terveydenhoitajaksi ja töihin synnärille tai neuvolaan että saa tyydytettyä tän tarpeensa? Pakkohan tähän on joku tolkku saada!! Olen oikeasti miettiny tuota sterilisaatioasiaa ja miun sydän ei vielä anna periksi tehdä sitä, pelkään että kadun sitä vielä. Mutta taidan saada haudata vauvahaaveet kuitenkin, mies tuumaili että jos se tehtäisiin hänelle...



JOULU sujuu meidänkin sakilta ihan vaan kotona, aattona kyläillään miehen vanhemmilla ja käydään haudoilla, tullaan kotiin saunaan ja pukkia odottamaan, joulupäivänä mennään miun kotipaikalle ja tapanina miun mummolaan. Päätettiin pari vuotta sitten että pukki saa tulla kotiin, ennen mentiin miehen vanhemmille yöksi ja siitä joulupäivänä miun kotipaikalle -sijaitsevat siis samalla kylällä-, mutta sehän on ihan järjetöntä lahjojen, vaatteiden ja kireiden pinnojen rahtaamista useamman lapsen kanssa. Ajellaan sit mieluummin edes takaisin ja saadaan olla aattona rauhassa, on se kuitenkin erilaista olla kotona saunan jälkeen kalsareissa/yökkärissä kuin anoppilassa.



Meillä pukkaa joulunajan kiirettä myös, kastejuhlia pykätään tässä lahjojen hankinnan ja joulujuhlissa ramppautumisen ohessa. Kaiken hyvän lisäksi ravataan lääkärissä harva se päivä nykyää, on silmätulehdusta, laryngiittiä ja korvatulehdusta viimeisen kahden viikon sisään mahtunut ohjelmistoon.



Mutta Manteli on kyllä syötävän suloinen pikkumies :) miten ne osaakin olla niin kertakaikkisen hurmaavia? Pikkumies nukkuu oivallisesti yönsä (toki syö 3-4h välein) ja seukkailut hoidellaan aamupäivästä ja myöhään illalla kun toiset on jo laitettu unille.



Nyt taitaa huutaa tyyny tuolla omassa petissä niin kovasti että lienee pakko vastata kutsuun ja kellahtaa maate tältä päivältä



Ihanaa Joulun Odotusta Kaikille



Minjuska ja Manteli: kohta jo kuukauden ikäinen pikkumies

Kiireinen on joulukuu täälläkin. Joulukortit jotka on aloitettu taas jo kuukausi sitten on edelleen kesken ja enää vain reilu viikko saada nuo postiin. Huomenna pitää yrittää päästä tiimariin ostamaan loput tarvikkeet. Loppui korttipohjat ja huopasydämet kesken.

Lahjat on ostettu isoille lepsille pienillä on jo kaikkea joten ne on vielä hakusessa. Kummien ja mummien lahjat on tekemättä mutta niissä ei kauaa mene toivottavasti. Viikonloppuna otetaan kiriä niissäkin.

Sain viimein tänään siivotuksi tuon olohuoneen ruokapöydän ja pääsimme syömään yhdessä itsenäisyyspäivän aterian. Nyt on sitten meidän makkari aivan kaaoksessa mutta se on sitten seuraavana siivousvuorossa. Millähän sitä oppisi heittämään tavaoita pois kun mitään ei enää mahdu mihinkään.



Meidän vauva nyt 3kk on edelleen kiltti tapaus nyt tuntuu toivovan seuraa lattialle. Kovasti haluaa seurustella ja tänään on nukkunut päivällä paljon niin ei ole pystynyt seurustella noiden isompien lasten kanssa.



