Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos tunteet ovat kuolleet?
04.12.2007 |
Siis puolisoa kohtaan? Minusta tuntuu, etten enää rakasta miestäni, enkä edes tykkää hänestä enää :(. Ajatuksissa pyörii yhä useammin ero.
Mies on dominoiva ja miltei aina pahantuulinen. Meillä on harvoin kivaa yhdessä. Silti hän vaatii esim. seksiä ja mököttää ja kiukkuaa, jos en halua. Ja minä en vain halua. Suostun perherauhan vuoksi kerran viikossa, mutta en halua ryhtyä mihinkään erityisiin suorituksiin, koska en itse saa siitä mitään iloa.
Lapsen takia haluan pitää liiton kasassa. Lapsikin tosin on jo kysellyt, että miksi isä kiusaa sinua äiti?
Kuinka paljon pitää jaksaa?
Enkä halua kuulla mitään " sinä olet luvannut rakastaa" -juttuja.
Kommentit (39)
Minulla ja miehelläni on kyllä monella tavalla vakaa ja syvällinen suhde - esimerkiksi puhumme monenlaisista asioista ja paljon, mitä arvostan ja harrastamme yhdessä urheilua säännöllisesti - mutta varsinaista rakkautta tuskin on eikä hellyyttä tai seksiä nimeksikään. Outo tilanne tämä, kun emme ole kulissia emmekä vain kämppiksiä mutta emme myöskään rakastavaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olemme kyllä jokseenkin samalla aaltopituudella ja pystymme tarvittaessa syvällisiinkin keskusteluihin, esim. työasioihin liittyen. Lisäksi minusta tuntuu kuin liittomme olisi jonkinlainen yritys, " Oy Nieminen Ab" .
ap
Olen ollut tuossa samassa tilanteessa. Itselläni se johtui kai hormoneista. Lopetin e-pillerit ja yhtäkkiä huomasin haluavani miestäni taas. Miehen näkökulmasta kaikki on kunnossa parisuhteessa, kunhan vain seksiä riittää. Hänestä tuli taas se hellä ja huomaavainen mies johon tutustuin 10v. sitten.
a) tunteet kuolleet, koska mies kohtelee sua huonosti
b) tunteet kuolleet, koska arki tylsää, tyyppi vaan tylsä
Musta ap sä kuulut kategoriaan a. Tuossa ei auta mikään sun puolelta. Älä syytä itseäsi, sinuna miettisin eroa tosissani.
niin, en tiedä kohteleeko mies minua huonosti? Sehän on subjektiivinen kokemus.
Kertokaa mielipiteitä, voiko tästä vielä nousta ja miten se tehdään? Vai onko ero vain ainoa tie onneen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tilanne on toisinpäin, mieheni ei rakasta minua enää (on sanonut sen, on rakastunut toiseen mutta ei yritäkään suhdetta hänen kanssaan). Olemme yhdessä lasten takia. Se on tosi raskasta, koko arki tuntuu tahmealta ja ilottomalta.
jos oikein kovasti pyytäisin. Olen sitä ehdottanutkin joskus aiemmin. Mutta nyt en enää tiedä, oisko siitä mitään hyötyä. Auttaisko se mitään? On niin vaikea tuntea yhtään mitään. Siksi en halua sitä seksiäkään, mutta en jotenkin pysty sanomaan hänelle, että en enää rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kommentoikaa, pliis. Tarvitsen nyt näkemyksiä ja tukea.
Niin ja olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta, jos sillä tiedolla jotain tekee.
ap
vai että ihan lapsen takia pidät yllä noin hienoa suhdetta?? lapsi varmaan kiittää sinua siitä, kun on isompi, että sai kokea noin ihanaa perhe-elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämän kuulu aina olla ruusuilla tanssimista.
Hyväksyttäviä syitä eroon ovat ainakin väkivalta, pettäminen, addiktiot. Ap:n suhteessa ei niitä ole.
Ja olen siis uusperheessä elävä, yhden eron läpikäynyt. Yhteishuoltajuus on OIKEASTI helvettiä.
Vai pitääkö sun mielestä olla hampaat murtunut ja nenä poskella kun saa erota?
ja mikä helvetti sinä olet selittämään mitkä on oikeat syyt erota? Oletko ollut jokaisen " vääristä" syistä eronneen parin arjessa tarkkailemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap tässä. Kuulostaako oikeasti tuo meidän henkiseltä väkivallalta? Itse en ehkä ihan niin painavaa sanaa käyttäisi, mieheni on kyllä haastava, mutta....
Miksi sitten aina sanotaan, että lasten takia ollaan yhdessä? Onko se nyt oikein vai väärin - lähteä vai jäädä?
