Lue keskustelun säännöt.
Onko joku pettynyt lapsensa sukupuoleen?
02.12.2007 |
Itse toivoin kovasti tyttöä, mutta ehdin onneksi sopeutua ajatukseen pojasta, koska kysyin sukupuolen ultrassa. Muuten olis voinu olla vaikeeta. Nyt en poikaa enää mihinkään pikkuprinsessaan vaihtaisi vaikka luultavasti jääkin ainoaksi lapseksi.
Kommentit (16)
Mutta en usko että tuo sen vaikeampaa olisi ollut silloinkaan jos sukupuoli olisi selvinnyt vasta synnytyksessä. Kyllähän ultrassa ensimmäinen ajatus oli " höh, meille ei sitten tulekaan tyttöä" , mutta heti perään tajusi että siinä näyttöruudulla pyörii MEIDÄN POIKA!!! Sukupuoli ei tuntunut enää niin merkitykselliseltä vaikka kaipuu tyttöä kohtaan jäikin. Syntymähetkellä rakastuin jo täysin pieneen poikaani enkä voi edes kuvitella että olisin ollut häneen (tai edes sukupuoleensa) pettynyt. Täydellinen, mailman kaunein lapsi ja meidän ikioma...
Eli täytynee kai vastata tuohon että en ole ollut " väärään" sukupuoleen pettynyt, mutta haave " toivotusta" sukupuolesta jäi yhä jäljelle (toteutui sitten seuraavan lapsen kohdalla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuudennesta tiesin heti että tyttö tulee. Tuli myös. Seitsemännestä sanoin heti että poika tulee ja niin myös ultrassa sanottiin. Olisin viimeisestä toivonut tyttöä mutta jotenkin tiesin jo raskauden alussa että poika tulee...
kolmas poika tosin haaveissa. Tai miksei toinen tyttökin.
omakin äitini sanoi että et varmaan osaisi olla sen äiti... mä oon aina vihannut kaikkea vaaleanpunaista, prinsessaleikkejä ja röyhelöitä.
Tai siis itse jotenkin koen pääseväni paremmin sisälle tytön touhuihin ja ajatuksiin, on ihanaa nähdä pienen kiinnostuvan samoista asioista mitä itse aikanani ja niin suoista pukea toista prinsessaksi...
Pojan touhuihin ja kiinnostuksenkohteisiin en ole päässyt samalla lailla sisälle. Toisaalta tta meillä kyllä otetaan enemmän tytön kanssa yhteen ja pakko myöntää että minulle tuo neiti osaa olla aika kitisijä. Poika huomattavasti helpompi ja sopuisampi. Mies taas kokee tytön helpoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka kerta oli sitten tyttö tai poika
olisin tytön halunnut, mut poika tuli. onneksi tuli myöhemmin myös tyttö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on ollut aina vilkkampi ja suulakas. Silti hänen kasvattamisensa on ollut paljon helpompaa ja selkeämpää kuin tytön. Komppaisin yhtä edellistä, että vaikka tyttömme on kuinka ihana ja toivottu, niin kyllä tämä osaa kiristää äidin hermoja aivan toisella tavalla kuin poika (kitinää, valitusta, marinaa, murjotusta paljon enemmän).
Perheessämme ei millään tavalla ole mielestäni korostettu sukupuolien eroja, mutta kummasti ne vain sieltä läpi pukkaavat: Poika ottaa aivan selvästi enemmän mittaa isästään ja tyttö äidistään!
Vierailija:
omakin äitini sanoi että et varmaan osaisi olla sen äiti... mä oon aina vihannut kaikkea vaaleanpunaista, prinsessaleikkejä ja röyhelöitä.
sen verran että mulla on vain tyttölapsia, eikä meillä oo näkynyt mitään vaaleanpunaisia prinsessahörhelöitä. ei ne oo pakollisia. tytöt on oikeesti ihan normaaleita lapsia siinä missä kaikki muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ultra tulossa, sukupuoli selviää kohta. poikaa toivon 2 tytön jälkeen, saas nähdä. eka kerta nyt kun poikaa toivon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tytöstä haaveillut aina ja kaksi niitä nyt onkin. Kumpaakaan en kuitenkaan ole pukenut prinsessaksi. Ennemmin ostan esim. vaaleansinistä kuin -punaista.
Aina on ollut yksi lysti, kumpaa sukupuolta se on. Kunhan on selvästi jompaa kumpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkään pettyväni jos saan pojan...
Tuntuu kamalalta ajatella niin mutta en voi sille mitään.
Jotkut eivät saa lasta millään, ja sitten tuollaiset 17:n kaltaiset kehtaa vielä ruikuttaa, jos tuleekin väärää sukupuolta.
Vaikka ihaniahan nuo pojat ovat, silti vaan tuntuu että jotain puuttuu.