4,5 v pitää vanhempiaan pilkkana :' (

mitä te sitten teette, kun se lällättely alkaa? Ennen sitä ja mitä lällättelystä seuraa? Puhutteko te rangasituksen jälkeen siitä, mitä tapahtui ja miksi se oli paha?



Jos te olette johdonmukaisia ja pysyttä rauhallisina, se menee aikanaan ohi. Ei auta kuin odottaa ja yrittää.



Muistakaa silti rakastaa sitä lasta ja antaa hyviä hetkiä aina kun suinkin on mahdollista.

Jos ei ole tottunut vielä hoitoon, muutoksia on ollut paljon lyhyessä ajassa.

Ei halua mennä sinne, ja protestoi miten parhaiten taitaa 4-vuotiaan tasolla?

Saako tarpeeksi huomiota molemmilta vanhemmilta? Onko mustasukkainen pikkuveljelle jostain erityisestä syystä?

neuvolasta saat lähetteen psykologille. meillä sama homma, muutto, uusi hoitopaikka... liikaa muutoksia pikkuiselle, perusturvallisuus romahti. psykologi auttoi, saatiin siirto pienryhmään ja oma avustaja tarhaan, puolessa vuodessa parantunut lähes omaksi itsekseen. aluksi suunniteltiin siirtoa erityispäiväkotiin, mutta nyt ei kuulemma ole enää tarvetta :)

ei kai se lopetakaan.

Mieheni on lyhytpinnainen ja ihan pienestä rupeaa huutamaan. Hyvin useasti huutavat kilpaa.

Olen sanonut pojallemme etten hyväksy sellaista kielenkäyttöä ja lällättelyä ja kertonut kuinka pahalta minusta tuntuu. Olen itse rauhallisempi kuin lasten isä. pahoissa tilanteissa rangaistuksena olen pitänyt jonkun kivan karsimisen, eli karkkipäivän tai pelipäivän tms. En tiedä, onko fiksua vai ei. Pitään nurkka tai jäähytuoleja ei ole käytössä. Olen heikko, tahtoisin vaan olla sovussa kotona ja elää arkea. Poika on oikeesti todella tunteellinen ja herkkä. Ja tiedän että se ei ole oma itsensä ollut viime kuukausina.



Ensimmäistä kertaa äitinä ollessani olen niin hukassa, myönnän :(

Minun mielestäni se on selvästi jokin " vaihe" . Meillä se alkoi vielä ilman näkyvää ulkoista syytä. Luulisin että poika on jotenkin " oppinut" että sanallisesti voi satuttaa ja yrittää vaikuttaa asioihin. Ja pahiten poika reagoi, kun tulee tilanne jossa pitäisi vain mukautua vanhempien tahtoon. Silloin isä ja äiti ovat vuorollaan maailman tyhmimpiä ja kamalimpia ja poika tahtoisi aina kokonaan hävittää maan päältä sen, joka kulloinkin pitää kuria : )



Minulle tulee mieleen, että lapsi reppana tajuaa, ettei hän ole kaikkivoipainen, ettei hän voi määrätä vanhempiaan, vaikka kuinka yrittää. Onhan se kova läksy, vai kuinka? Kun pitää nöyrtyä. Vaikka sellaiseen kamaluuteen, että musiikkia ei soiteta kovalla silloin kun syödään.



Me olemme alkaneet yhä herkemmin (siis aiemmin poika sai pidempään puhua uhkailujuttujaan) passittaa poikamme jäähypenkille. Sieltä saa tulla pois " kun osaa käyttäytyä" . Ja jos uhkailu alkaa esim. viiden minuutin päästä, mennään uudestaan jäähylle. Sitä sitten jatketaan niin kauan kuin pitää. Ja aina selitetään, että uhkailla ei saa mutta saa sanoilla kertoa, miksi suututtaa tai on paha mieli.