Ja vain ap tietää, mitä on tehtävä, en minä, mutta lapsille tavallinen perhe ongelmineen ja tylsine arkineen on aina paljon parempi kuin riepottelu vanhemmalta toiselle. Esikoiseni joutuu kantamaan eroni seuraukset, ja minä näen miten raskasta se hänelle on.
Ja ap: Lapset ovat syy yrittää tosissaan, mutta ei lasten takia saa surkeaan liittoon jäädä.
t.11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arviointikausi, onko liittoni surkea vai ei. Tiedostan kyllä, ettei sen mahdollinen surkeus ole yksin miehen syy, varmasti minussakin on vikaa. Mietin vain, olemmeko me ihmisinä ollenkaan yhteensopivia, vai olisiko meille molemmille pitkässä juoksussa parempi olla yksin/etsiä sopivampi kumppani. Minulla ei ole enää mitään harhaluuloja elämästä ja ihmissuhteista, olen kyllä ehtinyt tähän ikään kokea vaikka mitä (olen 38). Mutta ei kai sitä vielä voi ajatella, että no olen sitten loppuelämäni onneton? Eli joku ratkaisu tähän täytyy tulla. Kai mä sitä tasaista, ilotonta arkeakin kestäisin, mutta kun mies riehuu ja kiukkuaa alati seksiasioista. Ja komentaa kaikessa muussakin. Plääh.
ap
Minkäikäisiä lapset ovat? Isommat pärjäävät erossa paremmin kuin pienet..
Oletko valmis kestämään sen että lapsesi haluaisivat mahdollisesti muuttaa isälleen asumaan? Jos sinä olet jättävä osapuoli, saat luultavasti lasten kaunat päällesi.
Mieti nyt tarkkaan, ja suosittelisin parisuhdeterapiaa!
t. 11
en halua enää miestäni, enkä oikeen muista koska olisin viimeeksi halunnut. Mieheni on " kiltti" ja hyvä isä. Arki sujuu jotenkuten, mutta se yhteys on hävinnyt. Kaipaan kovasti jotain muuta ja olen yrittänyt täyttää sitä aukkoa liikunnalla, työllä ja opiskelulla. Siitä sitten taas seurannut se, että olen aika väsynyt.
Eroa en vielä edes harkitse, mutta en oikeen saa suhteen eteen tehtyä mitään.
Vierailija:
arviointikausi, onko liittoni surkea vai ei. Tiedostan kyllä, ettei sen mahdollinen surkeus ole yksin miehen syy, varmasti minussakin on vikaa. Mietin vain, olemmeko me ihmisinä ollenkaan yhteensopivia, vai olisiko meille molemmille pitkässä juoksussa parempi olla yksin/etsiä sopivampi kumppani. Minulla ei ole enää mitään harhaluuloja elämästä ja ihmissuhteista, olen kyllä ehtinyt tähän ikään kokea vaikka mitä (olen 38). Mutta ei kai sitä vielä voi ajatella, että no olen sitten loppuelämäni onneton? Eli joku ratkaisu tähän täytyy tulla. Kai mä sitä tasaista, ilotonta arkeakin kestäisin, mutta kun mies riehuu ja kiukkuaa alati seksiasioista. Ja komentaa kaikessa muussakin. Plääh.ap
Jos tosissasi haluat pelastaa liiton, niin kokeilappa antaa ukolle pillua useammin!
Se on kuin sijoitus tulevaisuuteen. Meillä vaimo valittaa etten enää huomioi häntä niinkuin ennen (kukkia yms), mutta miksi huomioisin kun muutenkin ollaan kuin kämppikset.
Heti kun saan p*llua niin vaimokin tuntuu vaimolta & NAISELTA eikä miltään kotitalouskoneelta ja heti tekee mieli antaa armaalle vaikka kuu taivaalta. Niin se vain menee. Mutta vaimo on vain hidas huomaamaan syy-yhteyttä. :)
ap täällä taas. Kiitos kun olette olleet kiinnostuneita " kohtalostani" , se lämmittää mieltä.
Hieman valoa tunnelin päässä: minulle tuli hiukan toiveikkaampi olo, kun sain miehelle sanottua muutamia asioita suoraan. Vielä on varmaan paljon työstettävää, mutta pitkästä aikaa tunsin tulleeni kuulluksi. Otin siis vinkistä vaarin, Xandris ja olin rehellinen tuntemuksissani. Ehkä se kannattaa?
ap
niin, en tiedä kärsiikö lapsi. Toisaalta en usko, koska hän kuitenkin tuntuu olevan läheinen meidän molempien kanssa. Vääränlaisista vuorovaikutusmalleista olisin enemmän huolissani. Oppiiko hän, että huutaminen ja komentelu on oikea tapa kommunikoida. Päiväkodista on kyllä tullut aina vain posiitivista palautetta lapsestamme, siellä ei ainakaan ole mitään ongelmia (tämä siis nuorimmaisesta).
ap