Minäkin olen aina miettinyt että onko meille sattunut vain helpot lapset kun tuntuu että moni muu on aivan pulassa vauvojensa kanssa. Ehkä kyse onkin minun luonteesta en jaksa välittää pikkuasioista jos koti on joskus aivan kaaoksessa tai pyykkiä/tiskiä on vuorellinen niin voin silti huoletta pyytää vieraita kylään. Tosin nykyään valitsen sellaisia vieraita joita sotkut ei häiritse =). Meillä vauvat on nukkuneet aina silloin kun on nukuttanut ja valvoneet kun on valvottanut ja jokainen viidestä on oppinut nukkumaan yöt ja valvomaan päivällä. Imetys yöllä ei ole ikinä minua valvottanut annan tissin suuhun lapselle kun alkaa ähisemään ja itse nukahdan samantien. Neuvolatäti onkin todennut että kyllä on rauhallinen lapsi mutta mitäs sitä huutamaan kun kaikki on hyvin on ruokaa, puhdasta ja nukkuakin saa kun nukuttaa =).



Ai niin mekin asutaan täällä tampereella =). Oli joku muukin Tampereelta päin.



Nyt muistin mullahan on pyykkiä koneessa pitää mennä ne ripustamaan ja sitten nukkumaan kiireesti



Nuttu

Minjuska...oletko siis lähihoitaja ammatiltasi? Minä olen lähihoitaja...valmistuin -97



Ja nuttukin asuu tampereella kuten minäkin.



Oli puhetta vauvojen hoidosta ja kaikkeen lasten hoitoon liittyvästä. Minun on kyllä myönnettävä, että olin minäkin aikas avuton ensimmäisen lapseni kanssa. Mutta sitten taas kun aloin toista odottaan niin kaikki varoitteli kuinka raskasta tulee olemaan jne...minä taas koin asian ihan päinvastaisena. Kaikki tuntui sujuvan itsestään ja lapset kasvoi keskenään vaippa-ikäsistä koululaisiksi...samoin kolmas meni siinä muitten mukana. Tottahan niitä rankkoja päiviäkin oli, mutta mä opin myös kakkosen synnyttyä ettei kodin täydy kiiltää ja olla viimesen päälle steriili kunhan lapsilla on hyvä ja turvallinen olla. Nyt kun kaikki nuo ihanat isommat muksut on jo 5, 7 ja 9-vuotiaita niin tämä vauvan kanssa touhuilu on ihan mahtavan ihanaa...isommat pärjää hetken keskenään ja heistä on jo kivasti apuakin pikku askareissa.



Askareista puheenollen. Pitää jatkaa siivousta kun huomenna on esikoisen ja ekaluokkalaisen synttärit. Täyttävät siis nyt 7 ja 9v.



Kuulumisiin!



Risella ja muksutx4

Me vietetään se rauhallisesti kotosalla oman perheen parissa. Tinaa valetaan ja saunotellaan...



Risella ja Sonja 3½kk

tuntuu ihan kummalliselta kuinka äkkiä tämä vuosi onkaan mennyt..



ääh.. vaunuista kuuluu itkua..

menen siis



mutta Kaikille ihanaa uutta vuotta!!



palaan ehkä ensi vuonna



T.Neppis JA Wilhelmi 1.5 kk 58 cm ja 5800g (tänään mitattu)

Joulu meni kivasti mummon ja Waarin luona. Lapset sai kerrankin inhimillisen määrän paketteja.



Nyt tällä kotosalla istun tuon pikkuisen(4kk) kanssa vahtimassa 2v:n unta ja isot luuhastaa pihalla isänsä kanssa. Kyllä sitä mielummin ottaisi kaikki nuo isommatkin sisään. Tuossa on pihalla muutama alakoululainen pihalla roomalaisten kynttiöiden tähtisädetikkujen ym kanssa että välillä pelottaa kuinka sielä kaikkien silmät pysyy ehjinä. Ensi vuona investoin joka kakaralle suojalasit vaikka ei yhden yhtä rakettia ostettaisi. Miksiköhän tunkin vasta nyt keksin että voisi ne lasit ostaa vaikka ei raketteja ostaisi. Taidan laittaa muistiin ensi vuotta varten allakkaan ;o).



Oikein hyvää uutta vuotta 2008 kaikille suurperheellisille ja muillekin.



Nyt " hylkään" pikkuisen tuohon olkkarin lattialle leikkimään ja menen parvekkeelta kurkkimaan vuoden vaihtumista. Vielä 15 min jäljellä vanhaa vuotta!



nuttu