Tai silloin hän ihan oikeasti välillä kuvittelee olevansa maailman napa, kuolematon, pelottava, voimakas ja kaikkivoipa ;) Ja välillä ihan hukassa kun jostain mielen sopukoista tajuaa ettei oikeasti olekaan sellainen...

Neuvoni on että ylitsevuotavasti rakkautta ja osa puheista saa mennä ohi korvien, mutta tietyt rajat täytyy asettaa. Varsinainen uhmaaminen ja tottelemattomuus täytyy rangaista. Aresti omaan huoneeseen on ok tämän ikäisellä, vaikkapa siihen asti että pyytää anteeksi. Mutta sen jälkeen täytyy muistaa käyttäytyä aina niin ettei enää kanna kaunaa lapselle, vaan ilmaisee rakastavansa häntä yli kaiken.

hänellä on tosi paha olla! jos nyt alkaa rankaisemaan, hänelle tulee vielä pahempi olo, ja oravanpyörä senkuin jatkuu! mars perheneuvolaan ja lapsi psykologille!



4

noi teidän rangaistukset on liian abstrakteja ja kaukaisia. Jonkun kivan karsiminen on muuten ihan ok, mutta jos karkkipäivä olisi lauanta, ei neljävuotiaalta vielä riitä ajatusta sille joskus maanantaina tai tiistaina eikä vielä todennäköisesti torstainakaan. Jos perjantaina, niin on jo aika pätevä 4-v. Ja toisaalta sitten kun sen rangaistuksen aika tulee, se ei enää yhdisty siihen pahantekoon, mitä tuli aikaisemmin tehdyksi.



Se jääähypenkki olisi sillä tavalla parempi, että pahanteon seuraus tulisi HETI ja olisi sillä tavoin konkreettisempi ja helpompi ymmärtää ja lapsenkin silmin ennustettavampi. Tai joku muu heti tuleva seuraamus.

Ja ota vastaavasti joku palkintojuttu mukaan. Kerätään vaikka magneetteja jääkaapin oveen hyvästä käytöksestä (sovitte ne lapsen kanssa, missä on ongelmia, mistä saa magneetin aina kun menee hyvin).



Huolehdi perustarpeista äläkä anna herkkuja.



Isän pitää opetella pidempää pinnaa.



Jos lapsi lällättelee ja puhuu rumia, laitat hänet yksin vessaan puhumaan wc-pöntölle rumat ja ovi kiinni, kun on huutanut sinne yksinään tarpeeksi kauan, niin saa vetää vessan ja sinne jäi rumat. Selität, että ihmisille ja toisille ei saa puhua sellaisia, äiti tulee surulliseksi ja ei halua leikkiä.



Meillä samanikäinen tyttö puhuu ikävämmätkin asiat kun puuhaillaan yhdessä jotain, leivotaan, askarrellaan, luetaan iltasatuja ja höpötellään samalla. Pelataan jotain lautapeliä tai isoja palapelejä yhdessä. Eli tuo huomio auttaa ja niissä saa aina irti tytöstä mikä sitä painaa. Samoin otan joskus viereen, ja nukahtaessa tyttö juttelee mikä on huolenaihe ollut jos on ollut jotain. Ei painostamalla mutta siinä vahingossa muun tekemisen ja puuhailun ohella.

Jotenki oma aivokapasiteetti on niin jumppelissa, etten osaa ajatella mitään selvästi. Nyt ajatuksia heräsi.



EI ole helppoa tämä lapsen kasvatus, ei. Eipä sitä osannut ajatellakkaan mitä kaikkea sitä vastaan tulee kun äidiksi rupeaa.



Aikaa pojalle tulisi antaa enemmän, se aika on karsittava kotitöistä sitten. Mutta nyt aion omistautua asialla, jotta perheemme voisi hyvin taas.



ap

Tosiaan, mielestäni rangaistusmenetelmänne tuntuvat ihan vääriltä.

KUn lapsi tekee jotain kiellettyä, olisi rangaistuksen/tilanteeseen jämäkästi puuttumisen tultava heti (ja miehen huutaminen EI ole sitä aikuisen puuttumista). Se, että lapsi saa rangaistuksen kauas tulevaisuuteen (karkkipäivän poisto esim.) on sellaista mitä noin pieni ei käsitä. Eli lukekaa supernannya tms. ja ottakaa jäähytuoli käyttöön. Ja miehen huutaminen on saatava loppumaan.

Tuon ikäisen lapsen kanssa voi ja pitää tietenkin myös keskustella asioista kattavasti. Mitä tekee ja miksi? Miltä se tuntuu, kun isä/lapsi huutaa? Pelottaako? ONko hoidossa kurjaa? Ihan kaikesta pitää puhua ja lasta kuunnella.

Sanot olevasti heikko ja on hienoa, että tunnistat ja tunnustat sen. Kuitenkin olisi hyvä pyrkiä olemaan tietyissä tilanteissa vahvempi ja jämäkämpi. Muuten lapsi on se, joka teillä määrää nyt ja tulevaisuudessa. Tunteellisuus jne. on tietysti hyvästä, mutta " heikkoutta" pitäisi pyrkiä vahvistamaan, jotta saisitte tilanteen haltuun.

Ennen kuin lasta lähdetään mihinkään psykologille viemään, pitää vanhempien saada oma homma haltuun ja oltava jatkossa johdonmukaisia toiminnassaan, että lapsi voi teihin luottaa ja teitä kunnioittaa. En tiedä, saisiko neuvolasta tietoa, mistä voisitte saada kasvatukseen apuja? Lienee kuitenkin selvä, että teidän vanhempien olisi hyvä käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa.

Vierailija:

Mieheni on lyhytpinnainen ja ihan pienestä rupeaa huutamaan. Hyvin useasti huutavat kilpaa.

Olen sanonut pojallemme etten hyväksy sellaista kielenkäyttöä ja lällättelyä ja kertonut kuinka pahalta minusta tuntuu. Olen itse rauhallisempi kuin lasten isä. pahoissa tilanteissa rangaistuksena olen pitänyt jonkun kivan karsimisen, eli karkkipäivän tai pelipäivän tms. En tiedä, onko fiksua vai ei. Pitään nurkka tai jäähytuoleja ei ole käytössä. Olen heikko, tahtoisin vaan olla sovussa kotona ja elää arkea. Poika on oikeesti todella tunteellinen ja herkkä. Ja tiedän että se ei ole oma itsensä ollut viime kuukausina.

Ensimmäistä kertaa äitinä ollessani olen niin hukassa, myönnän :(

Pahasta mielestä ei saa jäähyä, häiriökäyttäytymisestä on saatava, varsinkin jos tilanne on jo päässyt noin pahaksi.



1. jäähylle

2. SEURAAVA kiva asia pois. Iltasatu, jälkiruoka, kiva lelu tms.

Sen on tarkoitus meillä antaa tuttu, yhteinen ja kaikille mieluinen iltahetki päivän päätteeksi ja yön varalle : )

... mutta mulla särähti pahasti korvaan toi otatte " pelipäivän" pois. Siis tarkoitatko, että teidän 4,5 vuotias poika saa pelata esim tietokoneella tai playstationilla tmv? Meidän 4,5 vuotias poika ei todellakaan pelaa vielä muuta kuin unoa tai afrikan tähteä tmv. Katselee toki välillä vieressä, kun isoveli (8 vuotias) pelaa esim tietokoneella (eikä ne pelit ole Aku Ankkoja tai Hugoja hurjempia).



Mulle tuli mieleen teidän pojasta, että too much too soon... Antakaa aikaa lapsuudelle, niin saattaa helpottaa oloa. Huonoa oloa tuo poika varmaan teihin purkaa.